Serbeistä, heidän historiastaan, ominaisuuksistaan, vioistaan, voitoistaan ja tappioistaan, rohkeudestaan ja häpeällisyydestään on kirjoitettu lukemattomia artikkeleita. Mutta keitä serbit ovat geneettisesti? Kuinka monta erilaista verta kulkee Balkanin suonissamme, ja miten nämä erilaiset geenipoolit ovat muokanneet meidät sellaisiksi kuin olemme nykyään?

Muussa maailmassa serbejä pidetään slaaveina, tai eteläslaavilaisena etnisenä ryhmänä, kuten antropologit ja historioitsijat meitä mielellään kutsuvat, jotka tulivat Balkanin niemimaalle 6. ja 7. vuosisadalla. Serbialaisen fyysisen antropologin Živko Mikićin mukaan Serbian keskiaikaiselle väestölle kehittyi fenotyyppi, joka edusti sekoitusta slaavilaisia ja alkuperäisiä balkanilaisia dinaarisia piirteitä. Mikić väittää, että dinaariset piirteet, kuten brakykefalia ja keskimääräistä suurempi pituus, ovat sittemmin olleet serbien keskuudessa hallitsevia slaavilaisiin piirteisiin nähden.

Puolalainen antropologi ja kansatieteilijä Jan Czekanowski kuvailee dinarilaista tyyppiä seuraavasti: ”vaalea iho, tummat hiukset tummanruskeasta tummanvaaleaan ja silmien värin laaja kirjo; pitkä kasvu, brakykefaalinen kallo, pitkät kasvot, hyvin kapea ja ulkoneva nenä, joka on toisinaan akvilineaarinen; hoikka vartalotyyppi ja hyvin suuret jalat.”.”

Haluatko avata yrityksen Serbiassa? Klikkaa tästä!

Millainen on siis Serbian geeniperimä? Kuinka paljon olemme oikeasti slaaveja ja kuinka paljon sekoitus eri kansoja, jotka ovat asuttaneet tätä osaa maapallosta vuosisatojen ajan?

Tutkijat, jotka osallistuvat ”Serbian DNA-projektiin”, ovat etsineet vastausta serbien alkuperään jo viiden vuoden ajan.

Heidän havaintonsa ovat osoittaneet, että yli puolet serbeistä kantaa mukanaan slaavilaisille kansoille ominaisia geenejä. Viidenneksellä on geenejä, joissa on jälkiä Balkanin esislaavilaisista asukkaista, kun taas muiden serbikansan jäsenten geeniperimä viittaa erilaisten muiden kansojen / valloittajien – kelttien, goottien ja normannien – ”läsnäoloon”.

Hankkeessa saatiin todella yllättäviä tuloksia, jotka kumoavat eräitä serbejä koskevia myyttejä, nimittäin sen, että saamme puoliksi tumman ihonvärimme Serbiaa lähes neljä vuosisataa hallinnut turkkilaisilta. Totuus on, että serbien ja turkkilaisten geenit ovat hyvin erilaiset ja että ”tumma” värimme on peräisin Balkanin vanhoilta siirtolaisilta, kuten traakialaisilta, illyrialaisilta ja dakialaisilta, joiden kanssa slaavit sekoittuivat Balkanille saapuessaan. Itse asiassa turkkilaiset ovat geneettisesti paljon lähempänä italialaisia kuin serbejä.”

Tutkimus on Jovica Krtinićin, yhden hankkeen alullepanijoista, mukaan tehty systemaattisesti, se on erittäin luotettava ja perustuu Y-DNA-kromosomien testaamiseen, jotka siirtyvät muuttumattomina isiltä pojille.

”Geneettinen sukututkimus ei tunnista pelkästään englantilaisia, saksalaisia, serbialaisia tai turkkilaisia geenejä, koska mikään kansa ei ole geneettisesti homogeeninen”, Krtinić selittää. ”Sen sijaan käytetään termiä” haploryhmä”, hän lisää. Haplotyyppi on ryhmä organismin geenejä, jotka periytyvät yhdessä yhdeltä vanhemmalta.

Serbien autosomaalisen DNA:n rakenne perustuu ancestry.com-sivuston mukaan pohjoiseurooppalaiseen (39 %), Välimeren ja Atlantin väliseen (27 %) ja kaukasialaiseen substraattiin (22 %), jotka yhdessä muodostavat yli kolme neljäsosaa genomista, suunnilleen eurooppalaisen standardin mukaisesti.

Vuosi sitten myös Al Jazeera uutisoi Balkanin geneettistä karttaa koskevista uusista havainnoista, jotka valaisevat eri valossa sitä, mitä aiemmin pidettiin Balkanin geneettisenä aksioomana.

Molekyylibiologisten löydösten mukaan Euroopan geneettinen kartta valaisee aivan uudessa valossa vuosisatoja kestäneen keskustelun ja tuo mukanaan muutaman mielenkiintoisen, kiistämättömän tosiasian. Balkanin kansojen osalta tärkein uutinen on, että niiden välillä ei ole suuria eroja. Serbit ja makedonialaiset ovat lähes identtisiä (96 prosenttia), samoin bosniakit ja serbit. Kroatialaisilla on hieman enemmän länsieurooppalaisia geenejä, mutta muihin haploryhmiin verrattuna he eivät eroa toisistaan kovinkaan paljon.

”Biologisen veljeyden” kannalta serbit ovat lähimpänä kroaatteja, bosniakkeja, unkarilaisia, romanialaisia, bulgarialaisia, slovakkeja, puolalaisia, itävaltalaisia, kreikkalaisia, italialaisia ja saksalaisia, kun taas venäläiset ja moldovalaiset ovat geneettiseltä koostumukseltaan vähemmän samankaltaisia kuin serbit.

”Saatujen tietojen analyysi on osoittanut, että makedonialaisilla on samankaltaisin DNA-profiili bulgarialaisten ja serbien kanssa ja kroaatit bosniakkien ja serbien kanssa”, sanoi tohtori Zlatko Jakovski Skopjessa sijaitsevasta oikeuslääketieteen instituutista.

Johtopäätöksenä antropologit ovat yhtä mieltä siitä, että ”luonto ei tunne ’kansakuntia'”, ja lisäävät, että ”koko genetiikan paradigma on täysin ristiriidassa ’kansakunnan’ paradigman kanssa, koska kaikki ihmiset ovat eri geeniryhmien yhdistelmiä.”