Alla olevassa kohdassa Paavali viittaa kevyisiin ja hetkellisiin ahdistuksiinsa eli murheisiinsa. Jos tiedät jotakin Paavalin elämästä, saatat ihmetellä, miten hän saattoi sanoa näin. Hänen ahdistuksensa näyttävät olevan kaikkea muuta kuin kevyitä ja hetkellisiä.

Sentähden me emme menetä rohkeuttamme. Vaikka ulkoisesti me kuihtumme, sisäisesti me kuitenkin uudistumme päivä päivältä. Sillä kevyet ja hetkelliset vaivamme saavuttavat meille iankaikkisen kirkkauden, joka on paljon suurempi kuin ne kaikki. Niinpä emme kiinnitä silmiämme siihen, mikä on nähtävissä, vaan siihen, mikä on näkymätöntä, sillä se, mikä on nähtävissä, on väliaikaista, mutta se, mikä on näkymätöntä, on ikuista (2. Kor. 4:16-18).

Tässä artikkelissa tarkastellaan Paavalin kärsimyksiä ja yritetään ymmärtää, miten hän saattoi kutsua niitä kevyiksi ja hetkellisiksi.

Kärsimykset

Jokainen kokee elämässään kärsimyksiä jossain määrin. Vaivat ovat yksinkertaisesti murheita: Haastavia olosuhteita, epämiellyttäviä tilanteita, vaikeita ihmisiä elämässäsi, fyysistä tai emotionaalista hyväksikäyttöä ja paljon muuta.

Huolet ovat elämän tosiasia, jonka me kaikki koemme. Joskus me kestämme niitä. Ja toisinaan voimme ryhtyä toimiin niiden ratkaisemiseksi.

Mutta en usko, että Paavali viittasi tässä elämän yleisiin ahdistuksiin. Uskon, että hän viittasi tarkemmin niihin ahdistuksiin eli vainoon, joita uskovat kohtaavat Kristuksen puolesta antamansa todistuksen vuoksi.

Johannes 15:18-21:ssä Jeesus kertoi opetuslapsilleen, että maailma vihaisi heitä, koska he olivat Jeesuksen seuraajia. Ja 2. Tim. 3:12:ssa Paavali sanoo, että ”kaikkia, jotka haluavat elää jumalallista elämää Kristuksessa Jeesuksessa, vainotaan.”

Jos uskovina olemme uskollisia Kristuksen kutsulle elämässämme, kohtaamme vaikeuksia maailmassa. Ei vain niitä vaikeuksia, joita kaikki muutkin kohtaavat. Vaan vaikeuksia, jotka kohtaavat meidät nimenomaan sen vuoksi, että seisomme Kristuksen puolesta.

Meidän ei pitäisi yllättyä, kun koemme vaikeuksia uskomme vuoksi. Sen sijaan meidän pitäisi olla yllättyneitä, jos emme koe.

Paavalin kärsimykset

Myöhemmin tässä kirjeessä Korintin seurakunnalle Paavali kertoo yksityiskohtaisesti joistakin kevyistä ja hetkellisistä kärsimyksistä, joita hän oli kokenut. Kohdassa 2. Kor. 11:23-27 Paavali kertoo vangitsemisista, pahoinpitelyistä, kivittämisestä, haaksirikoista, vaaroista, kovasta työstä, unettomuudesta, nälästä ja altistumisesta.

Paavalin elämä apostolina oli kaikkea muuta kuin helppoa. On vaikea kuvitella jaksavansa sinnikkäästi kaiken sen läpi.

Ja silti Paavali ei lannistunut. Hän ei harkinnut eläkkeelle jäämistä tai toista työalaa. Itse asiassa tässä kohdassa hän kerskui ahdistuksellaan.

Joko Paavali oli rangaistuksen ahmatti tai hän tiesi jotain, mitä monet muut eivät ole huomanneet. Ja tämän artikkelin alussa oleva kohta viittaisi siihen, että jälkimmäinen on totta.

Kiinnitämme katseemme ikuiseen

Mikä oli siis Paavalin temppu? Miten hän pystyi keventämään kohtaamiaan haasteita ja fyysistä hyväksikäyttöä? Uskon, että kyse on näkökulmasta. Floridassa syntyneelle ja kasvaneelle ihmiselle mitä tahansa kohoavaa maata saatetaan kutsua vuoreksi.

Mutta Yhdysvaltain länsirannikolla asuvalla henkilöllä on erilainen näkökulma. Kun suurelta osin länsirannikolta näkyy 10-14 000 jalan korkuisia huippuja, Floridan 345-metrinen korkeus tuntuu melko merkityksettömältä.

Siten Paavalille hänen kohtaamansa vaikeudet olivat merkityksettömiä. Koska hänellä oli visio jostain paljon paremmasta, jota kohti hän oli menossa. Paavali kuvaa kahta todellisuutta. Toinen on maailma, joka näkyy ympärillämme. Toinen on hengen näkymätön maailma.

Paavali kuvasi nähtyä maailmaa väliaikaiseksi. Se ei tule kestämään. Kaikki, mitä se sisältää, mukaan lukien sen kamppailut, katoaa jonain päivänä. Mutta näkymätön maailma on ikuinen. Se ei koskaan tule loppumaan.

Huoliemme asettaminen vaa’alle

Paavali visualisoi vaa’an. Vaakakupissa olivat toisella puolella ne haasteet, joita hän oli kohdannut evankeliumin jakamisessa. Ja toisessa pannussa oli kirkkaus, jonka hän tiesi odottavan häntä. Kunnia, joka tulisi ainakin osittain hänen kohtaamiensa haasteiden tuloksena.

Ja nyt hän punnitsi ne vaakakupissa. Ja tuleva kunnia painoi niin paljon enemmän kuin hänen nykyiset vaikeutensa, että hän pystyi suhtautumaan nykyiseen tilanteeseensa kevyesti. Niitä ei kannattanut edes verrata.

Se on syytä toistaa. Paavalin kyky ottaa kevyesti huomioon hänen kevyet ja hetkelliset ahdistuksensa johtui siitä, että hän ei keskittynyt siihen, mitä hänelle oli tapahtunut. Sen sijaan se oli siinä ikuisessa näkymättömässä tulevaisuudessa. Tulevaisuuteen, jota hänen nykyiset kärsimyksensä vahvistivat. Voisit siis kuvitella Paavalin sanovan: ”Anna mennä!”

Miten vastata ahdistukseen

Uskon, että Paavalin sanoman ottamisesta sydämelle on paljon hyötyä. Ensinnäkin se auttaa meitä päivittäisessä vaelluksessamme Kristuksen kanssa pysymään uskollisina. Jos keskitymme enemmän iankaikkiseen kuin nykyiseen, mutta väliaikaiseen, niin voimme helpommin kestää kaiken sen, mitä tiellemme tulee. Emmekä vain kestämään, vaan iloitsemaan tietäen, että Jumala käyttää sitä meidän parhaaksemme.”

Ja mikä tärkeämpää, Paavali huomautti, että kärsimyksemme Kristuksen puolesta tässä elämässä tuottaa suuremman kirkkauden iankaikkisuudessa. ”Ei kipua, ei voittoa” on yleinen ilmaisu fyysistä harjoittelua harrastavien keskuudessa. Mutta kuinka paljon sopivampi se onkaan niille, jotka harjoittavat jumalisuutta (1. Tim. 4:8).

Tämän maailman tuska tuottaa kirkkautta tulevassa elämässä. Pidä katseesi kiinnittyneenä päämäärään, joka on edessämme. Älä anna tämän maailman häiriötekijöiden tai Kristuksen palvelemisesta johtuvien vaikeuksien viedä silmiäsi pois tuosta päämäärästä.

©Unsplash/franciscoegonzalez

Ed Jarrett on pitkäaikainen Jeesuksen seuraaja ja Sylvan Way Baptist Churchin jäsen. Hän on toiminut raamattuopettajana yli 40 vuotta ja kirjoittaa säännöllisesti blogia osoitteessa A Clay Jar. Voit seurata häntä myös Twitterissä tai Facebookissa. Ed on naimisissa, kahden lapsen isä ja kolmen lapsen isoisä. Hän on eläkkeellä ja nauttii tällä hetkellä puutarhoistaan ja reppureissaamisesta.