Elämme yhä polarisoituneemmassa yhteiskunnassa. Jokaisen uuden keskustelun myötä – maahanmuutto, verolainsäädäntö, seksuaaliset väärinkäytökset, asevalvonta – näyttää siltä, että ajaudumme yhä syvemmälle paheksunnan, epäluottamuksen ja syyttelyn kierteeseen. Usein jo pelkkä mahdollisuus, että joku kuuluu ”vastapuolelle”, riittää herättämään kiihkoa ja panettelua riippumatta siitä, mitkä ovat hänen aikomuksensa.
Tämä käyttäytyminen, joka tunnetaan nimellä ”moraalinen tribalismi”, on tuskin yllättävää, kun sitä tarkastellaan yhteiskuntatieteellisen linssin läpi. Viime vuosina tehdyt tutkimukset ovatkin valottaneet uudella tavalla sitä, kuinka syvälle ihmismielessä tällaiset heimotaipumukset saattavat olla juurtuneet.
Esimerkiksi eräässä tutkimuksessa bostonilaisen Northeastern-yliopiston tutkijat rekrytoivat joukon vapaaehtoisia ja ilmoittivat heille heidän joihinkin kysymyksiin antamiensa vastausten perusteella, että he olivat joko tavanomaisia ”yliarvioijia” tai ”aliarvioijia”. (Todellisuudessa palaute oli väärennettyä.)
Seuraavaksi he esittelivät vapaaehtoiset toiselle henkilölle, joka heidän tietämättään teki yhteistyötä kokeen tekijöiden kanssa. Puolet vapaaehtoisista oppi, että tällä henkilöllä oli sama arviointityyli kuin heillä; puolet oppi erilaisen. Sitten he saivat seurata, kuinka tämä henkilö huijasi yksinkertaisessa tehtävässä.
Vapaaehtoisia pyydettiin lopuksi arvioimaan, kuinka reilusti tämä henkilö oli toiminut. Tulokset osoittivat, että henkilöt, joilla oli sama arviointityyli kuin tutkimuskumppanilla, antoivat huomattavasti todennäköisemmin anteeksi tämän henkilön teot. Sitä vastoin ne, joilla oli erilainen arviointityyli, arvioivat henkilön käyttäytymistä paljon ankarammin.
Tulokset osoittavat, miten helposti ihmiset sortuvat moraaliseen heimokäsitykseen. Arviointityylillä ei tietenkään ole mitään tekemistä moraalin kanssa. Koska ihmiset kuitenkin välittävät niin syvästi samankaltaisuuksista ja eroista, jotka he jakavat muiden kanssa, jopa tämä triviaali piirre riitti muuttamaan heidän käsitystään ”meistä” ja ”heistä”. Ja ryhmärajat näyttävät merkitsevän rajan hyveen ja paheen välille.
Se, että ryhmäjäsenyys toimii moraalisena rajana, ilmenee myös ihmisten rangaistuspäätöksissä. Tutkimuksessa, jonka olen tehnyt useiden yhteistyökumppaneideni kanssa, testasin, miten ryhmäkategoriat, kuten kansalaisuusmaa ja urheilujoukkueiden kannatus, vaikuttavat siihen, kuinka paljon ihmiset ajattelevat, että toista henkilöä pitäisi rangaista pelisääntöjen rikkomisesta.
Tulokset viittasivat siihen, että tällaiset kategoriat vaikuttavat ihmisten rangaistuspäätöksiin – mutta vain silloin, kun he ovat hajamielisiä tai kun rangaistaan nopeasti. Tämä ”refleksiivinen ennakkoasenne” rankaisemisessa osoittaa, että polvireaktiomme voi olla muiden ryhmien jäsenten mustamaalaaminen.
Ihmisten luontainen taipumus moraaliseen tribalismiin käy ilmi myös Yhdysvaltain kansallisen tiedeakatemian Proceedings of the National Academy of Sciences -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa, jossa keskityttiin siihen, miten lapset reagoivat toisten epäoikeudenmukaiseen käyttäytymiseen. Jillian Jordan ja työtoverit ilmoittivat 6-8-vuotiaille lapsille, että he kuuluvat joko ”siniseen” tai ”keltaiseen” joukkueeseen. Hän havaitsi, että kaikissa ikäryhmissä lapsilla on taipumus rangaista ulkopuolisen ryhmän jäseniä enemmän kuin sisäisen ryhmän jäseniä samasta rikkomuksesta.
Ihmisten evoluutioon perehtyneille ei pitäisi tulla yllätyksenä ajatus siitä, että ihmiset ovat luonnostaan heimomaisia. Homo sapiens vietti suuren osan evoluutiohistoriastaan pienissä laumoissa Afrikan savannilla kilpailemassa muiden laumojen kanssa niukoista resursseista. Tämän seurauksena heimokilpailu on kirjoitettu DNA:han.
Nämä oivallukset saattavat vaikuttaa melko pessimistiseltä kuvalta. On kuitenkin joitakin syitä optimismiin. Tutkimukset ovat osoittaneet, että kun yhteisön johtajat toimivat oikein, se voi antaa sävyn muille, mikä lopulta rohkaisee kaikkia käyttäytymään oikeudenmukaisemmin. Juuri tällaisesta ilmiöstä on osoituksena se, että Yhdysvalloissa yritykset ja organisaatiot ovat hiljattain liittoutuneet yhteen vastustamaan National Rifle Associationin valtaa. Ryhmämentaliteetti, joka aiheuttaa niin monia vaikeuksia, on myös joidenkin suurimpien vahvuuksiemme lähde.
Lisäksi edellä mainitussa tutkimuksessani ihmiset, joille annettiin aikaa harkita päätöstään, rankaisivat paljon epätodennäköisemmin eri tavoin ryhmän sisäisiä ja ryhmän ulkopuolisia jäseniä. Tämä viittaa siihen, että ajattelemalla rationaalisesti ja harkitusti voimme ehkä valjastaa itsellemme jalommat oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon periaatteet.
Kaiken kaikkiaan viimeaikaisten tieteellisten oivallusten piirtämä kuva ihmisluonnosta on aivan yhtä herkkä ja monitahoinen kuin Homeroksen ja Raamatun teksteissä: kirottu synnynnäisellä taipumuksellamme ahdasmielisyyteen ja ennakkoluuloisuuteen; siunattuamme sitä taas hienoimmilla hetkillämme kyvyllä kanavoida energisyytemme hyvään tarkoitukseen. Mitä enemmän oivalluksia voimme saada yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen avulla, sitä paremmat mahdollisuudet meillä on torjua ensin mainittua ja edistää jälkimmäistä.
{{topLeft}}
{{bottomLeft}}
{{topRight}}
{{{bottomRight}}
{{/goalExceededMarkerPercentage}}
{{/ticker}}
{{heading}}
{{#paragraphs}}
{{.}}
{{{/paragraphs}}{{highlightedText}}
- Jaa Facebookissa
- Jaa Twitterissä
- Jaa sähköpostitse
- Jaa LinkedInissä
- Jaa Pinterestissä
- Jaa WhatsAppissa
- Jaa Messengerissä
Vastaa