perintötittelit

Tittelin nykyisen haltijan kuoltua titteli siirtyy hänen esikoiselleen, lailliselle pojalleen. Jos kuolleella haltijalla ei ole laillista poikaa, seuraavaksi periytyy hänen vanhin veljensä, jonka jälkeen tulevat hänen vanhimman veljensä pojat.

Tittelin periytyminen jatkuu sukupolvelta toiselle, kunnes perillistä ei ole – jolloin tittelistä tulee kuolinpesä. Kun näin tapahtuu, monarkki voi ”luoda sen uudelleen”. Esimerkiksi Norfolkin herttuakunta luotiin uudelleen Howardin suvulle vuonna 1660, lähes sata vuotta sen jälkeen, kun Norfolkin viimeinen herttua menetti tittelinsä (ja henkensä!) rangaistuksena maanpetoksesta Elisabet I:tä vastaan.

Historiallisesti kaikilla tietyn iän saavuttaneilla miespuolisilla aatelisarvoisilla oli oikeus istua ylähuoneessa, ja heillä oli näin ollen vaikutusvaltaa lakien säätämiseen. Nykyään perinnöllisten arvonimien haltijat muodostavat noin kymmenen prosenttia ylähuoneesta.

Erikoisoikeudet

Historiallisesti peerage-jäsenet ovat nauttineet erikoisoikeuksista, kuten siitä, että heitä voivat tuomita vain heidän kollegansa, jos heitä syytetään rikoksesta – jopa niinkin vakavasta kuin maanpetoksesta! Viimeksi mainittu käytäntö poistettiin vuonna 1948. Maanpetos- ja murharikoksia lukuun ottamatta vertaiset saattoivat aikoinaan myös vaatia vapautusta rangaistuksesta, jos kyseessä oli heidän ensimmäinen rikoksensa.

Tittelit aatelisarvossa:

Herttuat ja herttuattaret

Nämä ovat korkein kunnia Britannian aatelisarvossa. Niiden haltijoihin viitataan tavallisimmin nimellä ’His/Her Grace’. Koska Elisabet I:n aikana ei ollut herttuakuntia sen jälkeen, kun Norfolkin herttua teloitettiin maanpetoksesta, yhdelläkään nykyisellä (ei-kuninkaallisella) herttualla tai herttuattarella ei ole hallussaan titteliä, joka on nykymuodossaan yli kuusisataa vuotta vanhempi.

Kaikkien herttuoita ja herttuattaria alempien aatelisarvojen jäsenten epävirallinen etuliite on ”lordi” tai ”lady”.

Markiisit ja markiisittaret (kirjoitetaan myös ”markiisit”)

Nämä ovat toiseksi korkeimmat ja harvinaisimmat kunniat. Vuodesta 2017 lähtien vain tasan sata kertaa hallitsija on katsonut aiheelliseksi korottaa alamaisensa markiisin arvoon.

Earlit ja kreivittäret

Nämä ovat kolmanneksi korkeimmat arvoasteikot. Arvonimi ’Earl’ tulee anglosaksisesta sanasta, joka tarkoittaa ’päällikköä’.

Viskonttorit ja varakreivittäjät

Nämä ovat neljänneksi korkeimmat arvonimet aatelisjärjestyksessä. Vaikka ensimmäiset viscountit luotiin 1400-luvulla, tittelistä tuli suosittu vasta 1600-luvulla.

Baron

Normannien käyttöön ottama alimmainen ja vanhin arvoaste peerageissa.

Baron

Normannien käyttöön ottama.