”Jokaisella lääkärillä on erityinen protokolla riippuen käytetystä siirteestä. Mutta tyypilliseen ACL-protokollaan kuuluu ennen kaikkea potilaan turvotuksen hallitseminen ja kiputason saaminen hallintaan.”
Vähentää ACL-kipua ja -turvotusta
Ensimmäinen askel kohti menestyksekästä ACL-kuntoutusta alkaa heti leikkauksen jälkeen, ja siinä keskitytään lievittämään kipua ja turvotusta, jotka ovat yleisiä ACL-repeämän rekonstruktiotoimenpiteiden jälkeen. Kipu ja turvotus vaikeuttavat polven ympärillä olevien lihasten, erityisesti nelipäisen nelipäisen lihaksen, aktivoimista, mikä rajoittaa liikelaajuutta ja pitää nivelet taivutettuina ja jäykkinä.
On ratkaisevan tärkeää käsitellä kipua ja turvotusta ensin ACL-repeämän jälkeen, jotta polven lihakset vapautuvat ja liikelaajuuden palautuminen alkaa. Leikkauksen jälkeisen kivun ja turvotuksen vähentämiseksi fysioterapeutti voi suositella:
- Jää- ja kompressiokääreitä
- Jalan pitämistä koholla mahdollisimman paljon
- Nilkkapumppuja
- Sähköstimulaatiota
- Välttää polven ylirasitusta ja kuormittamista
Polven täydellisen ojennuksen aikaansaamista ACL-vamman jälkeen
Ensimmäisen viikon aikana leikkauksen jälkeen, kun kipu ja turvotus on saatu hallintaan, potilaat ovat yleensä valmiita seuraavaan kriittiseen vaiheeseen ACL-kuntoutusprosessissa: polven täyden ojennuksen palauttaminen.
”Aloitamme yleensä varhaisella liikelaajuudella painottaen laadukasta ojennusta”, Whitaker sanoo. ”Ja sitten vähitellen saamme potilaan fleksioalueen liikkeelle sen mukaan, miten hänen turvotuksensa ja kipunsa edistyvät.”
Kirurgit ja fysioterapeutit antavat potilaille yleensä joukon yksinkertaisia hellävaraisia harjoitteita, joita he voivat tehdä kotona, jotta polvinivel pysyisi mahdollisimman liikkuvana ja nestemäisenä tämän varhaisen mutta kriittisen toipumisvaiheen aikana. He saattavat myös suositella ajamaan kevyesti paikallaan polkupyörällä lyhyitä aikoja tämän prosessin edistämiseksi.
Liikkuvuuden menetys polvesta on yleinen komplikaatio ACL-leikkauksen jälkeen, erityisesti polven ojennuksen osalta. Potilaat, jotka kokevat kipua ja turvotusta, pitävät polvea mieluummin hieman koukussa, koska se on heille mukavin asento; polven pitäminen tässä asennossa liian pitkään voi kuitenkin mahdollistaa arpikudoksen kertymisen, mikä johtaa nivelrikkoon ja lopulta aiheuttaa niveltulehduksen, jolloin polven liikuntakyky katoaa myöhemmin vielä enemmän. Ontuminen, heikot reisilihakset ja kipu polven etuosassa ovat oireita siitä, että potilaat menettävät polvensa ojennuksen.
Potilaiden on ehdottoman tärkeää harjoittaa polven ojentamista heti leikkauksen jälkeen, jotta polvinivelet pysyvät mahdollisimman liikkuvina. Koska kun polvinivel kiristyy leikkauksen jälkeen, on sen liikelaajuuden palauttaminen sen jälkeen paljon vaikeampaa.
Polven fleksion palauttaminen ACL-repeämän jälkeen
Polven ekstensio ja fleksio kulkevat käsi kädessä, joten kun ekstensio on saatu palautettua, polven fleksion palauttaminen on seuraava prioriteetti.
”Ekstensio- ja ekstensio-osuuden jälkeen aloitamme lempeän harjoittelun aloittaaksemme nelipäisen nelipäisen jännetukivarren lihaksen rekrytoimisen, sillä tyypillisesti se atrofioituu jonkin verran leikkauksen jälkeen turvotuksen vuoksi”, Whitaker sanoo. ”Teemme kevyitä neliraajaharjoitteita, aktivoimme hamstring-lihaksia ja venyttelemme kevyesti, kun potilas pystyy siihen.”
Työskenneltyään polven ojentamiseen liittyvien lihasten kanssa potilaiden on tasapainotettava ponnistelunsa fleksiopuolella, jotta he eivät jäykistyisi liikkuessaan toiseen suuntaan. He voivat saavuttaa tämän tekemällä lyhyitä pätkiä hellävaraisia liikelaajuusharjoitteita sekä taivuttaen että ojentaen polvea.
Patellan liikkuvuuden ylläpitäminen ACL-rekonstruktion jälkeen
Juokseva ja vapaasti liikkuva patella (polvilumpio) on välttämätön, jotta polvea voidaan taivuttaa ja ojentaa täysin. Kipu, turvotus ja arpikudoksen kertyminen voivat estää polvilumpion liikkuvuuden, erityisesti jos polvilumpion jänteen siirtoa on käytetty osana ACL-leikkausta. Patellan ympärillä olevien pehmytkudosten mobilisointi voi parantaa huomattavasti mahdollisuuksia saavuttaa polven täysi taivutus ja ojennus.
Kävely ACL-leikkauksen jälkeen
Paranemisaika vaihtelee eri henkilöillä iästä, sairaushistoriasta ja elämäntavoista riippuen. Tyypillisesti noin 3-4 viikkoa leikkauksen jälkeen fysioterapeutit pyytävät potilaita harjoittelemaan painon siirtämistä jalalta toiselle (kutsutaan kävelyksi). Tämän jälkeen potilaat siirtyvät kävelemään ilman tukea ja vahvistamaan polven toimintaa.
”Aloitamme potilaan kävelyn ja kävelymallin parantamisen sen mukaan, miten se on siedettävää, ja potilaan protokollaan perustuen”, Whitaker sanoo. ”Siitä siirrymme toiminnalliseen suljetun ja avoimen ketjun vahvistamisprotokollaan.”
Jossain 6-8 viikon kuluttua leikkauksesta fysioterapeutit pyytävät potilaita tekemään dynaamisempia ketteryys- ja vahvistusharjoituksia. Aloitetaan lyhyemmillä, hitaammilla askeleilla ja lisätään sitten nopeutta ja askelpituutta, kun potilaat tuntevat olonsa mukavaksi ja hallitsevat liikkeensä. Esimerkkejä dynaamisista harjoitteista ovat:
- Hyppääminen eteen- ja taaksepäin
- Hyppääminen sivuttain
- Takapyöräily
- Nopeat askeleet eteenpäin ja pysähtyminen
- Nopeat askeleet paikoillaan
Kauanko ACL:n kuntoutus kestää?
Kiertäjäkalvosinleikkauksesta toipuminen on asteittainen prosessi, jonka täydellinen toteutuminen voi kestää kuudesta 12 kuukauteen. Minkä tahansa ACL-kuntoutusohjelman onnistuminen riippuu suurelta osin potilaan valppaudesta ja päättäväisyydestä sekä kirurgin ja fysioterapeutin kokemuksesta ja huolenpidosta.
”Yleensä tyypillinen ACL-potilas on täällä (klinikalla) reilusta kahdesta kolmeen kuukautta alkuvaiheessa”, David sanoo. ”Useimmat lääkärit antavat potilaan aloittaa urheilun yhdeksästä kahteentoista kuukauteen, jolloin he saattavat tarvita enemmän ketteryysharjoittelua, kun he ovat saaneet luvan siihen.”
Kirurgien ja fysioterapeuttien ohjeiden ja neuvojen ahkera noudattaminen tuottaa suuria etuja ja auttaa minimoimaan ACL-kuntoutuksen toipumisaikaa.
Vastaa