Miten kauhuelokuva The Strangers perustuu – ja ei perustu – ”tositarinaan”

Vuoden 2018 kauhuelokuvapaketti kuumenee jo. Tammikuussa ensi-iltansa saavan neljännen Insidious-elokuvan ja lokakuussa ilmestyvän eeppisen Halloweenin rebootin lisäksi saamme myös jatko-osan vuoden 2008 The Strangers -elokuvalle. Seuraavassa osassa The Strangers: Prey at Night, toinen paha kolmikko piinaa perhettä asuntovaunualueella. Sikäli kuin tiedämme, se ei perustu tositarinaan. Mikä itse asiassa tuo meidät takaisin yhteen alkuperäisen elokuvan kiistanalaisimmista seikoista. Luulitko, että The Strangers tapahtui oikeasti tosielämässä? Alkuperäisessä teaser-trailerissahan väitettiin, että se oli ”tositapahtumien inspiroima”. No, meillä on sinulle uutisia.

Vuonna 2008 teattereihin tuli The Strangers, yksi kaikkien aikojen järkyttävimmistä elokuvista. Liv Tylerin ja Scott Speedmanin tähdittämä elokuva ei niinkään ylpeillyt ainutlaatuisella konseptilla; se on tyypillinen, verinen kotietsintäelokuva. Ja vaikka se onkin kelpo kauhuelokuva, ei myöskään toteutus tee siitä niin häiritsevää. Todellinen syy siihen, miksi The Strangers pelottaa niin monia ihmisiä – veljeni, joka on kaltaiseni kova kauhufani, kutsuu sitä kaikkien aikojen pelottavimmaksi kauhuelokuvaksi – on se, miten sitä markkinoitiin. Koko ”tositapahtuma”-aspektin lisäksi täyspitkä traileri paljasti karmivan lauseen, jonka yksi tappajista mutisi elokuvan lopussa. Kun Tylerin hahmo kysyy tappajilta, miksi he ovat viettäneet 90 minuuttia terrorisoimalla ja raa’asti häntä ja hänen kumppaniaan, yksi heistä vastaa: ”Koska olit kotona”.”

Tämä lainaus käyttää täydellisesti hyväkseen keskivertoväestön pelkoa. Katselemme, kuinka nämä kolme naamioitunutta roistoa kiduttavat nuorta pariskuntaa vain siksi, että he sattuvat olemaan kotona. Hyppy logiikassa on helppo: jos satunnainen murhaajajoukko voi valita satunnaisen talon ja tappaa satunnaisen pariskunnan, koska he ovat satunnaisesti kotona… …tämä voisi tapahtua helposti kenelle tahansa, missä tahansa. Ja koska se on ”tositapahtumien inspiroima”, koko tämä ”se voisi tapahtua minullekin” -skenaario on paljon todennäköisempi ja pelottavampi. Asia on kuitenkin näin: tällaisilla ”tositarina”-elokuvilla on pitkä historia totuuden venyttämisessä, ja The Strangers saattaa syyllistyä yhteen kaikkien aikojen suurimmista venytyksistä.

Elokuvan tuotantomuistiinpanojen mukaan The Strangers perustuu kokemukseen, jonka ohjaaja Bryan Bertino sai nuorena. ”Asuin lapsena talossa kadulla keskellä ei mitään. Eräänä yönä, kun vanhempamme olivat ulkona, joku koputti ulko-oveen ja pikkusiskoni avasi sen”, Bertino kertoi. ”Ovella oli ihmisiä, jotka kyselivät jotakuta, joka ei asunut siellä. Myöhemmin saimme selville, että nämä ihmiset koputtelivat oville alueella, ja jos ketään ei ollut kotona, he murtautuivat taloihin.” Oikeastaan ainoa asia, jonka tarina jakoi todellisuuden kanssa, oli siis se, että joukko tuntemattomia koputti satunnaisen talon oveen ja teki päätöksen sen perusteella, olivatko omistajat kotona vai eivät.

Tämmöisissä tilanteissa lausuman kieli on tärkeintä. Tämä ei ollut ”tositarinaan perustuva” vaan ”tositapahtumien innoittama”. Bertino koki jotain, ja se inspiroi hänen fiktiivistä elokuvaansa. Tämä on kaikenlaisen tarinankertojan, elokuvantekijän, romaanikirjailijan tai muun, luomisprosessi. Se on kuin se vanha sitaatti, jota ei ole lainattu: ”Kirjoita, mitä tiedät.” The Strangers: Prey at Night -elokuvan mainostetaan ”perustuvan tositapahtumiin”, mutta käsittääkseni se perustuu silti vain siihen, mikä inspiroi The Strangers -elokuvaa. Se voi silti olla hyvä, mutta en voi olla ajattelematta, että se vie osan vaikutuksesta.