Charlie Santmire

Vähemmistö ihmisistä ei rinnasta musiikkia taajuuteen (taajuus on sykliä sekunnissa, nykyään nimeltään hertsiä ”Hz”). Me teemme niin. On olennaista, että rinnastamme soittimien äänialueet taajuuteen saadaksemme parhaan mahdollisen tuloksen kaiuttimista ja kaiuttimista. Seuraavassa siis tarkastellaan asioita ja minun määritelmiäni alueista.

ALEMPI MITTALAITURI (80-160 Hz:n oktaavi/E2:sta E3:een)

Monilla soittimilla ja äänillä (baritoni ja basso) on nuotteja tällä alueella. E2 on kitaran ja tympanin (viritetty rumpu) alin sävel.

BASSO JA YLÄBASSO (40-80 Hz/Eto E2)

Todellisuudessa 41,02 Hz E1:stä 82,4 Hz:iin E2:sta. Normaalisti viritetyssä bassokitarassa ja kontrabassossa nuottien perusteet ulottuvat E1:een (avoin E) asti. Pitäisin bassoa mielivaltaisesti C2:n alapuolella (65,41 Hz). Se on kaksi oktaavia keskimmäisen C:n alapuolella. Nuotin perusta on sen sävelkorkeus. Sitä kutsutaan myös ensimmäiseksi harmoniseksi. Toinen harmoninen on siis kaksi kertaa suurempi kuin sävelkorkeuden taajuus ja niin edelleen. Harmoniset ovat yleensä perusääni kertaa 2, 3 jne.

DEEP BASS (alle 40 Hz)
Joidenkin akustisten soittimien ja elektronisten soittimien perusäänet ovat tällä alueella. Tätä aluetta on hyvin vaikea toistaa kuuluvalla tasolla hyväksyttävän pienellä säröllä. Pystybasso, jossa on jatke, ulottuu C1:een (32,7 Hz) asti. Pianon alin sävel on A0 (27,5 Hz). Tämän nuotin A0 perustaajuus on varsin kuultavissa 9′:n konserttisoittimella – ei kuultavissa spinetillä (pienellä pystypianolla).

Kontrabasso, jossa on jatke ja konserttisoittimella varustettu piano pystyvät tuottamaan kohtuulliset tasot alimmasta perustaajuudestaan. Kontrafagotti voi soittaa C1, mutta perustaajuus puuttuu olennaisesti. Voi kysyä, että jos ei voi kuulla perustaajuutta, miksi vaivautua soittamaan nuotin. Vastaus on, että sijoitamme nuotin mielessämme harmonisten sävelten välin perusteella. Tiedämme siis pianon soittavan A0 (27,5 Hz), koska kuulemme harmonisen rakenteen 55Hz, 82,5Hz jne. vaikka emme kuule paljonkaan perussävelestä.

VALTAISEN SYVÄ BASSO (C0-C1/16,35Hz-32,7Hz)
Vain elektroniset soittimet ja piippu-urut soivat tällä alueella. Suurissa piippu-uruissa on useampi kuin yksi rangi (24 piipun sarja), joka kattaa tämän alueen. C0 edellyttää 32′:n piippua. Muutamissa uruissa on 64′:n piippuja. Ne voivat soida 8Hz:n taajuudella.

Kaikki nämä taajuudet olettavat normaalin nykyisen virityksen, jossa A4 on 440Hz.

BASSON VAIKUTUS
Basson vaikutus on täysin eri asia. Sinun täytyy liikuttaa paljon ilmaa hyvin nopeasti saadaksesi vaikutuksen. Tämä on vaikeaa ja kallista. Se on tärkeä osa musiikkia potkurummun ja konserttibassorummun kanssa. Kaiuttimen on reagoitava voimakkaasti ja nopeasti. Myös huone tulee mukaan yhtälöön. Tutkimme tätä toiston osa-aluetta. Pysy kuulolla. Tästä on tulossa lisää.

BASSON INTENSITEETTI
Keskialueella, johon suurin osa musiikista keskittyy, keskitasot ovat noin 80 dB SPL:n (äänenpainetaso) luokkaa. Nolla dB SPL on määritelty mielivaltainen taso. Alimmat tasot, jotka tyypillisesti kuulemme, ovat 10-20 dB SPL:n alueella. Tämän 80 dB SPL:n tason kanssa samankaltainen äänenvoimakkuus keskialueella hyvin matalilla taajuuksilla (noin 30 Hz) katsotaan yleensä olevan noin 110 dB SPL. Tätä tasoa on erittäin vaikea ja erittäin kallis tuottaa äänentoistojärjestelmässä.

STEREO SUBWOOFERS
Useimmissa suuremmissa lattiakaiutinjärjestelmissä tulisi pyrkiä 40 Hz:n taajuuteen pienellä säröllä ja melko korkeilla tasoilla. Jotta vastetta voitaisiin laajentaa tehokkaasti toisella oktaavilla 20 Hz:iin sopivan korkeilla tasoilla, tarvitaan subwoofereita. Kokemuksemme mukaan ei ole mahdollista sijoittaa pääkaiuttimia siten, että ne tuottavat maksimitehon tällä oktaavilla, vaikka ne pystyvätkin toistamaan sen, ja samalla sijoittaa ne siten, että musiikillinen kokonaissuorituskyky on paras mahdollinen yli 40 Hz:n taajuudella. Niiden pitäisi olla melko lähellä niiden takana olevaa seinää, jotta ne hyötyisivät tästä vahvistuksesta. Me kaikki tiedämme, että tuo sijoittelu kuulostaa erittäin huonolta, koska koko musiikilliseen sointirakenteeseen vaikuttaa negatiivisesti heijastuminen tuosta seinästä.

Stereosubwooferit ovat välttämättömyys, eivät yksittäiset subwooferit. Stereosubwooferit laajentavat bassoa ja ”avaavat” keskialuetta antaen tilan tuntua, tilan, jossa musiikki on esitetty. Jos akustisten instrumenttien äänitys tehdään konserttisalissa, kuulet silloin salin, tilan, jossa musiikki esitettiin. Yhden subwooferin avulla saat jonkinlaisen tilantuntemuksen ja ehkä enemmän bassoa kuin ilman subwooferia, mutta se riippuu yksittäisestä äänitteestä. Siltä osin kuin bassolla on tallenteessa erilainen vaihe vasemman ja oikean kanavan välillä, basso voi osittain peruuntua yhdellä subwooferilla.

KUUNTELUHUONE VAIKUTTAA MYÖS BASSON TOISTAMISEEN
Huonemoodit (tiettyjen taajuuksien korostaminen tai heikentäminen eri paikoissa huoneessa) riippuvat huoneen koosta ja jäykkyydestä. Istumapaikkasi on paikassa, jossa joidenkin taajuuksien (nuottien) voimakkuus on suurempi tai pienempi kuin toisissa paikoissa. Voit tehdä paljon matematiikkaa ja laskea nämä vahvistukset ja leikkaukset. Voit myös tehdä mittauksia.

Minusta parasta, mitä voit tehdä, on kuunnella esimerkkejä musiikista, jota tyypillisesti kuuntelet, ja siirtää kuuntelupaikkaasi hiukan ympäriinsä, jos pystyt, jotta näet, pidätkö bassosta enemmän jossakin asennossa. Stereokaiuttimilla on taipumus tasoittaa bassoa jossain määrin, ja minusta myös hieman epäkeskisesti istuminen voi auttaa. Usein pariskunnalla on kaksi tuolia vierekkäin, joista kumpikin on hieman huoneen leveyden ulkopuolella. Minusta tämä on kaikin puolin hyvä kuuntelun kannalta, jos olet hieman kauempana kaiuttimien tasosta kuin kaiuttimet ovat keskipisteiden etäisyydellä toisistaan. Voimme auttaa sinua kaikissa näissä hienoissa yksityiskohdissa.

Stereokaiuttimien asettaminen on yhtä lailla taidetta kuin tiedettä. Tieteestä lähdetään liikkeelle, mutta se, mikä saa asiat todella toimimaan, on asennuksen taito, joka on kehitetty monista asennuksista saadun kokemuksen kautta.