Keskeistä valuuttakaupan ideassa on ajatus siitä, että valuutoilla on eri arvot suhteessa toisiinsa. Joillakin valuutoilla on taipumus olla kalliimpia ja toisilla halvempia, ja ne liikkuvat erilaisissa hintasykleissä riippuen useista ulkoisista tekijöistä ja markkinapaineista. Mutta miksi valuutat ylipäätään arvostetaan eri tavoin? Miksi valuutat eivät ole kansainvälisesti sidottuja, jolloin kaupankäynti tasavertaisilla toimintaedellytyksillä olisi oletettavasti helpompaa? Kaikki alkaa arvon ymmärtämisestä.

Valuutan arvo

Yksittäinen Yhdysvaltain dollari on perusvaluuttayksikkö Yhdysvalloissa. Dollarilla saa pienen pullon suosikkimerkkistä virvoitusjuomaa. Yksi Britannian punta on perusvaluuttayksikkö Yhdistyneessä kuningaskunnassa, ja sillä saa myös suunnilleen saman tuotteen. Riippumatta siitä, käytätkö 1 dollarin Yhdysvalloissa vai 1 punnan Yhdistyneessä kuningaskunnassa, voit odottaa suunnilleen samaa vastinetta rahoillesi. Englannin punnan (Iso-Britannia) ja Yhdysvaltain dollarin (Yhdysvallat) vaihtokurssi (eli se, kuinka monta Yhdysvaltain dollaria saat jokaista Englannin puntaa kohden) vaihtelee kuitenkin noin 1,2 ja 1,6 dollarin välillä punta kohti. Tämä tarkoittaa yleensä sitä, että 1 punta vastaa suunnilleen 1,40 dollaria, mutta vaihteluväli on luonnollista. Kotimaassa kunkin valuutan arvo on käytännössä sama. Mutta kun otetaan käyttöön Atlantti, arvo on yhtäkkiä muuttunut täysin. Yhtäkkiä amerikkalainen virvoitusjuoman omistaja pitää mieluummin 1 puntaa kädessään kuin 1 dollaria.

Valuutan arvoitus

Mistä tässä sitten on kyse? Oikeastaan tämä kysymys sukeltaa talousteorian hämärimpiin vesiin, joten kannattaa sietää vastaus.

Valuut ovat, kuten kaikki muukin, kysynnän ja tarjonnan alaisia. Jos kysyntä ylittää tarjonnan, valuuttojen arvo nousee. Jos tarjonta ylittää kysynnän, tapahtuu päinvastoin. Valuuttoja valvotaan yleensä kansallisella tasolla (näkyvä esimerkki on euro, jonka monet kommentoijat katsovat voivan johtaa sen tuhoon), minkä vuoksi niitä tehdään ja pidetään niukkana, jotta ne säilyttävät arvonsa.

Valuuttojen arvoa ohjaavat suurelta osin korot ja rahan tarjonnan sääntely. Useampien seteleiden painaminen devalvoi kaikki tietyn valuutan setelit, mikä tekee tavaroiden viennistä halvempaa. Jos kaikki asiat pysyvät ennallaan, ostajan (eli sen osapuolen, joka ei paina lisää seteleitä) valuutta säilyttää arvonsa, kun taas valuutta, jonka tarjontaa lisätään, menettää arvoaan. Samalla tavalla, jos korkoja nostetaan, sijoittajat, jotka haluavat tallettaa käteisvarojaan, tekevät sen korkeamman koron talouksiin, mikä lisää kysyntää ja nostaa valuutan hintaa.

Miksi tämä on tärkeää

Valuutan, jonka arvo voi vaihdella, omistaminen on ratkaisevan tärkeää tuonnin ja viennin hallitsemiseksi, ja on esitetty, että ilman kykyä vaihdella valuutan arvoa maat romahtaisivat. Kreikan esimerkki euroalueen velkakriisin jälkeen on esimerkki, jonka vuoksi monet analyytikot kritisoivat euroa. Massiivisten valtionvelkojen ja kasvavien lainakustannusten edessä Kreikka euroalueen maana ei pystynyt tekemään mitään taloutensa elvyttämiseksi ulkopuolelta.

Jos Iso-Britannia joutuisi samankaltaisiin vaikeuksiin tai mikä tahansa muu euroalueen ulkopuolinen maa, ensimmäinen askel olisi valuutan devalvointi, joka saisi aikaan investointeja ja kasvua ulkopuolelta tulevasta pääomasta (kuten näimme Brexitin aikana). Tämä kyky vaihdella valuutan arvostusta antaa hallituksille mahdollisuuden ryhtyä päättäväisiin toimiin taloutensa vauhdittamiseksi tai viilentämiseksi taloudellisten olosuhteiden vaatimalla tavalla, ja se hienovaraisuus ja selkeys, jolla nämä mekanismit ovat yhteydessä toisiinsa, on henkeäsalpaavaa kenelle tahansa makrotaloustieteestä hiukankin kiinnostuneelle.

Se on siis yhteenveto siitä, miksi valuutoilla on erilaiset arvot, ja suurimmaksi osaksi suvereenit valtiot haluavat säilyttää täyden määräysvallan omien valuuttojensa arvonmäärityksistä, jotta ne voivat hyödyntää kaikkia manuaalisia taloudellisia viritystoimia, joita valuuttojen arvonmääritykset tarjoavat.

Hallitusten ohjaamien kehotusten lisäksi on olemassa myös joukko markkinoiden ohjaamia kehotuksia, jotka antavat syyn siihen, miksi valuuttojen arvot saattavat vaihdella.