Jos joku pyytäisi sinua nimeämään ”mustan Babe Ruthin”, kenet sanoisit? Jotkut saattaisivat sanoa Willie Mays tai Barry Bonds. He saattaisivat mainita Jackie Robinsonin. Totuus on, että se pallopelaaja, johon useimmiten viitataan tällä lempinimellä, ei ole edes useimpien ihmisten tutkalla.

Hänen sukunimensä on Gibson. Mutta jos monet, ainakin tietyn ikäiset, saattavat tuntea Kirk Gibsonin, tämä toinen Gibson on pelaaja, joka jätti jälkensä urheiluun ja on jälleen kerran parrasvaloissa. On olemassa kuuluisia mustia pallopelaajia, joiden tarina kietoutuu baseballin tarinaan paljon Jackie Robinsonia ja muita kuuluisia urheilijoita pidemmälle.

Theater for the New City esitti viime keväänä kabareeteatterissaan Michael A. Jonesin kirjoittaman Josh: The Black Babe Ruthin.

Musta Babe Ruth palaa Mustan historian kuukauden kunniaksi, kun teatteri esittää esityksen 8.-25. helmikuuta 2018 suuremmassa Cino-teatterissaan.

Jonesin 1940-luvulle sijoittuva näytelmä esittelee tarinan Josh Gibsonista, joka eteni Pittsburghin pohjoisen puolen hiekkatukikohdista Negro Leaguen suuruuden huipulle. Hän kuuluu myös Yhdysvaltojen tunnetuimpiin, usein unohdettuihin hahmoihin.

Näytelmässä tarkastellaan hänen onnistumisiaan, surujaan ja kamppailujaan yrittäessään murtautua ”suuriin liigoihin” ja pelata valkoisten pelaajien kanssa aikana, jolloin laji oli vielä segregoitua.

Bette Howardin ohjaama näytelmä sekoittaa draamaa ja huumoria kertoakseen yhden urheilu- ja yhteiskuntatieteiden koskettavimmista tarinoista. Se on osa laajempaa esitystaulukkoa, jonka Theater for the New City esittää kunnioittaakseen mustien historiaa Mustan historian kuukautena.

”Häntä pidettiin yhtenä kaikkien aikojen suurimmista kotiutujista ja pelätyimmistä lyöjistä, ja monet kutsuivat häntä ”’mustaksi Babe Ruthiksi'”, Jones, joka esittää myös Josh Gibsonia, sanoi. ”Gibson jätti kiistattoman suuruuden ja saavutusten perinnön.”

Tositapahtumiin perustuva näytelmä kertoo todennäköisesti tarinan parhaasta (tai yhdestä parhaista) pallopelaajasta, josta et ole koskaan kuullutkaan.

Vaikka Gibson ei koskaan päässytkään pelaamaan ”suurissa liigoissa”, hän eläisi ja häntä kunnioittaisi instituutio, joka nykyään toimii Babe Ruthin ja monien muiden suurten pallopelaajien muistomerkkinä.

Gibsonin ura Pittsburghissa Homestead Graysin, Negro Leaguen hallitsevan joukkueen, jäsenenä johti siihen, että hänet otettiin Baseball Hall of Fameen Cooperstownissa vuonna 1972.

”Josh: The Black Babe Ruth” on tarina ”Negro Leaguen baseball-pelaajasta, joka joidenkin mielestä kuoli särkyneeseen sydämeen”, Jones lisäsi. ”Vaikka hänen hyvä ystävänsä ja legendaarinen syöttäjä Satchel Paige yrittää valottaa baseballin bisnestä, Josh on päättänyt päästä ’suuriin liigoihin’ ja näyttää maailmalle, että hän voi kilpailla suurten, kuten Babe Ruthin ja Joe DiMaggion, kanssa.”

Näytelmä tuotettiin ensimmäisen kerran Woodie King, Jr:n New Federal Theatre -teatterissa, ennen kuin Theater for the New City esitteli sen ensi-iltansa New Yorkissa. Nyt Josh palaa leikkimään, Mustan historian kuukauden aikana.

Bette Howard on alkuperäisjäsen Negro Ensemble Companyssa, josta tuli mustien teatteritaiteilijoiden johtava teatteriseurue 1960- ja 70-luvuilla New Yorkissa.

”Se keskittyi omaperäisiin teoksiin, joissa oli monimutkaisia teemoja, jotka pohjautuivat mustien elämään ja joissa oli kansainvälinen näkökulma”, Jones lisäsi tuosta ryhmästä. ”NEC loi teatteriteosten kaanonin, joka asetti näyttämön ja loi yleisön myöhemmin tulleille kirjailijoille.”

Tyhmään kuuluivat muun muassa Denzel Washington, Lynn Whitfield, Samuel L. Jackson ja Phylicia Rashad ja se loi näyttämön August Wilsonin ja Suzan-Lori Parksin kaltaisille kirjailijoille.

Jonesin muita käsikirjoituksia ovat muun muassa ”It Takes a Village to Raise…Hell”, jonka on tuottanut The Marian Holding Theatre; ”Family Matters”, jonka on tuottanut Pittsburgh Playwrights Theatre Company ja ”Angela’s Justice”, jonka on tuottanut Theater for the New City.

Hänen näytelmänsä ”The Skin I’m In” (Iho, jossa olen) on kiertänyt New Yorkin julkisissa oppilaitoksissa, ja hän on Uptownin näytelmäkirjailijatyöpajojen (Uptown Playwrights Workshop) perustajajäsen. Näyttelijänä Jones voitti kaksi AUDELCO-palkintoa esityksistään elokuvissa ”A Night with August Wilson’s Women” ja ”Fences”.”