Multippeliskleroosi on varsinainen kameleontti.

Tämä krooninen, tulehduksellinen autoimmuunisairaus vaikuttaa keskushermostoon, mikä johtaa hermojen vaurioitumiseen ja arpikudoksen muodostumiseen, joten se voi muistuttaa monia muita sairauksia. Tämä tekee siitä myös uskomattoman vaikeasti havaittavan. Ja se, ettei kahdella MS-tautia sairastavalla ole samoja oireita, vain lisää sen arvaamattomuutta.

Tässä on se, mikä tekee siitä niin hankalan: Aivosi ja selkäytimesi ovat täynnä hermoja, jotka lähettävät sähköisiä signaaleja nopeasti kaikkialle kehossasi, minkä ansiosta pystyt kävelemään, puhumaan, näkemään, nielemään ja paljon muuta. Nämä hermot on päällystetty myeliiniksi kutsutulla vaipalla, joka auttaa signaalien välittämisessä.

MS-taudissa myeliini tuhoutuu, koska immuunijärjestelmäsi käskee virheellisesti kehoasi hyökkäämään sen kimppuun, mikä aiheuttaa arpeutumista – eli skleroosia – ja signaalien katkeamisen. Tämän seurauksena MS-tautia sairastavat kokevat erilaisia oireita riippuen siitä, mitkä signaalit katkeavat.

”Koska MS-tauti voi kehittyä missä tahansa keskushermostossa ja kattaa näköhermot, aivot ja selkärangan, kriittisiä hyökkäyksiä voi esiintyä paljon erityyppisiä, joten diagnostiikka on monimutkaista”, sanoo Rushin multippeliskleroosikeskuksen neurologi ja MS-asiantuntija, tohtori Thomas Shoemaker.

Vaikka MS-tautia ei tällä hetkellä pystytä parantamaan, on olemassa useita lupaavia hoitoja. Varhaisten oireiden tiedostaminen voi auttaa sinua saamaan diagnoosin ja aloittamaan hoidon aikaisemmin, mikä voi auttaa sinua hallitsemaan tautia paremmin. Pyysimme Shoemakeria selittämään, mitä alkuvaiheen oireita kannattaa etsiä, sekä tautiin liittyviä riskitekijöitä.

Täällä MS-tauti (tyypillisesti) alkaa

Vaikka monet MS-taudin oireet voivat ilmaantua jo varhaisessa vaiheessa, kaksi niistä erottuu muita useammin esiintyvinä:

  • Optikusneuriitti eli näköhermon tulehdus on tavallisesti tavallisin, Shoemaker sanoo. Saatat kokea silmäkipua, näön hämärtymistä ja päänsärkyä. Sitä esiintyy usein toisella puolella ja se voi lopulta johtaa osittaiseen tai täydelliseen näön menetykseen.
  • Selkäydintulehdus eli niin sanottu osittainen poikittainen myeliitti on toiseksi yleisin oire, jonka Shoemaker yleensä näkee. ”Saatat kokea puutumista, pistelyä, heikkoutta käsissä ja jaloissa, virtsarakon toimintahäiriöitä ja/tai kävelyvaikeuksia”, hän selittää.

Muita MS-taudin varhaisia oireita ovat muun muassa seuraavat:

  • Suolisto-ongelmat vaihtelevat ummetuksesta, joka johtuu vähentyneestä fyysisestä aktiivisuudesta, joka aiheuttaa ruoan kulkeutumisen vähenemistä ruoan kulkeutumisen vähentymistä suoliston läpi, ja ripulista ja inkontinenssista, jotka liittyvät hermoston toimintahäiriöön.
  • Depressio
  • Ajattelun vaikeus
  • Väsymys
  • Kipu, joka voi olla akuuttia tai kroonista ja joka johtuu tuntoaistimuksia välittävien hermojen ”oikosulusta”. Kiputyyppejä voivat olla esimerkiksi kaistamainen kipu rintakehän ympärillä tai MS-halaus, joka johtuu kouristuneista hermoista yhdessä muunlaisten kivuliaiden tuntemusten kanssa niskassa, käsivarsissa, jaloissa ja jalkaterissä.
  • Seksuaaliset ongelmat. Näitä voivat olla muutokset seksuaalitoiminnoissa, kuten kiihottumisessa ja orgasmin saamisessa, koska kiihottuminen alkaa keskushermostosta ja hermoradat vaurioituvat. MS-tauti voi aiheuttaa myös psykologisia tekijöitä, kuten mielialan muutoksia ja heikentynyttä itsetuntoa, jotka voivat vaikuttaa myös seksuaaliseen halukkuuteen.

MS MS-taudin varhaisempi havaitseminen ja MS-taudin hoitojen varhaisempi aloittaminen parantavat yleensä mahdollisuuksia hyvään pitkäaikaistulokseen.

MS voi näyttää myös tältä

Toinen mahdollinen MS-taudin ennusmerkki on kliinisesti eristetty oireyhtymä eli CIS, mutta tämä tila on monimutkainen.

”CIS kuuluu tavallaan MS-taudin kirjoon. Itse asiassa CIS on joskus vain MS-taudin alkuesitys. Ja ihmiset, joilla on CIS, sairastuvat usein myöhemmin multippeliskleroosiin, mutta eivät aina”, Shoemaker selittää.”

CIS on periaatteessa MS-taudin ensikosketus, jossa esiintyy neurologisia oireita, jotka kestävät usein vuorokauden. Kohtaus voi johtaa yhteen tai useampaan oireeseen, riippuen arpeutumisesta, jota esiintyy yhdessä tai useammassa paikassa. Yleisimpiä CIS-oireita ovat muun muassa seuraavat:

  • Optinen neuriitti
  • Tummuus
  • Puhehäiriöt
  • Spistely
  • Jalkojen heikkous

Jos sinulla on näitä oireita, on tärkeää, että hakeudut lääkäriin mahdollisimman pian. Jos testit eivät paljasta suurta MS-taudin riskiä, CIS voi olla merkki jostain muusta vakavasta tilasta, joka vaatii pikaista huomiota, mukaan lukien seuraavat:

  • Autoimmuunisairaudet, jotka aiheuttavat verisuonitulehduksen
  • altistuminen myrkyllisille aineille
  • vakava B12-vitamiinin puute
  • Virusinfektio

Kunnollinen testaaminen paljastaa laajemman kokonaisuuden

Jopa jos sinulla on MS-tautiin liitettyjä oireita, sinulla ei välttämättä ole MS-tautia. Sinun on varmistettava diagnoosi.

”Yhtä ainoaa MS-tautitestiä ei ole olemassa, joten diagnoosi voi viivästyä, olla virheellinen tai jopa jäädä kokonaan tekemättä”, Shoemaker sanoo. ”MS-taudin diagnoosi vaatii todella monien erityyppisten tietojen synteesiä asiantuntijoilta, jotka tietävät, mitä etsiä ja miten koota palaset yhteen.”

Sentähden hän suosittelee käyntiä neurologin vastaanotolla, joka voi varmistaa, että asianmukaiset testit tehdään täydellisen ja tarkan kuvan saamiseksi.

Tällöin tehdään yleensä aivojen ja selkärangan magneettikuvaus, joka voi paljastaa MS-tautiin viittaavat muutokset keskushermostossa.

”Tarvitset kokeneen radiologin tai kokeneen kliinikon tai molemmat tulkitsemaan magneettikuvauksia”, Shoemaker selittää. ”Eikä kuvia voi tarkastella erillisinä. Ne on suhteutettava edessäsi olevan potilaan kliiniseen kuvaan. Vaikka magneettikuvaus voi siis jossain määrin ennustaa MS-tautia, jos kliininen anamneesi tai kliininen tutkimus ei oikeastaan tue sitä, diagnoosin tekeminen on tavallaan epätarkoituksenmukaista.”

Leesiot ovat kuitenkin vahva taudin ennustaja. Neurology-lehdessä vuonna 2014 julkaistun raportin mukaan riski sairastua MS-tautiin on yleensä 60-80 prosenttia, kun leesiot näkyvät magneettikuvauksessa. Jos kuvassa ei löydy yhtään, riski laskee 20 prosenttiin.

MRI-tutkimuksen lisäksi diagnoosin vahvistamiseksi saatetaan tarvita myös muita toimenpiteitä, kuten selkäydinpunktio, jota kutsutaan myös lannepunktioksi, aivo-selkäydinnesteen testaamiseksi. Kun MS-tautia esiintyy, nesteessä on usein korkeampi pitoisuus tietyntyyppisiä immuuniproteiineja.

Shoemaker lisää, että tietyissä tapauksissa tarvitaan syvällisempiä näkötestejä.

”On olemassa toimenpide nimeltä optinen koherenssitomografia, joka voi joskus osoittaa aikaisemman näköhermon vaurion, ja vastaavasti on testi nimeltä visuaalisesti ärsytetty potentiaali (visual evoked potential), jonka avulla voidaan myös laajentaa näköhermoa nähdäksemme aiemmat vammat, jotka voivat viitata MS-tautiin.”

Lääkärisi voi myös määrätä verikokeita, jos kyseessä on myös MS-tautia muistuttava sairaus.”

Aika ja ajoitus erottavat kaksi MS-tautityyppiä toisistaan

MS MS-tautia on kahta päätyyppiä:

  • Relapsoiva-remittoiva MS-tauti on juuri sitä, miltä se kuulostaa: Syntyy uusia neurologisia oireita, jotka johtuvat myeliiniin kohdistuvista tulehdusreaktioista, joita kutsutaan relapsiksi, ja joita seuraavat toipumisjaksot, jolloin oireet voivat parantua, säilyä, mutta eivät pahene, tai hävitä. Tätä ajanjaksoa kutsutaan remissioksi.

Relapsoiva-remittoiva MS-tauti on taudin yleisin muoto. National Multiple Sclerosis Societyn mukaan noin 85 prosentilla MS-tautia sairastavista diagnosoidaan ensin relapsoiva-remittoiva MS-tauti. Useimmat tätä MS-tautityyppiä sairastavat ovat yleensä parikymppisiä ja kolmekymppisiä.

  • Primaarisesti etenevästä MS-taudista on kyse silloin, kun oireet eivät parane taudin puhkeamisen jälkeen. ”Voi olla hienoisia parannuksia, mutta kaiken kaikkiaan kehitys on jatkuvaa pahenemista vähintään vuoden ajan”, Shoemaker selittää.

Tätä MS-taudin muotoa voi olla vaikeampi diagnosoida, sillä primaarisesti etenevää tyyppiä sairastavilla ihmisillä on yleensä vähemmän aivojen arpeutumista, enemmän selkäytimen arpeutumista ja vähäisempi tulehdus kuin relapsoivaa-remittoivaa MS-tautia sairastavilla. Heillä on myös enemmän vaikeuksia liikkumisessa ja jokapäiväisissä toiminnoissa, ja tauti puhkeaa yleensä 40- tai 50-vuotiaana.

Mikäli 80-85 prosenttia MS-tapauksista on relapsoivaa, primaarisesti etenevää MS-tautia on diagnoosin tekohetkellä noin 15 prosenttia tapauksista, ja se jakaantuu 50-50-prosenttisesti miesten ja naisten kesken.

Tuntemusta riskitekijöistä

MS-tautia sairastaa yli 2,3 miljoonaa ihmistä koko maailmassa. Vaikka MS-tauti ei ole tarttuvaa tai edes suoraan periytyvää, jotkin tekijät voivat lisätä riskiä sairastua tähän tautiin, kuten seuraavat:

  • Ikä. Useimmat MS-tautia sairastavat ovat 20-50-vuotiaita, vaikka MS-tauti voi kehittyä missä iässä tahansa.
  • Etninen tausta. Pohjois-eurooppalaista syntyperää olevilla on suurin riski sairastua MS-tautiin, kun taas intiaaneilla ja afrikkalaista tai aasialaista syntyperää olevilla on pienin riski.
  • Sukupuoli. Vaikka MS-tautiin sairastuu sekä miehiä että naisia, naisilla on suurempi riski. Itse asiassa National Multiple Sclerosis Societyn mukaan neljä kertaa useampi nainen sairastaa uusiutuvaa MS-tautia kuin mies. ”Se on yleensä hedelmällisessä iässä olevien naisten sairaus, joten 18-50-vuotiaat saavat suurimman osan uusista diagnooseista, ja diagnoosin keski-ikä on noin 30-32 vuotta”, Shoemaker sanoo.
  • Genetiikka. Vaikka MS-tauti ei periydy, taudin geneettinen riski voi olla, kertoo National Multiple Sclerosis Society. Riski sairastua MS-tautiin on noin 1 henkilöllä 750:stä 1 000:een väestössä. Se kuitenkin kasvaa, kun ensimmäisen asteen sukulaisilla, kuten vanhemmilla, sisaruksilla ja lapsilla, on tauti. Ja riski on suurempi, lähes yksi neljästä, identtisillä kaksosilla.
  • Maantiede. Kauempana päiväntasaajasta sijaitsevilla alueilla esiintyy enemmän MS-tautitapauksia. Kun auringolle altistuminen on vähäisempää, ihmisillä on tutkimusten mukaan yleensä vähemmän D-vitamiinia, joka tukee immuunitoimintaa ja suojaa MS-taudin kaltaisilta sairauksilta.

Shoemaker mainitsee myös muita erityisiä tekijöitä, joko yksin tai yhdessä, jotka voivat vaikuttaa tautiin, joita ovat mm. seuraavat:

  • Tietyt geenimuunnokset
  • Altistuminen Epstein-Barr-virukselle
  • Vähäinen D-vitamiinin saanti tai altistuminen auringonvalolle
  • Lihavuus nuoruusvuosina

Varhaisempi diagnoosi merkitsee parempaa lopputulosta

Tiedosta, mitä merkkejä ja oireita on syytä etsiä varhaisessa vaiheessa, on valtavia etuja.

”Joidenkin pidempikestoisten tutkimusten perusteella MS-taudin varhaisempi toteaminen ja MS-hoitojen aikaisempi aloittaminen parantavat yleensä mahdollisuuksia hyvään pitkäaikaistulokseen”. Potilailla, joilla MS-hoito aloitetaan sairauden varhaisemmassa vaiheessa, on pienempi todennäköisyys saavuttaa tietyt vammaisuuden virstanpylväät, kuten kepin tai kävelytelineen tarve”, Shoemaker sanoo.

Vaikka virallisen MS-diagnoosin saaminen voi olla musertavaa, Shoemaker varmistaa, että hänen potilaansa ymmärtävät, miten hoito voi auttaa. Käytettävissä on lähes 15 elintarvike- ja lääkeviraston hyväksymää hoitoa, ja uusia, yhä tehokkaampia hoitoja kehitetään jatkuvasti, joten MS-taudin hoito paranee jatkuvasti.

”Olemme nyt siinä vaiheessa, että olemme tyytyväisiä siihen, miten hyvin pystymme hallitsemaan taudin tulehduksellista puolta”, Shoemaker sanoo. ”Nyt pyrimme parantamaan potilaiden yleistä elämänlaatua, jotta he voivat elää tervettä ja tuottavaa elämää – aivan kuin heillä ei olisi edes MS-tautia.”