Lymfooma on yleisin nenäontelon kasvain kissoilla, mutta vain muutamissa raporteissa käsitellään erityisesti tämän kasvaimen anatomisia, immunohistologisia ja sytologisia ominaisuuksia. Viidelläkymmenellä kissalla diagnosoitiin lymfooma ruumiinavauksessa, biopsian tai pelkän sytologian perusteella. Kymmenellä kissalla esiintyi monielinvaurioita, ja kahdella näistä vauriot rajoittuivat pikkuaivoihin ja kahdella otsalohkoon. Kasvaimista 41 kasvainta 50:stä (82 %) luokiteltiin nenän lymfoomaksi, 5 kasvainta 50:stä (10 %) luokiteltiin nenänielun lymfoomaksi, ja 4 kasvainta 50:stä (8 %) koski sekä nenän että nenänielun kudosta. Histologisesti kaikkia pidettiin diffuuseina lymfaattisina kasvaimina, eikä yhdelläkään kissalla ollut follikulaarisen lymfooman piirteitä. Niistä 44 tapauksesta, jotka patologi pystyi arvioimaan, 40 tapausta 44:stä (91 %) luokiteltiin immunoblastiseksi lymfoomaksi, 2 tapausta 44:stä (5 %) diffuusiksi suurisoluiseksi lymfoomaksi ja 1 diffuusi sekamuotoiseksi lymfoomaksi; 1 tapausta oli luokittelematon. Niistä 45 kissasta, joista oli saatavilla immunohistokemiallisia värjäyksiä, 32 oli tasaisesti CD79a-positiivisia, 7 tasaisesti CD3-positiivisia ja 6:ssa oli CD79a- ja CD3-solujen sekapopulaatio. Epiteelioptropismia esiintyi neljässä kissassa viidestä (80 %), joissa oli riittävästi epiteeliä arviointia varten. Näistä neljästä kolme oli B-solulymfoomaa ja yksi granuloitunut T-solulymfooma. Niistä 21 kissasta, joille tehtiin nenän sytologia, 15:llä diagnosoitiin sytologisesti lymfooma; lopuilla viidellä kissalla diagnoosi oli tulehdus (n = 4), normaali imukudos (n = 1) tai ei-diagnostinen (n = 1). Yleisimmät biokemialliset poikkeavuudet olivat panhyperproteinemia 26/46 (57 %) kissalla ja hypokolesterolemia 11/46 (24 %) kissalla.