Kun aikuinen lapsesi rikkoo arvojamme, tekee huonoja valintoja tai joutuu pahoihin vaikeuksiin, kyseenalaistamme usein vanhemmuuden kykymme. Epäilyksemme huutavat meille:
- Oliko se jotain, mitä minä tein?
- Olisiko näin käynyt, jos olisin ollut parempi vanhempi?
- Olisiko näin käynyt, jos olisin ollut hengellisempi tai jos olisimme rukoilleet enemmän
perheenä? - Olisiko näin käynyt, jos avioliittoni ei olisi epäonnistunut?
- Olisiko näin käynyt, jos emme olisi riidelleet niin paljon?
Mitä-jos-mikä-mikä voi lamauttaa sielumme ja tehdä tuhoa itseluottamuksellemme vanhempina. Yksi vanhemman suurimmista sydänsuruista on katsoa, kun lapsi tuhlaa elämänsä, potentiaalinsa tai mahdollisuutensa huonoihin valintoihin.
Eräs nainen sanoi minulle: ”Olen kokenut elämässäni paljon tuskaa, mutta en ole koskaan tuntenut sellaista sydänsurua kuin lasteni huonojen valintojen vuoksi.” Eräs ystäväni, jonka poika kamppaili huume- ja seksiriippuvuuksien kanssa, ilmaisi asian näin: ”Se tuntuu kuin kuolemalta. Tai ainakin unelman kuolemalta. Ei ole epäilystäkään siitä, että ’isot lapset tuovat mukanaan isompia ongelmia’.”
Kun nuorilla lapsillasi on vakavia aikuisen kokoisia ongelmia, sellaisia, jotka voivat suistaa raiteiltaan terveen ja tuottavan elämän, sydämesi saattaa särkyä, mutta lapsesi valintojen ei tarvitse särkeä sinua. Lapsesi valitettavat päätökset eivät tee sinusta huonoa vanhempaa. Hyvilläkin vanhemmilla on lapsia, jotka tekevät huonoja valintoja. Saattaa olla liian myöhäistä ennaltaehkäisyyn, mutta koskaan ei ole liian myöhäistä lunastukseen. Ihmeitä tapahtuu. Joskus ne tapahtuvat nopeana muutoksena, mutta useimmiten ne ovat hidasta nousua kohti parempaa elämää.
Kirjailija C. S. Lewis kirjoitti: ”Vaikeudet valmistavat usein tavallisen ihmisen poikkeukselliseen kohtaloon.” Lapsesi epäonnistumisista voi hyvinkin tulla perusta aivan uudelle elämälle. Tämä on lunastuksen voima.
MITÄ TEHDÄ, KUN AIKUINEN LAPSESI TEHTYI KORJATTAVIA VALINTOJA
Kukaan ei sanonut, että arvojasi rikkovan lapsen vanhemmuus olisi helppoa, mutta parhaat mahdollisuudet onnistua ovat silloin, kun välillänne on hyvä kommunikaatio ja ymmärrys. Seuraavassa on muutamia toimivia strategioita.
Tarjoa aikuiselle lapsellesi kovaa rakkautta.
Kova rakkaus on kurinalaista ja voimakkaasti ilmaistua rajanvetoa, jolla edistetään vastuullista käyttäytymistä ja pitkän aikavälin muutosta. Tarjoat kovaa rakkautta, kun asetat tiukkoja rajoja ja toteutat seurauksia.
Kova rakkaus voi tarkoittaa sitä, ettet anna huumeita käyttävän aikuisen lapsen muuttaa takaisin kotiisi saamatta ensin apua. Kovaa rakkautta on se, ettet ole valmis pelastamaan poikaasi talouskriisistä vielä kerran, vaikka se maksaisi hänelle kalliisti.
Kovan rakkauden tarkoituksena on lopettaa ongelmallinen käyttäytyminen ja kannustaa aikuista lastasi myönteiseen kasvuun ja vastuullisuuteen.
Älä sekoita kovaa rakkautta ja ilkeyttä keskenään.Ilkeyden tarkoituksena on olla loukkaava, mikä on kovan rakkauden vastakohta. Kovan rakkauden tarkoituksena on saattaa lapsesi paranemisen ja eheyden tielle.
Älä pelasta häntä.
Jos otat vastuullesi seuraukset, jotka lapsesi pitäisi kokea, riistät häneltä mahdollisuuden kasvuun ja muutokseen. Heidän kriisinsä ei tarvitse olla sinun kriisisi.
Kriisi on lähes aina itse määritelty, mikä tarkoittaa, että se, mitä sinä pidät kriisinä, ei välttämättä ole lapsellesi kriisi tai päinvastoin. Älä anna aikuisten lastesi tehdä heidän ongelmistaan sinun ongelmiasi.
Älä ole yksipuolinen vanhempi.
Sydänsurun ja huolen syvyyksissäkin sinun on silti tuotava suhteeseen tasapainoinen lähestymistapa. Sinun ei tarvitse luopua omista arvoistasi pitääkseen suhteen vahvana.
Tunnen erään naisen, jonka tytär oli jättänyt perheensä arvot taakseen ja eli niin sanotusti biletytön elämää. Kun nainen kysyi minulta, mitä hänen pitäisi tehdä, sanoin: ”Koska hän jo tietää, miltä sinusta tuntuu, vie hänet kerran viikossa syömään ja puhukaa muista asioista. Tutustu häneen sen lisäksi, mikä särkee sydämesi.” Se toimi! Lopulta hänen tyttärensä muutti valintojaan.”
Älä kaada vihaasi ja turhautumistasi lapsesi päälle.”
Ei ole koskaan hyvä idea kaataa ”tavaroitamme” lapsen päälle. Jos joudutte keskustelemaan, ja niin käy, varmista ettet vain purkaa tunteitasi heidän päälleen. Se johtaa vain mielipahaan ja etääntymiseen entisestään.
Pyrkikää vaikeimpinakin aikoina olemaan heidän suurin kannustajansa. Eräs hyvä ystävämme oli syvästi järkyttynyt tyttärensä vastuuttomasta seksikäyttäytymisestä ja aviottomasta raskaudesta. Hän oli kuitenkin päättänyt ylläpitää heidän suhdettaan ja löysi voimia olla tyttärensä tärkein tuki raskauden aikana. Tarvitsiko hän silti purkaa vihaansa ja turhautumistaan? Kyllä, mutta hän teki sen luotettavalle ystävälle eikä tyttärelleen.
Hae tukea itsellesi.
Joskus vaikeinta surua on katsoa, kun katselemme lastemme elävän itsetuhoisten päätösten kanssa, emmekä voi tehdä sitä yksin. Mitkä ovat täydentäviä ja tukevia suhteita elämässäsi?
Terveellä ja tuetulla vanhemmalla on paljon paremmat mahdollisuudet auttaa aikuista lastaan. Eräs seurakuntamme isä otti esille poikansa alkoholiongelman miesten ryhmässä, johon hän osallistui. Se oli fiksu veto, koska hän tarvitsi ryhmän tukea ja rohkaisua. Hän myös myönsi miesryhmälleen, että hänelläkin oli alkoholiongelma, ja he auttoivat häntä löytämään hoitokeskuksen. Seuraavana päivänä sen jälkeen, kun hän oli mennyt hoitoon alkoholisminsa vuoksi, hänen poikansa seurasi häntä hoitokeskukseen.
Isän halu hakea apua ja tukea oli käännekohta, joka muutti hänen poikansa elämän. Älä koskaan aliarvioi tuen etsimisen voimaa itsellesi.
Luovuta lapsesi Jumalan hoivaan.
Lasten luovuttaminen Jumalan hoivaan on päivittäinen tahdon teko. Jumala rakastaa lapsiamme vielä enemmän kuin me itse. Luovuttamisen teko on harvoin helppo, mutta se on äärimmäisen tärkeä.
Tämä on rukous, jota rukoilen joka päivä: ”Jumala, minä luovutan lapseni Sinun rakastavaan huolenpitoosi ja hellään laupeuteesi.”
Joo, se on niin yksinkertaista. Joka kerta, kun rukoilen tuota rukousta, se on hyvä muistutus siitä, että Jumala on johdossa ja minä en ole.
Mitä tahansa asiat aiheuttavatkin sydämesi särkymisen, muista, että viime kädessä aikuisen lapsesi sydämen kysymys on: ”Rakastatko minua yhä?”. Vaikka se voi vaatia paljon kurinalaisuutta, voimme vuodattaa aikuisille lapsillemme rakkautta silloinkin, kun he harhailevat pois toivomaltamme tieltä.
Vastaa