Leinikkiheinää, purua, olkea tai muuta karkearehua olisi tarjottava karitsalle jo ennen vieroitusta. Se alkaa luonnostaan napostella näitä arvokkaita kuitulähteitä, mikä hyödyttää sen ”pötsin” eli ensimmäisen mahalaukun kehittymistä.

Pian tämän jälkeen sen maitoa ja karkearehua voidaan täydentää viljapelleteillä. Viljavalmistetta lisätään hitaasti, kunnes se syö enemmän viljaa, ruohoa ja heinää kuin maitoa. Tuolloin se voidaan vieroittaa maidosta, ja se voi siirtyä täysin aikuisen ruokavalioon.

Vaikka karitsojen vieroittaminen ei ole vaikeaa, ja se voidaan tehdä vaihtelevalla nopeudella, tämä aika on tärkeä ja vaatii huolellista tarkkailua. Karitsat, jotka kärsivät jatkuvasta ripulista, jotka vaikuttavat masentuneilta tai vaisuilta, joilla on haavaumia tai muita vaivoja, saattavat joutua palaamaan maidon lisäravinnoksi. Ravitsemuksellisella epätasapainolla tässä kasvuvaiheessa voi olla tuhoisa vaikutus, ja se voi olla jopa tappava, jos sitä ei pidetä silmällä.

Kun olet epävarma, pidä aina kotieläinlääkäri lähellä, joka auttaa sinua ohjaamaan pienen laumasi onnelliseksi, aktiiviseksi ja kukoistavaksi nuoreksi lampaaksi.