Mitä on dysleksia?

Dysleksia on muutakin kuin lukivaikeus

Kehitysdysleksia on yleisin oppimisvaikeus, ja sitä sairastaa 5-10 % väestöstä, joidenkin arvioiden mukaan jopa 17 %.

Se on kielellinen oppimisvaikeus. Toisin kuin yleisesti luullaan, dysleksian ydinindikaattori ei ole kirjainten kääntäminen, vaan kyse on pikemminkin vaikeudesta tulkita kielemme äänteellisiä (fonologisia) osatekijöitä. Tällä verkkosivustolla haluamme, että ymmärrät dysleksian hyvin, joten meidän on käytettävä hieman teknistä kieltä; jos olet kuitenkin epävarma jostakin termistä tai termeistä, tutustu sanastoon. Ja voit aina ottaa meihin yhteyttä osoitteessa [email protected], jos sinulla on kysyttävää.

Fonologiset taidot viittaavat kykyyn tunnistaa (tai havaita) ja käsitellä (niin sanotusti päässänne) yksittäisiä äänneyksiköitä, joista kielemme sanat koostuvat. Nämä taidot ovat lukemisen ja oikeinkirjoituksen oppimisen taustalla; vaikeudet niiden kanssa voivat aiheuttaa lukemis- ja oikeinkirjoitusongelmia. Esimerkkejä fonologisista tehtävistä, joita annamme testatessamme lukihäiriötä, ovat:

• Mikä rimmaa kissan kanssa? ”Lepakko, matto, rotta.” Varhainen merkki lukihäiriöstä on lapsen vaikeus oppia riimittelyä. Usein nämä lapset eivät halua leikkiä riimileikkejä.
• Sanoa ”hiekka” sanomatta /s/ – ”ja”. Dyslektikoilla voi olla vaikeuksia erottaa sanan yksittäisiä äänteitä tai tavuja toisistaan.
• Miten monta äännettä on sanassa reki? Tämä on hankala kysymys! Sleighissa on vain kolme äännettä – s, l ja pitkä a, ja tuota pitkää a:ta edustaa neljä kirjainta!

Sinusta nämä ovat ehkä helppoja, mutta pienelle lapselle ne voivat olla hyvin hankalia. Ymmärrät, miksi lukemisen ja oikeinkirjoituksen oppiminen voi olla niin haastavaa; sivulla on paljon muutakin kuin kirjaimia.

Lukihäiriön fonologisen tietoisuuden komponentin lisäksi dysleksiasta kärsivillä henkilöillä voi olla vaikeuksia myös nopeassa kirjainten ja sanojen palauttamisessa mieleen, jota kutsutaan nopeaksi automaattiseksi nimeämiseksi (RAN). Kykymme palauttaa sanat nopeasti mieleen vaikuttaa osaltaan kykyymme tunnistaa sanat nopeasti lukiessamme ja lukea sujuvasti (eli sujuvasti ja vaivattomasti). Vaikeudet RAN:n ja sujuvan lukemisen kanssa voivat osittain vaikuttaa luetun ymmärtämiseen, koska kun lukeminen on vaikeaa ja luemme hitaasti ja vaivalloisesti, unohdamme lukemamme asiat. Meidän on siis palattava takaisin ja luettava uudelleen, mikä lisää ongelmaa – lukihäiriöiset valittavat usein, että lukeminen kestää kauemmin kuin lukihäiriöisten ikätovereidensa lukeminen. Automaattisuus (se, että pystyy lukemaan tehokkaasti) on hyvin tärkeää viestin ymmärtämisen kannalta riippumatta siitä, mitä lukee.

Lukihäiriöisillä voi olla vaikeuksia myös hienomotoriikassa (ja siksi kirjoittaminen voi olla vaikeaa), matematiikassa, muistissa, organisointitaidoissa, opiskelutaidoissa, itsetunnossa ja jokapäiväisessä elämässä tapahtuvissa toiminnoissa.

Kirjallisuudessakin on esitetty nykyinen dysleksian määritelmä: ”Dysleksia on erityinen oppimisvaikeus, joka on neurobiologista alkuperää. Sille on ominaista vaikeudet sanojen tarkassa ja/tai sujuvassa tunnistamisessa sekä heikot oikeinkirjoitus- ja dekoodauskyvyt. Nämä vaikeudet johtuvat tyypillisesti kielen fonologisen komponentin vajeesta, joka on usein odottamatonta suhteessa muihin kognitiivisiin kykyihin ja tehokkaaseen luokkahuoneopetukseen. Toissijaisia seurauksia voivat olla ongelmat luetun ymmärtämisessä ja heikentynyt lukukokemus, joka voi haitata sanavaraston ja taustatiedon kasvua.” (Lyon, Shaywitz, & Shaywitz, 2003, Annals of Dyslexia, s. 2.)

Dysleksian määritelmässä keskeistä on se, että lukivaikeus on ”odottamatonta suhteessa muihin kognitiivisiin kykyihin”. Älykkäät ja fiksut henkilöt, joilla on vaikeuksia oppia lukemaan, oikeinkirjoittamaan ja kirjoittamaan, voivat olla lukihäiriöisiä. Esikouluikäisinä nämä lapset näyttävät kehittyvän samaa vauhtia kuin muutkin lapset. Sitten he aloittavat koulunkäynnin. Kun edessä on lukemisen ja oikeinkirjoituksen oppiminen, kaikki muuttuu.

Dysleksia ei tarkoita alhaista älykkyyttä; itse asiassa lukihäiriöiset henkilöt voivat olla varsin älykkäitä. Tutkimukset ovat osoittaneet, että lukihäiriöisen yksilön aivot on kytketty eri tavalla – ja se ei ole huono asia! Monilla lukihäiriöisillä on vahvoja taitoja muillakin alueilla kuin lukemisessa. Silmiinpistävä epäsuhta heidän kykyjensä välillä muilla kuin lukemisen osa-alueilla ja heidän kyvyttömyytensä oppia lukemaan samaa vauhtia kuin heidän ikätoverinsa, voi olla hälytysmerkki. Hyvä uutinen on, että järjestelmällisellä ja selkeällä opetuksella nämä henkilöt voivat oppia lukemaan, tavata ja kirjoittaa, ja he oppivatkin.

Tällä sivustolla on monia tarinoita menestyneistä aikuisista, jotka aluksi kamppailivat lukemisen kanssa. Strategisesti suunnitellun korjauksen avulla, joka sisältää systemaattista ja selkeää opetusta, tukea ja myönteistä asennetta, lukihäiriöiset oppivat lukemaan, tavuttamaan ja kirjoittamaan, jatkavat opintojaan ja elävät tuottavaa, tyydyttävää ja jopa poikkeuksellista elämää. Sinäkin voit! Menestys alkaa täältä!