Hyytymistesteillä osoitetaan lupusantikoagulantin esiintyminen, joka kykenee pidentämään fosfolipidipohjaisten hyytymistestien aikaa.
Lupusantikoagulantin esiintyminen on erittäin spesifinen APS:lle, ja jälkimmäisen ja tromboottisten tapahtumien tai sikiön menehtymisen välillä on vahva yhteys.
Väärien positiivisten ja väärien negatiivisten tulosten määrä on kuitenkin melko suuri.
Monet tekijät voivat vaikuttaa näiden testien puutteelliseen herkkyyteen ja spesifisyyteen, mukaan lukien preanalyyttiset, analyyttiset ja postanalyyttiset muuttujat.

Kiertävän lupusantikoagulantin diagnostiset kriteerit

Neljä tällaista kriteeriä on olemassa, ja ne on esitetty tiivistetysti seuraavassa.

Taulukko II: Lupusantikoagulantin laboratoriodiagnoosin kriteerit

1. Fosfolipidiriippuvaisten hyytymisaikojen pidentyminen

2. Eston osoittaminen sekapotilaan/normaalin plasman testissä

3. Sen osoittaminen, että pidentynyt hyytymisaika on fosfolipidiriippuvainen: alun perin pidentyneen hyytymisajan lyhentyminen tai korjaantuminen lisäämällä ylimääräistä fosfolipidejä (vahvistuskoe)

4. Hyytymistekijöihin kohdistuvien spesifisten inhibiittoreiden (esim.esim. anti-faktori VIII -vasta-aineet)

Pre-analyyttiset muuttujat verenkierrossa olevan lupusantikoagulantin seulonnassa

Pre-analyyttinen vaihe on ratkaisevan tärkeä APS:n diagnosoinnissa.
Trombosyyttien jäännösjäämät plasmassa voivat vaikuttaa hyytymistesteihin, jotka ovat riippuvaisia trombosyyttiperäisistä fosfolipideistä; tällaiset fosfolipidit voivat neutralisoida näytteessä esiintyviä fosfolipidinvasta-aineita ja tuottaa vääriä negatiivisia tuloksia. Sen vuoksi suositellaan kaksinkertaista sentrifugointia, johon kuuluu ensimmäinen sentrifugointi 2 000 g:ssa 15 minuutin ajan huoneenlämmössä ja sen jälkeen toinen sentrifugointi yli 2 500 g:ssa 10 minuutin ajan, jotta saadaan plasmaa, jossa on vähemmän kuin 10 000 verihiutaletta/µl.

Testien valinta

Monia fosfolipidistä riippuvaisia testejä on ehdotettu.
Testien välisen vaihtelevan herkkyyden sekä tiettyjen testien standardoinnin puutteen vuoksi kansainvälinen tromboosi- ja hemostaasiyhdistys (ISTH) on antanut ohjeet käytettävien testien valinnasta.
Kahta erillistä, eri periaatteita käyttävää testijärjestelmää tulisi käyttää.
Laimennettua Russellin kyykäärmeen myrkkyaikaa (DRVVT) tulisi käyttää kaikissa tapauksissa. Tätä testiä pidetään spesifisenä ja vankkana lupusantikoagulanttien havaitsemisessa.
Toinen tehtävä testi on APTT, jossa käytetään herkkyytensä vuoksi piidioksidia aktivaattorina. Kaoliinin tai ellagiinihapon käyttöä aktivaattorina ei suositella, kuten ei myöskään laimennetun tromboplastiiniajan, ekariiniin tai tekstariiniin perustuvien testien tai kaoliinihyytymisaikaan perustuvan hyytymisaika-ajan käyttöä.

Sekoitustutkimus

Käytettävän yhdistetyn plasman valmistuksessa on noudatettava tavanomaisia menetelmiä. Kaksinkertainen sentrifugointi on tarpeen, jotta saadaan plasmaa, joka sisältää alle 10 000 verihiutaletta/µl ja jonka aktiivisuus on lähellä 100 % kaikkien tekijöiden osalta. Kaupallista poolattua plasmaa, joko lyofilisoitua tai pakastettua, voidaan käyttää edellyttäen, että se täyttää vaaditut olosuhteet ja on validoitu tähän tarkoitukseen.
Sekoituskokeessa on käytettävä testiplasman ja poolatun normaaliplasman suhdetta 1:1 ilman esi-inkubointia.
Trombiiniaikakokeella, joka tehdään ennen sekoitustutkimusta, voidaan osoittaa, että näytteessä on hepariinia tai muita inhibiittoreita. Tietyt reagenssit, erityisesti DRVVT-testeissä käytettävät, sisältävät kuitenkin hepariinin inhibiittoria, jolloin testi voidaan suorittaa näytteille, jotka sisältävät jopa 0,8 IU anti-Xa:ta/ml.

Vahvistustestejä

Näissä arvioidaan plasmanäytteen hyytymisaikakorjaus ylimääräisen fosfolipidin läsnä ollessa. Olisi käytettävä kaksikerroksisia fosfolipidejä tai heksagonaalifaasifosfolipidejä. Sitä vastoin jäädytettyjen sulatettujen verihiutaleiden käyttöä ei suositella erien välisen vaihtelun vuoksi.

Hyytymistekijöihin kohdistuvien spesifisten inhibiittoreiden poissulkeminen

Kyseulonta tiettyä hyytymistekijää (ensisijaisesti tekijää VIII tai tekijää IX) vastaan kohdistuvan spesifisen inhibiittorin varalta on olennaisen tärkeää, sillä tällaisten inhibiittoreiden esiintyminen voi altistaa potilaat suurelle ja mahdollisesti hengenvaaralliselle verenvuotoriskille, joka edellyttää erikoisryhmien välitöntä hoitoa. Tähän testiin kuuluu kyseisen tekijän määritys ja tarvittaessa inhibiittorin erityinen seulonta ja määritys.