Nivelreuma on heterogeeninen sairaus, joka voidaan geneettisiä riskitekijöitä ja autovasta-aineita yhdistävien tietojen perusteella luokitella ACPA-positiiviseen ja -negatiiviseen RA:han. ACPA:n ja RF:n esiintyminen sekä CRP-arvojen nousu joillakin potilailla vuosia ennen kliinisten oireiden ilmaantumista osoittavat, että RA:n kehittymisen kannalta merkitykselliset immuunivasteet käynnistyvät hyvin varhain. ACPA on erittäin spesifinen RA:lle, kun taas RF:tä voi esiintyä myös terveillä (iäkkäillä) henkilöillä ja potilailla, joilla on muita autoimmuunisairauksia tai infektioita. RA:n kehittymisen tärkein geneettinen riskitekijä, jaetun epitoopin alleelit, sijaitsevat MHC-luokan II alueella. Jaetut epitooppialleelit altistavat kuitenkin vain ACPA-positiivisen RA:n kehittymiselle. Tupakointi on toistaiseksi tärkein ympäristöriskitekijä, joka liittyy RA:n kehittymiseen. Synoviittia koskevat tutkimukset ovat osoittaneet paitsi adaptiivisten myös synnynnäisten immuunivasteiden merkityksen. Veren ja nivelkudoksen immunologisista muutoksista saatujen erilaisten tulosten yhteenvetona voidaan todeta, että immuunivasteen laajeneminen diffuusista myelooisesta tulehduksesta lymfomyelooiseen tulehdukseen näyttää olevan yhteydessä onnistuneempaan hoitovasteeseen biologisille lääkkeille. Mitä tulee synoviittitutkimuksen edistymiseen, uusia hoitokohteita immuunisolujen tai fibroblastien patologisia osajoukkoja vastaan on jo näköpiirissä. Vaihtoehtoisilla strategioilla, joissa on mukana mikrobiomi, voi kuitenkin olla myös tärkeä rooli, ja tämän alan tutkimus lisääntyy nopeasti.