Trauma tai traumaperäinen stressihäiriö (PTSD) voi ilmaantua ylivoimaisen, hengenvaarallisen tapahtuman, kuten raiskauksen, fyysisen tai seksuaalisen hyväksikäytön, väkivallan tai luonnonkatastrofin kokemisen jälkeen. Nämä ovat kuitenkin vain esimerkkejä trauman äärimmäisistä laukaisevista tekijöistä. Itse asiassa useimmat ihmiset kulkevat elämänsä läpi kantaen mukanaan traumaa, jonka ovat aiheuttaneet ikätovereiden ohimennen antamat kommentit yläkoulussa, vanhempien ja muiden tahojen epäterveet paineet, joista jotkut toimivat hyvistä aikomuksista käsin. Trauman luonteesta riippumatta uniin osallistuminen ja niiden kuvien älykkyyden hoitaminen voi helpottaa paranemista.

PTSD:n oireet

Trauma, trauma-asiantuntija Bessel Van der Kolkin mukaan, ”ajaa meidät ymmärryksen rajalle”. Se järjestää minän uudelleen niin, että yksilöt tuntevat, että trauma tapahtuu edelleen. Se vaikuttaa ihmissuhteisiin, työhön ja henkilökohtaiseen hyvinvointiin.

Dissosiaatio on trauman ydin. Trauma irrotetaan tietoisuudesta, jolloin kokemukset eivät ole vain häiritseviä vaan myös käsittämättömiä. Psyykkisen traumaperäisen stressihäiriön oireita ovat turtuminen, ylivilkkaus, takaumat, painajaiset, univaikeudet, vakava ahdistus, masennus, ärtyneisyys, vihanpurkaukset, tungettelevat muistot traumasta ja traumaa herättävien ihmisten ja paikkojen välttely.

The Neuroscience of Trauma

Van der Kolk kirjassaan The Body Keeps The Score kuvaa, miten trauma aiheuttaa fysiologisia muutoksia aivoissa, mikä selventää, miksi traumatisoituneet yksilöt tuntevat ja toimivat niin kuin tuntevat. Trauma aktivoi oikean aivopuoliskon alueita, jotka liittyvät tunteisiin, ja deaktivoi vasemman aivopuoliskon alueita, jotka liittyvät toimeenpaneviin kognitiivisiin toimintoihin, kuten suunnitteluun, päättelyyn ja kieleen. Tämä johtaa hermostollisen kommunikaation katkeamiseen. Traumatisoitunut yksilö on sekä ylivilkas että kykenemätön arvioimaan vaaraa realistisesti.

Konventionaaliset hoitomenetelmät

Neurotieteen viimeaikaiset edistysaskeleet tarjoavat tieteellisen kehyksen trauman hoidolle. Nämä edistysaskeleet ovat multimodaalisia, ja niillä pyritään palauttamaan tasapaino aivojen rationaalisten ja emotionaalisten osien välille, ja tavoitteena on, että yksilöt voivat saada kehonsa jälleen hallintaan ja samalla integroida trauman osaksi elämäänsä. Potilaat voivat hyötyä traumaattisten kokemustensa uudelleen elämisestä terapiassa, jos kokemus ei hukuta heitä.

Somaattiset terapiat, kuten Pat Ogdenin kehittämä sensomotorinen psykoterapia ja Peter Levinen kehittämä somaattinen kokeminen, pääsevät käsiksi ruumiillistuneisiin tunnetiloihin auttaakseen potilaita sietämään ja moduloimaan hyperarousaalisia tilojaan. Lisäksi joogaa ja meditaatiota käytetään auttamaan potilaita itsesäätelyssä. Kun yksilöt pystyvät hallitsemaan tunnetilojaan, käytetään psykoterapian lisäksi tekniikoita, kuten mindfulnessia ja Eye Movement Desensitization and Reprocessing -terapiaa (EMDR), auttamaan trauman integroimisessa heidän elämäänsä.

Unien käyttäminen trauman läpikäymisessä

Nykymuotoiset trauman hoitotekniikat eivät käytä unityöskentelyä, vaikka yksi traumaperäisen traumaperäisen stressioireyhtymän (PTSD:n) oireista on painajaiset. Stephen Aizenstatin kehittämä Dream Tending on ainutlaatuisella tavalla sovellettavissa trauman kanssa työskentelyyn. Sen lähestymistapa on yhdenmukainen nykyisten neurotieteellisten tutkimusten kanssa.

Se näkee unen kuvan ruumiillisena kuvana, jolla on parantavia ominaisuuksia. Unet ilmaisevat kehon/mielen kokemuksia, erityisesti dissosioituneita traumaattisia kokemuksia. Dream Tending -tekniikka on intuitiivinen kehoherkkä lähestymistapa, joka ei kiinnitä huomiota ainoastaan uneksijan aktivoituneisiin tunnetiloihin vaan myös kuviin ruumiillistuneisiin viesteihin. Animaatiotekniikalla päästään käsiksi muotoilemattomaan ja dissosioituneeseen materiaaliin, trauman olemukseen, ja se tuo yksilöt suhteeseen näiden dissosioituneiden kokemusten kanssa.

Dream Tending: An Example

Työskentelin erään kolmekymppisen Jay-nimisen nuoren miehen kanssa. Terapiassa hän tuli tietoiseksi siitä, että naapuri oli hyväksikäyttänyt häntä seksuaalisesti 7-vuotiaana, mikä oli aiheuttanut merkittävää ja selittämätöntä ahdistusta ja masennusta koko hänen elämänsä ajan.

Hän kertoi seuraavasta unesta, jonka kuvailen osittain, ja teen sitten yhteenvedon uneen taivuttamisesta.

Katselin erään kuuluisan sarjamurhaajan aktiivista ajanjaksoa 1970-luvulla. Talon poika oli mukana, mutta en tiedä oliko hän uhri vai tappaja. Katselin/hän katseli uhrin näkökulmasta, joka tuli loukkuun arkkumaiseen laatikkoon. Tiesin, että se ajelehti järvellä. Hän / hän oli loukussa sisällä, jossa oli kasa ruokaa – kuten pihvejä, luulisin. Sitten olin läsnä itseäni ajatellen, kuinka julmaa tämä oli.”

Unikuva laatikossa olevasta pojasta oli animoitu. Jay pystyi pyytämään pojalta anteeksi, ettei suojellut häntä. Poika vain huusi, ”kovinta huutoa ikinä”. Tapahtui muutos, ja Jay kuvasi laatikon päällä istuvan toisen pojan, joka oli hyvin sympaattinen. Laatikon sisällä oleva poika pystyi vain huutamaan eikä ollut tietoinen laatikon päällä istuvasta pojasta. Laatikon päällä istuva poika tunsi itsensä avuttomaksi.

Kysyin, mitä poika voisi tehdä, jos jatkamme tätä kohtausta.

Jay ei uskonut, että poika avaisi laatikon, koska se oli vaarallinen. Hän mietti, mikä voisi olla vaarallista. Hän kuvitteli, että jos laatikko aukeaisi, pojat koskettelisivat ja pussailisivat. Jay vaikutti rauhallisemmalta ja sanoi, että pojan tarvitsisi vain nousta ylös ja laatikko avautuisi. Vaara on ohi, ja hänen täytyisi tunnistaa se.”

Tämä työ oli monitahoinen, ja se tapahtui monen istunnon aikana. Unelmien hoitaminen avasi Jayn kokemaan hyväksikäytön aiheuttaman syvän avuttomuuden, eristyneisyyden ja tuskan. Hän loi suhteen hyväksikäytettyyn minäänsä ja pyysi anteeksi, ettei pystynyt suojelemaan häntä. Kun hän loi tämän hellän, anteeksiantavan suhteen, hänen pelkonsa väheni, kun hän tajusi, että vaara oli mennyt ohi.

Kirjoittaja: Larry Brooks

Larry Brooks, Ph.D., on lisensoitu kliininen psykologi, joka on toiminut kokopäivätoimisessa yksityisvastaanotolla yli 25 vuotta. Psykoterapiapraktiikkansa lisäksi hän tarjoaa konsultointia lisenssin saaneille mielenterveysalan ammattilaisille ja on kirjoittanut Cultural Weekly -verkkojulkaisuun, joka tarkastelee kriittisesti päivän kulttuurikysymyksiä.