Kykymme ”nähdä” alkaa, kun valo heijastuu kohteesta, jota katsomme, ja tulee silmään. Silmään tullessaan valo on tarkentumatonta. Ensimmäinen vaihe näkemisessä on valonsäteiden kohdistaminen verkkokalvolle, joka on silmän sisällä oleva valoherkkä kerros. Kun valo on tarkentunut, se stimuloi soluja lähettämään miljoonia sähkökemiallisia impulsseja näköhermoa pitkin aivoihin. Takaraivossa sijaitseva aivojen osa tulkitsee impulssit, jolloin voimme nähdä kohteen.

Valo, valon taittuminen ja sen merkitys.
Silmään tuleva valo taittuu eli taittuu ensin sarveiskalvolla – silmämunan ulommalla etupinnalla olevalla kirkkaalla ikkunalla. Sarveiskalvo muodostaa suurimman osan silmän optisesta tehosta eli valon taivutuskyvystä.

Kun valo on kulkenut sarveiskalvon läpi, silmän sisällä oleva kiteinen linssi taivuttaa sen uudelleen – tarkempaan tarkennukseen. Linssi tarkentaa valon verkkokalvolle. Tämä tapahtuu siten, että silmän sädelihakset muuttavat linssin muotoa taivuttamalla tai litistämällä sitä, jotta valonsäteet saadaan tarkennettua verkkokalvolle.

Tämä linssin säätö, jota kutsutaan akkommodaatioksi, on välttämätön, jotta lähi- ja kaukokohteet saadaan tarkennettua. Prosessia, jossa valoa taivutetaan tarkennetun kuvan tuottamiseksi verkkokalvolle, kutsutaan taittumiseksi. Ihannetapauksessa valo ”taittuu” eli ohjataan uudelleen siten, että säteet tarkentuvat tarkaksi kuvaksi verkkokalvolla.

Useimmat näköongelmat johtuvat virheestä siinä, miten silmämme taittavat valoa. Likinäköisyydessä (myopiassa) valonsäteet muodostavat kuvan verkkokalvon eteen. Kaukonäköisyydessä (hypermetropia) valonsäteet keskittyvät verkkokalvon taakse. Astigmatismissa sarveiskalvon kaarevuus on epäsäännöllinen, jolloin valonsäteet keskittyvät useampaan kuin yhteen paikkaan, jolloin verkkokalvolle ei muodostu yhtä selkeää kuvaa, mikä johtaa näön hämärtymiseen. Iän myötä lukeminen tai läheltä katsominen vaikeutuu. Tätä tilaa kutsutaan presbyopiaksi, ja se johtuu siitä, että kiteinen linssi ei ole enää niin joustava, joten se ei enää pysty taivuttamaan valoa.

Koska silmän näennäisen taittovoiman muuttaminen on suhteellisen helppoa korjaavien silmälasien tai piilolinssien avulla, monet näön hämärtymistä aiheuttavat tilat voidaan helposti korjata.

Miten ymmärrämme valoa?
Aistinvarainen tulkinta
Jopa kun valo on kohdistunut verkkokalvolle, näköprosessi ei ole valmis. Ensinnäkin kuva on käänteinen eli ylösalaisin. Havaittavan kohteen eri ”palasista” tuleva valo stimuloi verkkokalvon hermopäätteitä – valoreseptoreita eli valolle herkkiä soluja.

Sauvoja ja käpyjä
Reseptoreita on kahdenlaisia – sauvoja ja käpyjä. Sauvoja on pääasiassa verkkokalvon ääreisosissa, ja niiden avulla näemme hämärässä valossa ja havaitsemme perifeerisen liikkeen. Ne ovat ensisijaisesti vastuussa yönäköstä ja visuaalisesta orientaatiosta. Kävyt sijaitsevat pääasiassa verkkokalvon keskiosassa, ja ne mahdollistavat yksityiskohtaisen näkemisen esimerkiksi lukemisessa tai kaukana olevien kohteiden erottamisessa. Niitä tarvitaan myös värien havaitsemiseen. Nämä valoreseptorit muuttavat valon sähkökemiallisiksi impulsseiksi, jotka välittyvät hermojen kautta aivoihin.

Miljoonat impulssit kulkevat näköhermon hermosäikeitä pitkin silmän takaosassa ja saapuvat lopulta aivojen näköaivokuoreen, joka sijaitsee takaraivossa. Siellä sähkökemialliset impulssit puretaan ja tulkitaan. Kuva käännetään uudelleen niin, että näemme kohteen oikein päin. Tämä näkemisen ”sensorinen” osa on paljon monimutkaisempi kuin taittovoimainen osa – ja siksi siihen on paljon vaikeampi vaikuttaa tarkasti.

Mitä on 20/20-näkö?
Olet ehkä tyytyväinen kuullessasi, että sinulla on 20/20-näkö ja luulet, että sinulla on täydellinen näkö. Mutta onko sinulla?

Ei välttämättä. 20/20 kertoo vain sen, kuinka terävä tai selkeä näkökykysi on etäältä. Yleisnäkemiseen kuuluu myös perifeerinen tietoisuus eli sivusilmäisyys, silmien koordinaatio, syvyyshavainto, tarkennuskyky ja värinäkö.

20/20 kuvaa normaalia näön kirkkautta tai terävyyttä mitattuna 30 metrin etäisyydeltä kohteesta. Jos sinulla on 20/20-näkö, näet selvästi 20 jalan etäisyydeltä sen, minkä normaalisti pitäisi näkyä kyseisellä etäisyydellä. Jos sinulla on 20/100-näkö, se tarkoittaa, että sinun on oltava niinkin lähellä kuin 30 metrin päässä, jotta näet sen, minkä normaalisti näkevä henkilö näkee 30 metrin päässä.

Onko 25/25-näkö parempi kuin 20/20-näkö?
Ei. 25/25 tarkoittaa normaalia näön terävyyttä eli näöntarkkuutta 25 metrin etäisyydellä aivan kuten 20/20 tarkoittaa normaalia näköä 20 metrin etäisyydellä.

Miksi joillakin ihmisillä on huonompi kuin 20/20?
Kykyyn nähdä kohteet selvästi vaikuttavat monet tekijät. Silmäsairaudet, kuten likinäköisyys, kaukonäköisyys, astigmatismi tai silmäsairaudet vaikuttavat näöntarkkuuteen. Useimmat ihmiset, joiden näkökyky on hieman alle 20/20, toimivat erittäin hyvin, kun taas jotkut ihmiset, joiden näkökyky on parempi kuin 20/20, kokevat, että heidän näkönsä ei ole tyydyttävä. Kaikkien näköodotukset ovat erilaiset, ja tyydyttävä näkö on paljon monimutkaisempi asia kuin pelkkä 20/20-näkö.

Jos näöni ei ole optimaalinen, mitä voin tehdä?
Kattavassa näöntutkimuksessa tunnistetaan syyt, jotka voivat vaikuttaa kykyyn nähdä hyvin. Voimme ehkä määrätä silmälasit, piilolinssit tai näönhoito-ohjelman, joka auttaa parantamaan näkökykyäsi. Jos heikentynyt näkökyky johtuu silmäsairaudesta, voidaan tarvita silmälääkitystä tai muuta hoitoa. Tarvittaessa tehdään lähete, jos todetaan silmäsairaus, joka vaatii lisätutkimuksia.