Michael. Gabriel. Raphael. Nämä ovat luultavasti kolme tunnetuinta enkeliä kristillisessä maailmassa. Ne ovat myös ne kolme, jotka useimmat kristityt nimeäisivät arkkienkeleiksi. Toisen arkkienkelin tai neljän muun arkkienkelin nimet, riippuen siitä, uskooko henkilö, että arkkienkeleitä on neljä vai seitsemän, ovat kiistanalaisia. Jotkut nimittäisivät muiksi arkkienkeleiksi Jermielin, Urielin tai Zarcheilin. Toiset taas nimeäisivät loput arkkienkelit Saraqaeliksi, Barachieliksi tai Phanueliksi. Mikaelin, Gabrielin ja Rafaelin asemaa sen sijaan harvoin kyseenalaistetaan.

Valitettavasti Rafael osoittautuu useimmille melko vaikeaksi löytää Raamatusta. Arkkienkeli Mikael mainitaan Raamatussa viisi kertaa erikseen, ja Gabriel on tunnetuin kaikista enkeleistä, kun otetaan huomioon, että hän on se, joka ilmoittaa Marialle tahrattomasta sikiämisestä. Nopea vilkaisu Raamattuun osoittaa kuitenkin, että Rafaelia, arkkienkeliä, jolle on annettu lähes yhtä paljon huomiota ja arvovaltaa kuin Mikaelille ja Gabrielille, ei löydy mistään. Tämä johtuu siitä, että Rafael ei esiinny nimeltä kanonisissa kirjoituksissa.
Raamattu ei aina ollut siinä muodossa, jonka useimmat kristityt nykyään tuntevat ja rakastavat. Raamatun kirjojen järjestys ja lukumäärä on muuttunut toistuvasti sen pitkän historian aikana. Itse asiassa kristillisen historian noin kolmen ensimmäisen vuosisadan aikana ei ollut mitään sellaista asiaa kuin ”Raamattu”. Vasta Athanasiuksen pääsiäiskirjeessä vuodelta 367 jKr. luetteloitiin Raamatun kaanon, ja hänen ehdottamansa kaanon vahvistettiin lopullisesti vasta kahden vuosisadan kuluttua. Kun nykyaikainen Raamatun kaanon saatiin valmiiksi, oli useita kirjoja, jotka jätettiin pois Raamatusta poliittisista ja kulttuurisista syistä. Esimerkiksi Paavalin ja Theklan tekojen katsottiin kannustavan naisia liialliseen itsenäisyyteen. Etenkin Johanneksen evankeliumi herätti kiistaa, koska sitä voitiin tulkita gnostilaisittain.

Miehet, jotka päättivät Raamatun lopullisesta muodosta, tyytyivät siihen, että ne kirjat, jotka he sulkivat pois ja nimittivät harhaoppisiksi, katosivat hiljaa historiasta. Heidän epäonnekseen jotkut varhaiskristityt olivat varsin kiintyneitä noihin kertomuksiin ja jatkoivat niiden siirtämistä eteenpäin. Jotkut näistä kirjoista lisättiin myöhemmin takaisin Raamattuun ”täydellisemmän” version luomiseksi. Raamatun muinaisilla muotoilijoilla ei myöskään ollut mitään keinoa ennustaa tarkalleen, kuinka ahneita nykyajan tutkijat ja arkeologit olisivat kaikenlaisen raamatullisen historian suhteen. ”Kadonneita” kirjoja tutkittiin usein enemmän kuin kanonisia kirjoja. Näitä kadonneita, unohdettuja ja ulkopuolelle jätettyjä kirjoja kutsuttiin kollektiivisesti nimellä apokryfikirjat, joka tulee kreikan sanasta apokruptein eli ”kätketty”. Näistä kirjoista löytyy Rafaelin nimi.

Enkeli Rafael on päähenkilö apokryfikirja Tobitin kirjassa. Tobitissa Rafael lähetetään auttamaan Tobitia ja Tobitin poikaa Tobiasta. Tobit on vanhurskas israelilainen, joka sokeutui linnunpapanoiden takia. Rafael väittää olevansa Tobitin sukulainen Asarja ja tarjoutuu auttamaan Tobiasta saamaan takaisin Tobitin Mediaan tallettamat rahat. Matkalla kaupunkiin naamioitunut Rafael kertoo Tobiakselle, että hänellä on oikeutettu oikeus Saara-nimisen naisen käteen, joka on ”järkevä, rohkea ja hyvin kaunis”. Saara on kuitenkin demonin kiroama, ja kaikki hänen kosijansa ovat kuolleet hääyönä. Rafael kehottaa Tobiasta pyytämään Sarahin kättä joka tapauksessa ja opastaa sitten Tobiasta, miten demoni manataan ulos. Tobias noudattaa Rafaelin ohjeita, ja Rafael jahtaa ja sitoo pakenevan demonin. Vastanaineet ja naamioitunut enkeli palaavat sitten Tobitin luo, jossa Rafael parantaa Tobitin ja paljastaa viimein henkilöllisyytensä. Hän ilmoittaa, ettei hän ole israelilainen Asarja vaan ”Rafael, yksi niistä seitsemästä enkelistä, jotka seisovat valmiina ja astuvat Herran kirkkauden eteen.”

Tobitin kirja sisältyy katoliseen ja ortodoksiseen Raamatun kaanoniin, mutta se ei ole ainoa apokryfikirja, jossa Rafael esiintyy. Rafael esiintyy myös Enokin kirjassa, toisessa Vanhan testamentin apokryfikirjassa. Henok on saavuttanut lähes myyttisen aseman, koska se on niin erilainen kuin monet muut Vanhan testamentin kirjat. Henok kuvaa arkkienkeleitä, ”Jumalan pyhiä poikia”, langenneita enkeleitä ja jättiläisiä, joita kutsutaan ”nefiläisiksi”. Kirja on kiehtonut niin tuomiopäivän ennustajia, mystikkoja kuin tutkijoitakin. Se on myös kirja, jossa toistuvasti nostetaan esiin Mikael, Gabriel, Rafael ja Fanuel erityisen tärkeinä tai voimakkaina enkeleinä.
Enok on edelleen enkeleistä ja arkkienkeleistä kiinnostuneiden ihmisten yleisesti siteeraama lähde, mutta erään teorian mukaan Henok oli muutakin kuin profeetta, joka vieraili taivaassa näyissä ja unissa. Jotkut mormonit uskovat, että Henok oli itse asiassa itse arkkienkeli Rafael. Kun otetaan huomioon, miten Rafael naamioitui viikoiksi matkustaessaan Tobiaksen kanssa, ei ole mahdotonta, että enkeli olisi voinut aiemmin omaksua kuolevaisen julkisivun. Hän on yksi, ellei jopa ainoa enkeli, jonka on koskaan tunnistettu esittävän itseään pelkkänä ihmisenä.
Arkkienkeli Rafaelista on tullut monille kristityille niin keskeinen asia, että ihmiset ovat hämmästyneitä kuullessaan, ettei häntä koskaan mainita nimeltä kanonisessa Raamatussa. Sen sijaan hän esiintyy apokryfikirjoissa, kuten Tobitissa ja Henokissa, sekä varhaiskristillisissä, ei-raamatullisissa kirjoituksissa. Tästä huolimatta hänellä on monien kristittyjen sydämissä sama asema kuin Mikaelilla ja Gabrielilla. Häntä kuulutetaan parantamisen enkelinä ja enkelinä, joka soittaa trumpettia, joka ilmoittaa tuomiopäivästä.
Kaikesta kulttuurisesta merkityksestään kristinuskolle huolimatta Rafael ei ole merkittävä hahmo Raamatun sisältämissä kertomuksissa. Ainakaan hän ei näytä siltä. Ottaen huomioon hänen ilmeisen taipumuksensa naamioitua kuolevaiseksi mieheksi, Rafael voisi itse asiassa piileskellä jokaisessa Raamatun kirjassa, ja nykylukijat eivät huomaisi enkeliä yhtä hyvin kuin kuolevaiset, jotka todellisuudessa seisoivat hänen vierellään tuhansia vuosia sitten.