Näkökulma

Näkökulman määritelmä

Näkökulma on näkökulma, josta tarina kerrotaan. Jokaisessa tarinassa on näkökulma, vaikka kirjallisessa teoksessa voi olla useampi kuin yksi näkökulmatyyppi. Yleisimmät romaaneissa käytetyt näkökulmat ovat yksikön ensimmäinen persoona (”minä”) ja kolmas persoona (”hän” ja ”nainen”). Näistä kahdesta näkökulmatyypistä on kuitenkin monia muunnelmia, samoin kuin muita harvinaisempia kerronnallisia näkökulmia.

Näkökulma vs. kertoja

Näkökulma liittyy hyvin läheisesti kertojan käsitteeseen. Tarinan kertoja voi olla tarinaan osallistuva, eli tämä hahmo on osa juonta, tai ei-osallistuva. Tarinan näkökulma viittaa kertojan asemaan suhteessa tarinaan. Jos esimerkiksi kertoja on tarinaan osallistuva henkilö, on todennäköisempää, että näkökulma on ensimmäisen persoonan näkökulma, koska kertoja on todistamassa tapahtumia ja vuorovaikutuksessa tapahtumien ja muiden hahmojen kanssa omakohtaisesti. Jos kertoja ei osallistu tarinaan, on todennäköisempää, että näkökulma on kolmannessa persoonassa, koska kertoja on etäällä tapahtumista. Nämä ovat tietysti yleisiä ohjeita, ja näihin sääntöihin on monia poikkeuksia. Tutustutaanpa tarkemmin kerronnan näkökulman moninaisiin vaihtoehtoihin.

Katsantokantatyypit

Ensimmäinen persoona yksikössä

Ensimmäisessä persoonassa yksikössä käytetään ”minä”-pronominia viittaamaan kertojaan. Tämä kertoja on yleensä tarinan päähenkilö, ja tämä näkökulma antaa lukijalle pääsyn hahmon sisäisiin ajatuksiin ja reaktioihin tapahtumiin. Kaikki toiminta käsitellään kertojan näkökulman kautta, ja siksi tämäntyyppinen kertoja voi olla epäluotettava. Valinta kirjoittaa epäluotettavasta ensimmäisen persoonan näkökulmasta antaa lukijalle mahdollisuuden selvittää, mikä on todellisuutta ja mikä kertojan luomusta. Tunnetusti epäluotettava kertoja on Humbert Humbert Vladimir Nabakovin Lolitasta:

Kun yritän analysoida omia mielihalujani, motiivejani, tekojani ja niin edelleen, antaudun eräänlaiselle retrospektiiviselle mielikuvitukselle, joka syöttää analyyttiselle kyvylleni rajattomasti vaihtoehtoja ja joka aiheuttaa sen, että kukin visualisoitu reitti haarautuu ja haarautuu uudestaan loputtomasti menneisyyteni hullun monimutkaisessa perspektiivissä.

Ensimmäinen persoona monikossa

Tämä näkökulma on romaaneissa äärimmäisen harvinainen, sillä siinä käytetään ensisijaisena pronominina ”me”. Tämä viittaa siihen, että tarinaa kertoo kerralla joukko ihmisiä. Vaikka se on nykyään epätavallista, useimmissa kreikkalaisissa tragedioissa oli kuoro, joka kertoi näytelmän tapahtumat yhdessä. Jotta tätä näkökulmaa voitaisiin käyttää menestyksekkäästi, on oltava tunne ryhmän identiteetistä, joka joko kohtaa samankaltaisen haasteen yhdessä tai asettuu vastakkain jonkin toisen ”ulkopuolisen” ryhmän kanssa. Esimerkiksi Julie Otsukan tuore romaani The Buddha in the Attic kertoo joukosta japanilaisia naisia, jotka tulevat Yhdysvaltoihin postimyyntimorsiamiksi:

Molemmat meistä laivalla olleista olivat aikaansaavia ja olivat varmoja, että meistä tulisi hyviä vaimoja. Osasimme kokata ja ommella. Osasimme tarjoilla teetä ja järjestää kukkia ja istua hiljaa litteillä leveillä jaloillamme tuntikausia sanomatta yhtään mitään olennaista.”

Toinen persoona

Toinen harvinainen näkökulma on toinen persoona, joka käyttää ”sinä”-pronominia tarinan kertomiseen. Tämä näkökulma joko antaa ymmärtää, että kertoja on itse asiassa ”minä”, joka yrittää erottaa itsensä tapahtumista, joista hän kertoo, tai antaa lukijalle mahdollisuuden samaistua päähenkilöön. Tämä oli suosittu 1980-luvun sarjassa Valitse oma seikkailusi, ja se esiintyy Heather McElhattonin tuoreessa romaanissa Pretty Little Mistakes:

Seisoskellessasi hänen vanhempiensa keittiössä kerrot poikaystävällesi, että olet lähdössä. Et mene yliopistoon. Et osta aikatauluja, opintopisteitä tai pisteitä. Ei standardoitua menestystä sinulle.

Kolmas persoona

Tässä näkökulmamääritelmässä käytetään pronomineina ”hän” ja ”nainen” viittaamaan eri hahmoihin, ja se tarjoaa kirjoittajalle suurimman joustavuuden. Kolmannen persoonan näkökulmassa on kaksi päävaihtoehtoa: rajoitettu ja kaikkitietävä. Kolmannen persoonan rajoitetussa näkökulmassa lukija saa kuulla vain yhden päähenkilön ajatukset. Tällä tavoin se on samankaltainen kuin ensimmäisen persoonan yksikön näkökulma, koska painopiste pysyy tiukasti yhdessä hahmossa. Kolmannen persoonan kaikkitietävä näkökulma antaa kirjailijalle mahdollisuuden syventyä minkä tahansa hahmon ajatuksiin, jolloin kertoja vaikuttaa jumalalta. Tämä oli suosittu näkökulma 1800-luvun romaaneissa. Esimerkiksi Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo -teoksen alussa esitellään kaikkitietävä kertoja:

On totuus, joka on yleisesti tunnustettu, että naimattoman miehen, jolla on hyvä omaisuus, on pakko olla vailla vaimoa.

Vaihtoehtoinen persoona

Joissain romaaneissa yhdistetään kahta tai useampaa edellä mainituista näkökulmatyypeistä. Esimerkiksi joissakin romaaneissa vuorottelevat yksikön ensimmäisen persoonan näkökulma joissakin luvuissa ja kolmannen persoonan näkökulma toisissa luvuissa. Harry Potter -sarjassa vuorottelevat kolmannen persoonan rajoitettu – joka sallii pääsyn Harryn ajatuksiin – ja kolmannen persoonan kaikkitietävä, kun on kerrottava tietoja, joita Harry ei todista.

Yleisiä esimerkkejä näkökulmista

Kaikki me koemme elämän ensimmäisen persoonan yksinäisen näkökulman kautta. Kun kerromme tarinoita omasta elämästämme, useimmat tarinat ovat siis tästä näkökulmasta. Joskus kerromme kuitenkin tarinoita myös monikossa ensimmäisessä persoonassa, jos pariskunta tai ryhmä ihmisiä on mukana koko tarinan ajan. Kerromme myös monia tarinoita kolmannen persoonan näkökulmasta, kun puhumme tapahtumista, joissa emme olleet läsnä. Tässä muutamia esimerkkejä:

• Ensimmäinen persoona yksikössä: ”Minulla oli viime yönä hulluin ilta! Kerron siitä kaiken.”
• Ensimmäisessä persoonassa monikossa: ”New York oli mahtava. Kävimme Vapaudenpatsaalla, kävelimme Central Parkissa ja söimme fantastista ruokaa. Se on meidän lempikaupunkimme.”
• Kolmas persoona: ”Isoisäni oli lentäjä sodassa, ja kerran hän selvisi kauheasta onnettomuudesta.”

Näkökulman merkitys kirjallisuudessa

Tarinan kerrontapaikan valinta vaikuttaa suuresti sekä lukijan kokemukseen tarinasta että siihen, minkälaista tietoa kirjailija pystyy välittämään. Ensimmäinen persoona luo suuremman läheisyyden lukijan ja tarinan välille, kun taas kolmas persoona antaa kirjailijalle mahdollisuuden lisätä juoneen ja eri hahmojen kehitykseen paljon enemmän monimutkaisuutta, jota yksi hahmo ei pystyisi yksin hahmottamaan. Siksi näkökulmalla on suuri merkitys jokaisessa kirjallisuuden teoksessa. Eri näkökulmatyyppien suhteellinen suosio on muuttunut romaanikirjoittamisen vuosisatojen aikana. Esimerkiksi kirjeenvaihtoromaanit olivat aikoinaan varsin yleisiä, mutta ne ovat suurelta osin menettäneet suosiotaan. Ensimmäisen persoonan näkökulma puolestaan on nykyään varsin yleinen, kun taas ennen 1900-lukua sitä ei käytetty juuri lainkaan.

Esimerkkejä näkökulmista kirjallisuudessa

Esimerkki #1: Ensimmäisen persoonan yksikkö

Oli varmaan noin kaksi minuuttia, jonka aikana oletin, että minut oli tapettu. Ja sekin oli mielenkiintoista – tarkoitan, että on mielenkiintoista tietää, mitä ajatukset olisivat sellaisella hetkellä. Ensimmäinen ajatukseni oli perinteisesti vaimoni. Toinen ajatukseni oli väkivaltainen suuttumus siitä, että minun oli lähdettävä tästä maailmasta, joka kaiken kaikkiaan sopii minulle niin hyvin. Ehdin tuntea tämän hyvin elävästi.

(Homage to Catalonia by George Orwell)

George Orwell kirjoittaa omista kokemuksistaan Espanjan sisällissodassa kirjassaan Homage to Catalonia. Omaelämäkerrallisissa teoksissa minä-kertoja on kirjailijan hahmo. Tässä Orwell kertoo kokemuksestaan tulla ammutuksi ja ajatuksista, jotka kulkivat hänen mielessään välittömästi sen jälkeen.

Esimerkki #2: Ensimmäisen persoonan monikko

Ei sillä lopulta ollut väliä, kuinka vanhoja he olivat olleet tai että he olivat tyttöjä, vaan ainoastaan sillä, että me olimme rakastaneet heitä, ja että he eivät olleet kuulleet meidän huutoamme, eivät vieläkään kuule meitä, täällä ylhäällä puumajassa, harvenevine hiuksinemme ja pehmeine vatsoinemme, huutamassa heitä ulos noista huoneista, jonne he menivät ollakseen yksinäisinä ikuisiksi ajoiksi ajoiksi, yksinäisinä itsemurhassa, joka on kuolemaakin syvästi syvemmällä, emmekä ikinä löydä palasia, joiden avulla voisimme liittää ne yhteen uudelleen.

(The Virgin Suicides by Jeffrey Eugenides)

Jeffrey Eugenidesin romaanin The Virgin Suicides kertojana on kollektiivinen ”me”, joka tarkastelee ja kommentoi viiden sisaren ryhmää. Eugenides käyttää menestyksekkäästi tätä näkökulmaesimerkkiä tekemällä ”meistä” joukon poikia, jotka rakastavat tyttöjä ja yrittävät ymmärtää heitä kaukaa.

Esimerkki #3: Toinen persoona

Pääset kotiin asunnollesi West 12th Streetillä. Se on raunioina. Kuten sinäkin. Ihan totta. Mietit, selittääkö Amanda koskaan hylkäämistään. Hän oli malli ja luuli sinua rikkaaksi. Et koskaan huomannut, että hän oli tyhjänpäiväinen. Mitä se tekee sinusta?

(Bright Lights, Big City by Jay McInerny)

Jay McInernyn romaani Bright Lights, Big City on yksi harvoista aikuisille kirjoitetuista romaaneista, jotka on kirjoitettu toisen persoonan näkökulmasta. Tämä näkökulmaesimerkki luo läheisyyden tunnetta kertojan ja lukijan välille, sotkee lukijan mukaan juonen tapahtumiin ja kertoo kertojan voimattomuudesta ehkäistä omaa itsetuhoaan.

Esimerkki #4: Kolmas persoona

Dashwoodin suku oli jo pitkään asunut Sussexissa. Heidän omaisuutensa oli suuri, ja heidän asuinpaikkansa oli Norland Parkissa, omaisuuden keskellä, jossa he olivat monien sukupolvien ajan eläneet niin kunniakkaasti, että he olivat saavuttaneet ympäröivän tuttavapiirinsä yleisen hyvän mielipiteen.

(Jane Austenin Järki ja herkkyys)

Jane Austenin teoksen Järki ja herkkyys alkuosassa esittäytyy Dashwoodin suku, ja sen jälkeen kuvataan yksityiskohtaisesti kutakin hahmoa. Tämä on jälleen yksi esimerkki siitä, että Jane Austen käyttää kolmannen persoonan kaikkitietävää näkökulmaa ja antaa hänelle pääsyn kaikkien hahmojen ajatuksiin, toiveisiin ja motiiveihin.

Testaa tietämystäsi näkökulmasta

1. Mikä on oikea määritelmä näkökulmasta kirjallisuuden välineenä?
A. Mielipide, jonka joku omaksuu keskustelussa.
B. Näkökulma, josta tarina kerrotaan.
C. Tapa, jolla eri ihmiset näkevät asiat.

2. Miettikääpä tätä riviä William Faulknerin teoksesta As I Lay Dying:

Darl Jewel ja minä nousemme pellolta, seuraten polkua yhtenä jonona. Vaikka olen viisitoista metriä hänen edellään, jokainen, joka katselee meitä puuvillatehtaalta, näkee Jewelin kulahtaneen ja rikkinäisen olkihatun täyttä päätä ylempänä kuin omani.

Missä näkökulmassa tämä katkelma on?
1. Ensimmäisessä persoonassa yksikössä
2. Ensimmäisessä persoonassa monikossa
3. Toinen persoona

3. Mikä seuraavista on esimerkki kolmannesta persoonasta rajoitettuna?
A. Atticus oli heikko: hän oli lähes viisikymppinen. Kun Jem ja minä kysyimme häneltä, miksi hän oli niin vanha, hän sanoi aloittaneensa myöhään, mikä mielestämme heijastui hänen kykyihinsä ja miehisyyteensä. (To Kill a Mockingbird by Harper Lee)
B. Laivalla makasimme joskus tuntikausia hereillä ruuman huojuvassa kosteassa pimeydessä, täynnä kaipuuta ja kauhua, ja mietimme, miten kestäisimme vielä kolme viikkoa. (Julie Otsukan The Buddha in the Attic)
C. Sordo ojensi viinipullon takaisin ja nyökkäsi päätään kiitokseksi. Hän kumartui eteenpäin ja taputti kuollutta hevosta olkapäähän, josta automaattikiväärin suu oli polttanut nahan. Hän pystyi yhä haistamaan palaneen karvan hajun. (Kenelle kello soi, Ernest Hemingway)