Sairaanhoitajien kysyntä ja tarjonta

Terveydenhuoltohallinnon (HRSA) ennusteiden mukaan vuoteen 2020 mennessä lääkäreitä puuttuu 20 400. Silti on myös hyviä uutisia: Neuvolalääkäreillä on mahdollisuus lievittää tätä uhkaavaa pulaa.

Tälle ennustetulle vaihtelulle on useita keskeisiä tekijöitä. HRSA:n mukaan suuren ikääntyvän väestön ja yleisen väestönkasvun yhdistelmän ennustetaan aiheuttavan 81 prosenttia kysynnän muutoksesta vuosina 2010-2020. HRSA ennustaa myös, että vuosina 2010-2020 perusterveydenhuollon lääkäreiden kokonaiskysyntä kasvaa 14 %, perusterveydenhuollon lääkäreiden määrä kasvaa 8 % ja perusterveydenhuollon ammatinharjoittajien tarjonta kasvaa 30 %.

Perusterveydenhuollon ammatinharjoittamisen nykytilanne

Neuvonantajista lähes 50 % harjoittaa perusterveydenhuoltoa. Osavaltioiden ammatinharjoittamisen laajuutta koskevat määräykset vaikuttavat kuitenkin merkittävästi ammatinharjoittajien mahdollisuuksiin harjoittaa ammatinharjoittamista ja/tai määrätä lääkkeitä. Lisäksi kaikkein rajoittavimmissa osavaltioissa vaaditaan, että ammatinharjoittajien on pidettävä yllä ”yhteistyösopimusta” vähintään yhden lääkärin kanssa voidakseen harjoittaa ammatinharjoittamista ja/tai määrätä lääkkeitä.

Neuvojat ovat tärkeä osa perusterveydenhuoltoa. Vuonna 2014 tehdyssä tutkimuksessa todettiin, että perusterveydenhuollon lääkärit, jotka työskentelevät NP:n kanssa, ottivat todennäköisemmin vastaan uusia Medicaid-potilaita kuin lääkärit, jotka työskentelevät ilman NP:tä. Lisäksi niissä osavaltioissa, joissa ei vaadita yhteistyösopimuksia harjoittelun tai lääkkeenmääräämisen osalta, potilaat saavat todennäköisemmin perusterveydenhuoltoa NP:ltä. Kaiser Family Foundationin vuonna 2012 tekemässä tutkimuksessa todetaan, että valitettavasti osavaltioissa, joissa lääkäreille korvataan vähemmän kuin lääkäreille (75 prosentista 100 prosenttiin), vastaanotot saattavat lannistua sekä Medicaidin hyväksymisestä että Medicaidin käyttämisestä.

Valtion käytäntöympäristö

Täysi käytäntö

Valtion käytäntö- ja toimilupalainsäädäntö Alaskassa, Arizonassa, Coloradossa, Connecticutissa, Havaijissa, Idahossa, Iowassa, Kansasissa, Mainessa, Marylandissa, Minnesotassa, Montanassa, New Hampshiressa, New Mexicossa, Pohjois-Dakotassa, Oregonissa, Rhode Islandissa ja Etelä-Dakotassa, Vermontissa, Washingtonissa ja Wyomingissa säädetään, että kaikki yksityislääkärit voivat arvioida potilaita, tehdä diagnoosin, määrätä ja tulkita diagnostisia testejä sekä aloittaa ja hallinnoida hoitoa (mukaan luettuna lääkkeiden ja valvottavien aineiden määrääminen) osavaltioiden sairaanhoitolautakuntien yksinomaisen toimiluvan nojalla. Tätä mallia suosittelevat National Academy of Medicine ja National Council of State Boards of Nursing.

Vähennetty käytäntö

Delawaren, Illinoisin, Indianan, Kentuckyn, Nebraskan, New Jerseyn, New Yorkin, Ohion, Pennsylvanian, Utahin, Länsi-Virginian ja Wisconsinin osavaltioiden käytännöntoiminta- ja toimilupalakeja koskevat lait heikentävät yksityislääkärin ja sairaanhoitajan ammatinharjoittamisen mahdollisuuksia ainakin jollakin alalla. Osavaltion laki edellyttää, että ammatinharjoittajalta edellytetään uran ajan säänneltyä yhteistyösopimusta toisen terveydenhuollon tarjoajan kanssa, jotta hän voi tarjota potilashoitoa, tai se rajoittaa yhden tai useamman ammatinharjoittamisen osa-alueen määrittelyä.

rajoitettu harjoittelu

Kaliforniassa, Floridassa, Georgiassa, Georgiassa, Massachusettsissa, Kalifornian osavaltiossa, Michiganin osavaltiossa, Missourin osavaltiossa, Missourin osavaltiossa, Pohjois-Carolinassa, Pohjois-Carolinan osavaltiossa, Oklahomassa, Etelä-Carolinassa, Teksasin osavaltiossa, Tennesseesissä ja Virginiassa toimivien lääkäreiden harjoittamista rajoittivat ammatinharjoittajat. Osavaltioiden lainsäädännössä edellytetään, että toinen terveydenhuollon ammattilainen valvoo, delegoi tai johtaa tiimiä koko uransa ajan, jotta NP voi tarjota potilashoitoa.

Kuva NP:n palkoista ja työllisyydestä

Alalle lähtevät NP:t voivat luottaa arvoonsa ja ansaintamahdollisuuksiinsa terveydenhuoltoalalla. BLS:n Occupational Employment and Wages -tutkimuksen (toukokuu 2017) mukaan NP:n mediaanipalkka on 103 880 dollaria. Ylimmät 10 prosenttia ansaitsee 145 630 dollaria ja alimmat 10 prosenttia 74 840 dollaria.

Toimialat, joilla NP:t työllistyvät eniten, ovat lääkärin vastaanotot, yleiset lääketieteelliset ja kirurgiset sairaalat, avohoitokeskukset, muiden terveydenhuollon ammattihenkilöiden vastaanotot sekä korkeakoulut, yliopistot ja ammattikoulut. Parhaiten palkkaavat toimialat ovat: henkilökohtaiset hoivapalvelut (139 460 dollarin keskipalkka), johdon, tieteelliset ja tekniset konsulttipalvelut (132 200 dollarin keskipalkka), uskonnolliset järjestöt (117 720 dollarin keskipalkka), hammaslääkärien vastaanotot (117 270 dollarin keskipalkka) ja toimistohallintopalvelut (115 960 dollarin keskipalkka).

Kaliforniassa on eniten työpaikkoja 13 570:llä ammatinharjoittajalla. Toisena on New York 13 450 työpaikalla ja kolmantena Texas 10 730 työpaikalla. Kalifornia on myös eniten palkkaa maksava osavaltio NP:lle, jonka keskipalkka on 126 770 dollaria. Toisena on Alaska, jossa keskipalkka on 125 140 dollaria, ja toisena Havaiji, jossa keskipalkka on 122 580 dollaria. Massachusetts on listan neljäntenä 120 140 dollarin keskipalkalla vuodessa, ja Connecticut täydentää viiden kärjen listaa 118 500 dollarin keskipalkalla.

Palkkojen kasvu: Merritt Hawkins 2017 Review of Physician and Advanced Practitioner Recruiting Incentives -julkaisun (Merritt Hawkins 2017 Review of Physician and Advanced Practitioner Recruiting Incentives) mukaan yksityislääkäreiden keskipalkka nousi karkeasti 9 % vuodesta 2014-15 vuoteen 2015-16 ja noin 5 % vuodesta 2015-16 vuoteen 2016-17. Samassa katsauksessa kerrottiin, että perhelääkäreiden keskipalkka nousi noin 10 % vuodesta 2014-15 vuoteen 2015-16 ja noin 2 % vuodesta 2015-16 vuoteen 2016-17. Jos tämä suuntaus jatkuu ennallaan, yksityislääkäreiden palkankorotus on suurempi kuin perhelääkäreiden.

Loppusanat yksityislääkäreiden koulutuksesta & Koulutus

Vaikka yksityislääkäreiden on suoritettava vähemmän koulutusvuosia, tutkimukset osoittavat, että heillä on potentiaalia hoidon laadun parantamiseen ja kustannusten alentamiseen.

Koulutusvaatimukset: Primary Care Physicians vs. Nurse Practitioners

NP:t vaativat noin kuuden vuoden koulutuksen. Tämä eroaa lääkäreiden 11 tai 12 vuoden koulutuksesta, johon sisältyy koulutus ja erikoistumisjakso.

Tarvittavat tutkinnot ja valmistumisaika

Perhelääkäreiden, joko MD:n tai DO:n, edellytetään suorittavan tavanomaisen nelivuotisen BA/BS-perustutkinnon, jota seuraa lääketieteellisen korkeakoulun pääsykoe (Medical College Admission Test, MCAT). Seuraavaksi he tarvitsevat neljä vuotta tohtoriohjelmaa saadakseen joko MD- tai DO-tutkinnon. Tämän jälkeen heidän on suoritettava vähintään kolme vuotta erikoistumisjaksoa. Tämä tekee yhteensä 11 vuotta.

NP:n suositellaan suorittavan tavanomaisen nelivuotisen BA/BS-tutkinnon. Seuraavaksi heidän on suoritettava Graduate Record Examinations (GRE) & National Council Licensure Exam for Registered Nurses (NCLEX-RN), joka vaaditaan MSN-ohjelmissa. Tämän jälkeen he suorittavat MSN-maisteriohjelman, joka kestää 1,5-3 vuotta. Tämä tekee yhteensä 5,5-7 vuotta. On huomattava, että vaikka suositellaan tavanomaista nelivuotista tutkintoa (mieluiten BSN-tutkintoa), on olemassa vaihtoehtoisia reittejä, joiden kautta sairaanhoitajat, joilla ei ole kandidaatin tutkintoa, voivat päästä joihinkin maisteriohjelmiin.

Lääketieteellinen/ammattikoulu ja erikoistumisjakso/jatkotutkinto Tuntimäärät suorittamista varten

Perhelääkäri osallistuu 2700 luentotuntia ja 3000 opintotuntia prekliinisinä vuosina. Kliinisinä vuosina hän suorittaa 6 000 tuntia sekä 9 000-11 000 tuntia erikoistumisjaksolla. Tämä tekee yhteensä 20 700-21 700 tuntia. Sairaanhoitajakoulutuksen tohtori (Doctor of Nursing Practice, DNP) puolestaan suorittaa 800-1 600 luentotuntia ja 1 500-2 250 opintotuntia prekliinisinä vuosina. He osallistuvat myös yhdistettyihin opintotunteihin kliinisinä vuosina, eikä heiltä vaadita harjoittelutunteja. Tämä tekee yhteensä 2 800-5 350 tuntia. On huomattava, että sekä perhelääkäreiden että DNP:iden tapauksessa opintotunnit perustuvat 750 tuntiin, jotka opiskelija omistaa opinnoilleen vuodessa.

Tämä johtaa huomattaviin eroihin FP:n ja NP:n opintotuntien välillä ammatillisen koulutuksen osalta. NP:hen verrattuna FP:t käyttävät prekliinisten vuosiensa aikana 1 100-1 900 tuntia enemmän luentotunteja ja 750-1 500 tuntia enemmän opintotunteja. FP:llä on myös 4 500-5 500 tuntia enemmän yhteenlaskettuja opetustunteja kliinisten opintovuosiensa aikana kuin NP:llä ja 9 000-10 000 tuntia enemmän residenssitunteja kuin NP:llä. FP:n ja NP:n yhteenlaskettu tuntiero vaihtelee 15 350:stä 18 900:aan.

Potentiaaliset NP:t

National Center for Biotechnology Informationin (NCBI) julkaiseman artikkelin mukaan hoidon koordinointi paranee, kun NP:t aloittavat päivittäiset moniammatilliset kierrot. Tutkimus osoittaa myös, että teho-osastolla työskentelevät, kriittisesti sairaita potilaita hoitavat sairaanhoitajat mahdollistavat paremman hoidon jatkuvuuden. Lisäksi edistyneet sairaanhoitajat näyttävät saavan aikaan tuloksia, jotka ovat verrattavissa lääkäreiden päivystys- ja tehohoitoympäristöissä tuottamiin tuloksiin. On myös todettu, että erikoissairaanhoitajat, kuten NP:t, voivat tuoda lisäarvoa ja parantaa terveydenhuollon saatavuutta vahvistamalla mahdollisesti terveydenhuollon työvoimaa. Artikkelissa väitetään myös, että kun potilaan hoito vaati monialaista viestintää, kotiutuksen suunnittelua, jatkohoitoa ja hallinnollista hoitoa, sairaanhoitajien osallistuminen johti lyhyempään keskimääräiseen potilaan oleskelun kestoon. NP:n on myös arvioitu suoriutuvan paremmin potilasvalistuksesta, kuuntelemisesta, kyselyihin vastaamisesta ja kivunhoidosta lääkäreihin verrattuna. Lopuksi artikkelissa todetaan, että edistyneen sairaanhoitajan roolin toteuttaminen päivystys- tai tehohoitoympäristöissä antaa viitteitä suuremmista kustannussäästöistä.

Tärkeä rooli täytettävänä

Neuvolan terveydenhoitajan uralle pyrkivät opiskelijat voivat auttaa täyttämään terveydenhuoltoalalla vallitsevaa pulaa, jota lääkärit eivät tällä hetkellä pysty täysin täyttämään. Lisäksi useiden tutkimusten mukaan sairaanhoitajilla on myös valmiudet tarjota laadukasta ja kustannustehokasta hoitoa suurelle ikääntyvälle väestölle. Tulevaisuus sairaanhoitajana voi olla henkilökohtaisesti ja taloudellisesti palkitsevaa, ja sillä on mahdollisuus vaikuttaa myönteisesti alaan ja monien potilaiden elämään.