Rock art on termi, jota arkeologit käyttävät kuvaamaan kalliopinnoilla olevia kuvia, jotka on luotu sekä esihistoriallisesti että historiallisesti. Arkansasissa on yksi Pohjois-Amerikan itäosien rikkaimmista kalliotaidekeskittymistä, pääasiassa osavaltion Ozark- ja Ouachita-vuoristoalueilla, ja keskittymä sijaitsee Arkansas-joen laakson keskiosassa. Kalliotaidetta on löydetty myös Mississippi-joen jyrkänteeltä osavaltion itäosasta. Suurin osa kalliotaiteesta löytyy jyrkänteiden suojista, mutta sitä esiintyy myös paljastuneissa lohkareissa, kalliopaljastumissa ja luolissa. Muiden osavaltion arkeologisten resurssien ohella kalliotaide on tärkeää, kun halutaan ymmärtää alueella ennen siirtomaata asuneiden intiaanien elämää.

Kalliotaide esiintyy yleensä maalauksina (piktogrammeina) ja kaiverruksina (petroglyfeinä). Pigmentin levittäminen kallion pintaan joko työkalulla, kuten siveltimellä, tai sormilla loi kuvakirjoituksia. Suurin osa Arkansasin kuvakirjoituksista näyttää syntyneen jälkimmäisellä menetelmällä. Petroglyfit kaiverrettiin tai kaiverrettiin terävällä kivellä tai muulla työkalulla tai ne luotiin nokkimalla irrottamalla paloja kallion pinnasta kuvan luomiseksi. Kalliotaiteesta saatava tieto on samanlaista kuin muunkinlaisista esineistä saatava tieto, sillä ne kertovat arkeologeille kasveista, eläimistä tai esineistä, joita intiaanit pitivät elämässään tärkeinä. Kalliotaidetta pidetään usein seremoniallisena tai rituaalisena artefaktina, joten se voi antaa vihjeitä myös intiaanien elämän hengellisistä näkökohdista.

Useimmat kalliotaidekuvat voidaan luokitella kolmeen yleiseen kategoriaan: ihmisen tai ihmisen kaltaiset hahmot (joita kutsutaan antropomorfisiksi tai antropomorfisiksi kuviksi), eläinhahmot tai -kuvaukset (joita kutsutaan zoomaforisiksi tai zoomaforisiksi kuviksi) ja elottomat esineet, symbolit tai muodot (jotka tavallisesti yhdistetään yhteen kategoriaan, jota kutsutaan nimellä geomorfiset kuvat). Antropomorfiset kuvat voivat olla seisovia hahmoja tai tikkuhahmoja sekä käsi- ja jalanjälkiä. Zoomorfisia kuvia ei ole Arkansasissa runsaasti, mutta tallennettuja kuvia ovat saukko, majava, kala, käärmeet, hyönteiset ja eläinten jäljet, kuten peuranjäljet, kalkkunan jäljet ja karhun tassut. Geomorfiset kuvat ovat Arkansasin yleisin muoto, ja niihin kuuluu auringonpilkkuja, kasvikuvia, viivoja, pyörteitä ja ympyröitä.

Suurin osa Arkansasin kalliotaiteesta koostuu punaisista kuvakirjoituksista, vaikka myös keltaisia ja mustia kuvia on tallennettu. Arkansasjoen laakson keskiosassa, erityisesti Petit Jean -vuorella Morriltonin lähellä (Conwayn piirikunnassa), on keskittymä punaisia piktogrammeja, jotka kaikki on maalattu hyvin samanlaisella tyylillä. Näissä kuvakirjoituksissa on kuvia auringonpilkahduksista, kasveista, intiaanien päähineistä, eläimistä ja monista geometrisista muodoista. Yksi mielenkiintoinen kuvakirjoitus on elävänkokoinen maalaus melakalasta (lusikkamonni), mikä saattaa viitata tämän kalan merkitykseen Petit Jean -vuorella tai sen läheisyydessä asuneille intiaaneille ravintoresurssina. Muita esimerkkejä Arkansasin kalliotaiteesta ovat kaiverrukset päähineisiin pukeutuneista ihmishahmoista, jotka seisovat usein kädet pään yläpuolella tai kyynärpäät taivutettuina ja kädet alaspäin osoittaen, jotka molemmat ovat yleisiä asentoja kalliotaiteen hahmoissa ja joiden ajatellaan edustavan shamanistista asentoa.

Arkansasin kalliotaiteen ikä on epäselvä. Nykyaikaisilla ajanmääritystekniikoilla voidaan ehkä määrittää kuvakirjoitusten luomiseen käytettyjen pigmenttien ikä, mutta tällä hetkellä tutkijat eivät ole pystyneet määrittämään Arkansasissa olevien näytteiden ikää. Tutkijat uskovat, että suurin osa osavaltion esihistoriallisesta kalliotaiteesta on luultavasti luotu Mississippin kaudella (noin 900-1600 jKr.), perustuen tyylillisiin vertailuihin muuhun intiaanien esineistöön. Eräässä Arkansasin luoteisosassa sijaitsevassa paikassa tehdyissä kaivauksissa löydettiin työkaluja, joita käytettiin kalliotaiteen luomisessa. Muut näihin työkaluihin liittyvät artefaktit (hiiltynyt materiaali) ajoittuvat noin vuoteen 1495 jKr., mikä viittaa siihen, että kalliotaide, johon kuuluu suuri taulu, jossa on yli kaksikymmentä ihmishahmoa kulkueessa, jota johtaa yksi suurempi hahmo, jolla on päähine päässään ja sauva mukanaan, on tehty samoihin aikoihin.

Ensimmäinen julkaistu selostus Arkansasin kalliotaiteesta oli Smithsonian Institutionin ”Annual Report for 1881” -julkaisussa, vaikka Arkansasin asukkaat olivat epäilemättä tietoisia kalliotaiteesta jo ennen tätä aikaa. Vuonna 1922 Mark Raymond Harrington Museum of the American Indian-Heye Foundationista vieraili Luoteis-Arkansasissa ja kirjasi sinne kohteita. Winslow Walker kirjasi 1930-luvulla Arkansasin kalliotaidetta Smithsonianin amerikkalaisen etnologian toimiston (Bureau of American Ethnology) puolesta. S. C. Dellinger Arkansasin yliopiston museosta oli osavaltion ensimmäinen merkittävä tutkija, joka keskittyi kalliotaiteeseen, niin ikään 1930-luvulla. Samoihin aikoihin T. W. Hardison ja Raymond H. Torrey tallensivat Petit Jean Mountainin kalliotaidetta. Tämä kalliotaide todennäköisesti innoitti Hardisonia perustamaan vuorelle osavaltion puiston.

Historialliset uudisasukkaat ja Arkansasin kävijät jättivät toisinaan piirroksia tai kaiverruksia kalliopinnoille. Civilian Conservation Corps (CCC) ja Works Progress Administration (WPA) olivat aktiivisia Arkansasissa 1900-luvun alkupuolella, ja niillä oli osuutensa monien Arkansasin osavaltion puistojen rakentamisessa. Näiden ryhmien jäsenten ja muiden osavaltion historiallisten uudisasukkaiden jättämät kaiverrukset on kirjattu historialliseksi kalliotaiteeksi. Nykyaikaisia kaiverruksia (jotka on usein jätetty spraymaalilla esihistoriallisen kalliotaiteen päälle) ei kuitenkaan pidetä kalliotaiteena vaan pikemminkin ilkivaltana. Ilkivalta on edelleen suurin uhka kalliotaidekohteille. Vaikka kohteiden sijainnit eivät ole julkisia, monet kalliotaidekohteet sijaitsevat osavaltion tai liittovaltion mailla, ja niistä on tullut tunnettuja vierailukohteita. Näihin ”vierailuihin” sisältyy usein ryöstelyä ja ilkivaltaa. Näillä julkisilla kohteilla on toteutettu toimenpiteitä, kuten opetusmateriaalin ja kylttien asettamista, mutta ennaltaehkäisevät toimenpiteet, kuten videokamerat, kohteiden vartiointi ja/tai porttien rakentaminen, ovat yleensä liian kalliita. 1980-luvun alussa kaksikymmentäkahdeksan Arkansasin kalliotaidekohdetta kirjattiin National Register of Historic Places -rekisteriin teemakohtaisen hakemuksen perusteella – ensimmäinen tämäntyyppinen teemakohtainen hakemus koko maassa. Kansalliseen rekisteriin merkitseminen ei valitettavasti vieläkään suojaa kohteita vandaaleilta.

Lisätietoa:
Diaz-Granados, Carol, Jan Simek, George Sabo III ja Mark Wagner. Transforming the Landscape: Rock Art and the Mississippian Cosmos. Oxford, UK: Oxbow Books, 2018.

Hilliard, Jerry, Gayle Fritz ja Eben S. Cooper. The Archeology of Rock Art at the Narrows Rock Shelter, Crawford County, Arkansas. Tutkimusraportti nro 31. Fayetteville: Arkansas Archeological Survey, 2004.

Rock Art in Arkansas. http://arkarcheology.uark.edu/rockart/index.html (viitattu 22. tammikuuta 2009).

Sabo, George III, and Debora Sabo, eds. Rock Art in Arkansas. Popular Series No. 5. Fayetteville: Arkansas Archeological Survey, 2005.

Schaefer, Jordan. ”Decisions Set in Stone: Spatial Analyses of Ozark Rock Art Sites, Elements, and Motifs with GIS”. MA-opinnäytetyö, Arkansasin yliopisto, 2018.

Michelle Berg-Vogel
West Fork, Arkansas

Viimeksi päivitetty: 12/12/2018