And why it matters

Avasin tänään jääkaapin ja huomasin kananpojan jämät. Minulla oli nälkä. Joten tarkistin kalenterista, ja tosiaan, olin juuri täyttänyt 30 päivää syömättä lihaa. Kana maistui, no… suolalta, valkosipulilta ja oreganolta. Se ei ollut yhtään sen parempaa kuin proteiinipitoiset mustapapupohjaiset kasvishampurilaiset, joita olen tehnyt tyhjästä oh, ehkä dollarilla tai kahdella kappale, ja joista olen nauttinut kovasti.

Kuukauteni ilman lihaa, yksinkertainen itselleni tehty sitoumus, josta ilmoitin Facebook-kavereilleni, oli täysin jaramaattinen. En laihtunut. Verenpaineeni ei muuttunut. En tuntenut oloani yhtään paremmaksi. Minulla ei ole huonompi olo. Ja pystyn edelleen tekemään ikäiseni punnerrukset.

Tämmöiset anekdootit eivät tietenkään todista mitään. Tietääkseni hemoglobiiniarvoni ovat ihan sekaisin ja kynteni irtoavat ensi viikolla. Tai saatan kuolla huomenna lihan vieroitusoireyhtymään.

Mutta tässä on yksi iso fakta, joka tuli kokeesta: En kaivannut lihaa.

En ole kasvissyöjä. Olen syönyt kalaa, kanaa tai naudanlihaa päivittäin koko ikäni. Rakastan hyvää grillipihviä. Syön varmaan toisenkin ennen pitkää. Mutta en ryntää nyt varastoimaan lihaa, koska olen huomannut, ettei se ole niin iso juttu. Olen vain tottunut siihen.

Tässä on toinen fakta: yhden hyvän pihvin hinnalla supermarketista voin tehdä kasvispainotteisen, tyydyttävän, täyttävän, ravitsevan aterian neljälle.

Ja tässä on syy, miksi tällä kaikella on oikeasti merkitystä: Lihattoman kuukauteni aikana syömäni ruoan – enimmäkseen hedelmiä, vihanneksia, pähkinöitä, papuja ja täysjyväviljaa sekä muutama kananmuna, vähän juustoa ja myöhäisillan ruskeasokerinen paahtoleipä – valmistamiseen käytettiin paljon vähemmän maata ja vettä. Kukaan ei ole täydellinen. (Lisätunnustus: Söin eräänä iltana sushia osana ihanaa perheateriaa, mutta se oli ainoa eläinperäinen liha, jota söin kuukauden aikana.)

World Resources Instituten mukaan noin kolme neljäsosaa maatalousmaasta ympäri maailmaa käytetään eläinperäisen ruoan tuottamiseen, mukaan lukien viljelykasvit, joita kasvatetaan eläinten ruokkimiseksi. WRI

Maailman väkiluvun kasvaessa uhkaa ruoka- ja vesipula. Nykyiseen veden- ja maankäyttöön, tuotantokykyyn ja hyödynnettäväksi jääviin resursseihin liittyvän matematiikan perusteella ihmiset eivät pysty ruokkimaan itseään muutamassa vuosikymmenessä, ellemme muuta ruokailutapojamme. Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli julkaisi tällä viikolla raportin, jonka päätelmissä todetaan, että siirtyminen kasvispainotteisempaan ruokavalioon on yksi keino vastata uhkaavaan ruokakriisiin ja hillitä ilmaston lämpenemistä.

”Emme halua määrätä ihmisille, mitä syödä”, sanoi Hans-Otto Pörtner IPCC:stä. ”Mutta olisi todellakin hyödyllistä sekä ilmaston että ihmisten terveyden kannalta, jos ihmiset monissa rikkaissa maissa söisivät vähemmän lihaa.”

Mutta hetkinen, sanotte, lihasta saa proteiinia, joka on elintärkeää terveelliselle ruokavaliolle. Itse asiassa useimmat amerikkalaiset saavat paljon enemmän proteiinia kuin tarvitsevat. Keskimääräinen 20-49-vuotias yhdysvaltalainen mies syö yli 100 grammaa proteiinia päivässä. USDA:n laskurin mukaan aktiivisen 40-vuotiaan miehen, joka on 180-senttinen ja painaa 160 kiloa, pitäisi syödä päivittäin noin 58 grammaa proteiinia. Aktiivisen 40-vuotiaan naisen, joka on 180-senttinen ja painaa 130 kiloa, pitäisi syödä noin 47 grammaa. Jos asut tässä maassa ja ruokavaliosi lähentelee jotakuinkin tyypillistä ruokavaliota, etkä harjoittele Maailman vahvin mies -kilpailuun, sinun ei tarvitse huolehtia proteiinista.

Jos proteiini edelleen huolettaa, kokeile vikoja. Hyönteiset sisältävät runsaasti proteiinia ja niitä mainostetaan toisena keinona auttaa ruokkimaan maailmaa kestävämmin, kirjoitin hiljattain.

Lihaa naudanlihan kanssa

Nautanliha, sellaisena kuin sitä tyypillisesti kasvatetaan Yhdysvalloissa, on eläintuotteista pahin ympäristösyyllinen, sillä se kuluttaa 28 kertaa enemmän maata, 11 kertaa enemmän vettä ja 6 kertaa enemmän lannoitteita kuin maidon, siipikarjanlihan, sianlihan ja kananmunien (jotka kaikki ovat melko lähellä toisiaan resurssiensa vaatiman käytön suhteen) tuottaminen, selviää vuonna 2014 julkaistusta analyysistä, joka julkaistiin National Academy of Sciences -julkaisussa Proceedings.

Koska punaiseen lihaan liittyy tunnettuja terveysriskejä, kasvishampurilaisen korvaaminen naudanlihahampurilaisella on pikemminkin kuin vaihtaisi Hummerin Schwinniin, mutta ei hidastu yhtään.

Olet ehkä myös kuullut, että kuihtuisit ja kuolisit, jos et söisi punaista lihaa, joka tosin sisältää suuria määriä tärkeitä ravintoaineita, kuten B12-vitamiinia ja sinkkiä. Yksi sen kriittisimmistä ravintoaineista on laadukas hemirauta, joka imeytyy elimistöön paremmin kuin kasveista tai maitotuotteista löytyvä rauta. Muu tumma liha voi auttaa korvaamaan rautaa, samoin kuin kalkkuna tai äyriäiset, mutta asiantuntijoiden mukaan hemiraudan korvaaminen voi olla haaste kasvissyöjille. Tässä on elintarvikkeita, joita voi valita ja välttää auttaakseen tässä.

Mutta kasvissyöjät eivät kuole joukoittain. Pikemminkin tutkimusten mukaan he pysyvät hengissä suunnilleen yhtä pitkään, ehkä pidempäänkin, kuin ei-kasvissyöjät.

Ns. välimerellisen ruokavalion hyödyt näyttävät olevan merkittävät. Kyseessä ei oikeastaan ole ruokavalio vaan ruokailutapa, joka tutkimusten mukaan voi pienentää syövän, sydänsairauksien ja dementian riskiä. Se perustuu, arvasittehan, hedelmiin, vihanneksiin, täysjyväviljoihin, pähkinöihin, siemeniin ja papuihin sekä oliiviöljyyn, kalaan, siipikarjaan ja kananmuniin sekä pieniin määriin juustoa ja jogurttia. Punaista lihaa ei ole kielletty, mutta se on harvinaista.

Taidan kaivata jerkyä. Mutta pekaanipähkinät ovat mahtavia. Ja olen löytänyt uudelleen persikoiden vertaansa vailla olevan makean kirpeän maun, rapean omenan ihanuuden, porkkanoiden leukaa särkevän ilon ja … En enää refleksinomaisesti valitse eläinperäisiä tuotteita maasta tulevan ruoan sijaan. Ja jos olen muutaman päivän, viikon, kuukauden ilman lihaa, olen melko varma, ettei mitään kamalaa tapahdu, ja tiedän, että jotain hyvääkin tapahtuu.