Toimittajan huomautus (9/11/18): Scientific American julkaisee uudelleen seuraavan, alun perin 6. syyskuuta 2011 julkaistun artikkelin Yhdysvaltoihin kohdistuneiden syyskuun 11. päivän terrori-iskujen 17. vuosipäivän johdosta.

Tarina alkaa infograafin alapuolelta.

Hajua ei voi unohtaa. Mikä tahansa palaneen muovin ja muiden kytevien aineiden savuinen sekoitus voi välittömästi tuoda paikallisille mieleen muistoja World Trade Centerin kahden tornin romahtamisen jälkimainingeista 11. syyskuuta 2001. 91 000 litran lentopetrolin ja 10 000 000 tonnin yli 1 000 celsiusasteen lämpötilassa palaneiden rakennusmateriaalien ja -sisällön kirpeä kaameus ulottui Manhattanin alajuoksulta East Riverin yli Brooklyniin ja edelleen merelle asti. Mitä tuossa savussa ja pölyssä tarkalleen ottaen oli? Ensinnäkin palavasta muovista vapautuu dioksiineja, ja pohjoistornissa oli satoja tonneja asbestia palonestoaineena.

”Se oli niin kauhea tapahtuma”, sanoo ympäristötieteilijä Paul Lioy New Jerseyssä sijaitsevasta Environmental and Occupational Health Sciences Institute -instituutista, johon sekä liittovaltion hallitus että New Yorkin ja New Jerseyn satamaviranomaiset ottivat yhteyttä kerätäkseen näytteitä kaksoistornien jauhautuneista jäänteistä iskun jälkeisinä päivinä. ”Mikä oli kaasujen osuus?”

Todellista vastausta tähän kysymykseen ei koskaan saada selville, koska vain harvat suorat mittaukset tehtiin siitä savupilvestä, joka seurasi tornien hajoamista pölypyörteeksi, vaikka ilmanäytteitä kerättiinkin myöhempinä viikkoina ja kuukausina. Siitä huolimatta Yhdysvaltain ympäristönsuojeluviraston silloinen johtaja ja New Jerseyn entinen kuvernööri Christie Whitman sanoi 13. syyskuuta 2001: ”EPA on erittäin helpottunut saatuaan tietää, että New Yorkin ilmassa ei näytä olevan merkittäviä määriä asbestipölyä.” Hän sanoi, että New Yorkin ilmassa ei ole asbestipölyä. Hän lisäsi: ”Jatkamme tarkkaa seurantaa.” Viisi päivää myöhemmin hän ilmoitti: ”Olen iloinen voidessani vakuuttaa New Yorkin ja Washingtonin asukkaille, että heidän ilmansa on turvallista hengittää.”

Asbesti saattoi olla pienin terveysongelma, joka aiheutui harmaasta savusta ja pörröisestä, vaaleanpunertavan harmaasta pölystä, joka syntyi tornien romahtaessa ja murskatessa sementtiä, lasia ja kaikkea muuta rakennuksissa olevaa. Tämän seurauksena EPA:n ylitarkastaja totesi vuonna 2003, että virastolla ”ei ollut riittäviä tietoja ja analyysejä, jotta se olisi voinut antaa yleisluontoisen lausunnon” ilman turvallisuudesta, ja moitti Valkoisen talon ympäristölaatuneuvostoa ja kansallista turvallisuusneuvostoa prosessin häiritsemisestä. Niistä pölynäytteistä, jotka EPA keräsi ja analysoi ensimmäisellä viikolla iskujen jälkeen, 25 prosentissa asbestipitoisuus ylitti EPA:n mukaan yhden prosentin raja-arvon, joka merkitsee ”merkittävää riskiä”. ”Kilpailevilla näkökohdilla, kuten kansallisilla turvallisuusnäkökohdilla ja halulla avata Wall Street uudelleen, oli myös merkitystä EPA:n ilmanlaatua koskevissa lausunnoissa”, päävalvoja totesi vuonna 2003 antamassaan raportissa.

Lisäksi tornien sisällä oli raskasmetalleja, kuten lyijyä, joka auttaa tekemään sähkökaapeleista joustavia ja myrkyttää ihmisen aivot, sekä sähkömuuntajissa käytettyjä polykloorattuja bifenyylejä (PCB), jotka ovat myrkyllisiä jo itsessään ja muuttuvat vielä myrkyllisemmiksi kovassa kuumuudessa poltettaessa, ja lasikuituja, jotka jäävät keuhkoihin. EPA:n tutkijoiden vuonna 2007 julkaiseman analyysin mukaan savuavan kasan lähistöllä ilmassa mitatut dioksiinipitoisuudet olivat ”korkeimmat koskaan maailmassa mitatut dioksiinipitoisuudet”, ja ne olivat vähintään 100 kertaa korkeammat kuin ne, jotka havaittiin jätteenpolttolaitoksen tuulen alapuolella.

Kymmenen vuotta myöhemmin kukaan ei tiedä, mitä kaiken tuon lentopetrolin ja rakennusmateriaalin palamisesta vapautuneessa kaasupilvessä oli, mutta tiede on paljastanut, mitä pölyssä oli – muun muassa sementtiä, terästä, kipsilevyjen kipsiä, rakennusmateriaaleja, paperin selluloosaa, synteettisiä molekyylejä matoista, lasikuituja ja ihmishiuksia molempien tornien pitkien vuosikymmenten käytön ajalta. ”Pölyssä oli kaikkea, mitä pidämme läheisenä ja rakkaana meille”, kirjoitti Lioy, joka teki ensimmäisen tällaisen analyysin, kirjassaan Dust: The Inside Story of Its Role in the September 11th Aftermath (Rowman & Littlefield Publishers, 2010).

Ja sen tietäminen, mitä pölyssä oli, antaa viitteitä siitä, mikä saattoi aiheuttaa New England Journal of Medicine -lehdessä ”World Trade Centerin yskäksi” tituleeratun sairauden, jonka newyorkilaisen Mount Sinai Medical Centerin lääkärit arvioivat vaivanneen lähes puolta niistä, jotka työskentelivät työmaalla.

Ensisijainen syy tuohon kaikkialla esiintyvään yskään oli se yksinkertainen tosiasia, että pöly oli erittäin emäksistä, valtavan suuren emäksisyyden räjähdys, joka oli peräisin Manhattanin alaosaan pudonneesta kipsilevystä ja sementistä. Pelastustyöntekijät ja ne, jotka selvisivät kaksoistornien romahduksesta, kylpivät pölyssä, joka sisälsi hiukkasia, joiden koko vaihteli millimetrin asteikosta aina nanometrin levyisiin hiukkasiin asti, juuri oikean kokoisia upotuakseen syvälle keuhkoihin, jos niitä hengitetään sisään. Sekä kipsi että kalsiitti, joita esiintyy kipsilevyssä ja sementissä, ärsyttävät limakalvoja, kuten silmien, nenän ja kurkun limakalvoja.

Syyskuun 14. päivänä satanut puhdistava sade tosin alensi pölyn emäksisen luonteen pH:sta noin 11:stä 9:ään, mutta ei muuttanut mitään pölypilvessä olleita materiaaleja. ”Jäännösvaikutukset johtuisivat pitkistä lasikuiduista ja sementtihiukkasista”, toteaa Lioy, joka edelleen käyttää 10 vuotta vanhoja pölynäytteitä opettaakseen opiskelijoille myrkkyjen mittaamista. ”Siellä oli paljon ärsyttäviä materiaaleja; kaikki muu kasaantuu perus-pH:n päälle.”

Yhtä tärkeää on myös se, että ensiapuhenkilöstö ja muut paikalla olleet henkilöt eivät useinkaan käyttäneet riittävää suojausta – erityisesti hengityssuojaimia – tai käyttivät niitä väärin, National Institute of Environmental Health Sciences -laitoksen mukaan, vaikka 22. syyskuuta mennessä ympäristönsuojeluvirasto EPA olikin toimittanut työmaalla työskenteleville työmaalla yli 22 000 ilmaa puhdistavaa hengityssuojainta. ”Ihmiset eivät käyttäneet niitä, luultavasti monista eri syistä”, Lioy muistelee, kuten kyvyttömyydestä kommunikoida kookkaan kasvonaamarin ollessa paikallaan. Lisäksi työmaan työntekijät saivat ristiriitaisia viestejä – toisaalta ilmansaasteiden pitoisuuksien ilmoitettiin olevan turvallisia, kun taas toisaalta EPA kehotti työntekijöitä käyttämään hengityssuojaimia.

Lopulta EPA päätti, että Ground Zeron ympärillä oleva ilma oli vaaratonta huolimatta viraston havainnoista, jotka koskivat asbesti- ja dioksiinipitoisuuksia, ainakin lähellä asuville ja työskenteleville siviileille, jos ei pelastustyöntekijöille. EPA:n tutkijat kirjoittivat vuonna 2007 julkaisemassaan analyysissä, että ”lukuun ottamatta hengitysteitse tapahtuneita altistumisia, joita saattoi esiintyä syyskuun 11. päivänä ja muutama päivä sen jälkeen, ulkoilman pitoisuuksia koskevat tiedot viittaavat siihen, että väestö ei todennäköisesti kärsi lyhytaikaisista tai pitkäaikaisista haitallisista terveysvaikutuksista, jotka johtuisivat hengitysteitse tapahtuneesta altistumisesta”, EPA:n tutkijat kirjoittivat vuonna 2007 julkaisemassaan analyysissä.

Syyt tähän päätelmään ovat epäselvät, ja EPA kieltäytyi useaan otteeseen kommentoimasta toimiaan syyskuun 11. päivän tapahtumien jälkeen tai ilmanlaatua ja pölyn ainesosia koskevien tieteellisten tutkimustensa tuloksia.

Ground Zero kyti 19. joulukuuta asti, ja siitä vapautui savuja, joita tutkijat keräsivät ilmanäytteistä. ”Romukasa toimi kuin kemikaalitehdas”, selitti ilmakehätutkija Thomas Cahill Kalifornian Davisin yliopistosta American Chemical Societylle vuonna 2003 analysoituaan monia näistä ilmanäytteistä. ”Se keitti yhteen rakennusten osat ja niiden sisällön, mukaan lukien valtavan määrän tietokoneita, ja vapautti kaasuja, jotka sisälsivät myrkyllisiä metalleja, happoja ja orgaanisia aineita.”

Kysymys kuuluukin: haittasivatko kaikki nämä myrkylliset aineet – olivatpa ne sitten pölyhiukkasia tai ilmansaasteita – ihmisten terveyttä? Minkäänlaisen syövän syyttämisen World Trade Centerin läheisyydessä olemiseen tuona päivänä tai paalun parissa työskentelyyn sen jälkeisinä kuukausina tekee tietysti äärimmäisen vaikeaksi se yksinkertainen tosiasia, että noin joka neljäs amerikkalainen (ja newyorkilainen) sairastuu syöpään jossakin muodossa elämänsä aikana. Ylimääräisten syöpien erottaminen tästä määrästä on tieteellisesti vaikeaa, ellei mahdotonta. Itse asiassa kansallinen työterveys- ja työturvallisuusinstituutti (NIOSH) on päättänyt, että ”tällä hetkellä ei ole riittävästi näyttöä, jotta voitaisiin ehdottaa sääntöä syövän lisäämiseksi” niiden sairauksien luetteloon, jotka ovat oikeutettuja terveydenhuoltoon vuonna 2010 hyväksytyn James Zadrogan 9/11 Health and Compensation Act -lain nojalla, vaikka NIOSH lisääkin, että todisteiden puuttuminen ”ei ole osoitus syy-yhteyden puuttumisesta”.”

EPA puolestaan piti esimerkiksi ilmassa olevien PCB-yhdisteiden aiheuttamaa lisääntynyttä syöpäriskiä välittömästi syyskuun 11. päivän jälkeisenä aikana ”merkityksettömänä”. Virasto totesi myös, että altistumistasot ja siten syöpäriski, joka aiheutuu 29:stä ”dioksiinin kaltaisesta” yhdisteestä, olivat vuoden 2007 analyysin mukaan 50 kertaa alhaisemmat kuin tasot, joille tavalliset amerikkalaiset altistuvat elämänsä aikana ruokansa kautta. Muissa tutkimuksissa havaittiin, että palomiesten ja muiden pelastustyöntekijöiden veressä ja virtsassa oli kohonneita pitoisuuksia kemiallisia myrkkyjä; esimerkiksi 321:llä syyskuun 2001 lopussa testatulla palomiehellä oli kohonneita pitoisuuksia polysyklisiä aromaattisia hiilivetyjä, jotka ovat peräisin lentopetrolin poltosta ja jotka ovat syöpää aiheuttavia aineita ihmiselle. Lisäksi katastrofia seuranneen vuoden aikana suoritettu lääketieteellinen seuranta osoitti, että kyseisten palomiesten keuhkojen kapasiteetti heikkeni pitkällä aikavälillä ja että astman ja muiden hengityselinsairauksien määrä lisääntyi. Brittiläisessä lääketieteellisessä The Lancet -lehdessä 1. syyskuuta julkaistussa tutkimuksessa todettiin, että lähes 9000 tutkittavan palomiehen syöpätapausten määrä oli 10 prosenttia korkeampi kuin tavallisten amerikkalaisten miesten syöpätapausten määrä.

Ja vaikka altistuneiden palomiesten määrä on tiedossa, ei tiedetä, kuinka moni henkilö altistui 9/11:n myrkyllisille seurauksille, vaikkakin yli 70 000 ihmistä on ilmoittautunut World Trade Centerin terveydenhuoltorekisteriin (World Trade Center Health Registry), jonka tavoitteena on jäljittää altistuneen väestön terveydentilaa. ”Ratkaisevaa on, milloin tulit paikalle, käytitkö hengityssuojainta vai et, kuinka kauan olit siellä ja kuinka korkeita pitoisuuksia siellä oli, jotka saattoivat johtaa vaikutuksiin”, Lioy sanoo pelastushenkilöstöstä. ”Uskon, että hengityssuojaimia käyttäneillä ihmisillä on pienempi todennäköisyys terveysvaikutuksiin….. Ihmisillä, jotka tulivat varhain paikalle eivätkä käyttäneet hengityssuojaimia, on suurempi todennäköisyys saada vakavampia vaikutuksia.”

Tulevissa vastaavissa katastrofeissa hengityssuojaimen pukeminen voi olla tärkeimpiä turvallisuusvarotoimia, joita ihmiset voivat tehdä. ”Tulevaisuutta varten meidän on varmistettava, että vaaraan menevillä ihmisillä on jonkinasteinen hengityssuojaus, joka antaa heille myös mahdollisuuden liikkua riittävän vapaasti ihmisten pelastamiseksi”, Lioy sanoo. Nykyään yli 12 000:lla 9/11-pelastustyöntekijällä on edelleen hengitysvaikeuksia World Trade Centerin lääketieteellisen seurantaohjelman tekemän tutkimuksen mukaan, joka julkaistiin 8. huhtikuuta 2010 New England Journal of Medicine -lehdessä.

Mutta kyse ei ole vain pelastustyöntekijöistä. New Yorkin osavaltion kirjanpitäjä Jerry Borg, joka työskenteli rakennuksessa muutaman korttelin päässä World Trade Centeristä 11. syyskuuta 2001, kuoli keuhkojen tulehdussairauteen joulukuussa 2010. Ruumiinavauksen jälkeen hänet todettiin viime kesäkuussa 2 753:ksi syyskuun 11. päivän iskujen viralliseksi uhriksi – ja kolmanneksi, joka liittyy nimenomaan altistumiseen myrkylliselle pölypilvelle. Niitä saattaa tulla vielä lisää.

Toimittajan huomautus: Joitakin infografiikan otsikoita ja kuvatekstejä on muutettu tarkkuuden vuoksi.

” Aiheeseen liittyviä artikkeleita löydät erikoisraportistamme ’9-11, kymmenen vuotta myöhemmin’

.