Restoratiivinen oikeus on sosiaalinen oikeusliike, joka pyrkii käsittelemään rikosten seurauksia korjaamalla ja palauttamalla kolmen keskeisen sidosryhmän – uhrien, rikoksentekijöiden ja yhteisöjen – suhteet. Restoratiivisen oikeuden teorian ja rikoksentekijöiden kuntoutusperiaatteiden välisen suhteen analyysi paljasti jännitteitä näiden kahden normatiivisen kehyksen, Risk-Need Responsivity Model (RNR) ja Good lives Model (GLM), välillä. Tulokset paljastivat, ettei arvosteta sitä, että korjaavilla hoito-ohjelmilla on oikeutettu rooli restoratiivisten käytäntöjen rinnalla. Restoratiivinen oikeus ja kuntoutusmallit ovat erillisiä, vaikkakin päällekkäisiä normatiivisia viitekehyksiä, ja niillä on erilaiset sovellusalueet rikosoikeusjärjestelmässä; on virhe yrittää sulauttaa niitä toisiinsa millään tavalla. Suurin ero on siinä, että restoratiivisen oikeuden käytäntöjen taustalla olevat keskeiset arvot ovat luonteeltaan eettisiä, kun taas kuntoutuslähestymistavat perustuvat pohjimmiltaan vakaumuksellisiin arvoihin. Restoratiivisen lähestymistavan keskeisenä ajatuksena on rikoksesta kärsineiden sidosryhmien välisten suhteiden palauttaminen ja rikoksentekijöiden toimintakyvyn palauttaminen yhteisössä valmiuksien hankkimisen avulla. Viitteet