Mitä halusin kuulla mieheltäni, kun olin raskaana

Raskaus on syvällinen tapahtuma. Kun hän kantaa lasta kohdussaan, naisen keho muuttuu rajusti. Hän saa odottaa. Hänen jalkansa saattavat turvota ja selkä kipeytyä. Hän kokee todennäköisesti aamupahoinvointia, mielialan vaihteluita ja outoja mielihaluja suolakurkkujen ja maapähkinävoilla kuorrutettujen popcornien välillä. Tietyt hajut saattavat saada hänet oksentamaan.

Se on kaunis aika elämässä. Mutta se on myös sellainen, johon liittyy paljon itsetietoisuutta ja turhautumista. On tärkeää, että pian tulevat isät tarjoavat tukea. Mutta millainen tuki on parasta? Mikä on oikea asia sanoa? Jopa hyvää tarkoittavimmat aviomiehet kamppailevat. Tosiasia on, että sen, mitä aviomies tekee ja, mikä tärkeämpää, mitä hän sanoo, on oltava huomaavaista, tehokasta ja hyödyllistä rakastamilleen naisille. Antaaksemme hieman opastusta puhuimme erilaisille naisille, jotka paljastivat, mitä he oikeastaan halusivat kuulla raskaana ollessaan ja miksi. Pohdi heidän vastauksiaan ja toimi sen mukaisesti.

1. ”Et näytä kauniilta. Olet kaunis.”

”Kuule, arvostan rehellistä lähestymistapaa. Mutta raskausaikana on hyvin harvoja päiviä, jolloin nainen rehellisesti edes harkitsee sanaa ’kaunis’. Tiedän, etten näytä kauniilta. En todellakaan tunne itseäni kauniiksi. Joten älkää kusettako minua. En halunnut, että mieheni menisi sanomaan minulle, että näytän useimpina päivinä paisuneelta hieholta. Mutta – ja ehkä tämä johtuu vain minusta – sanalla ”näyttää” on hyvin kirjaimellinen merkitys. On vaikea uskoa vilpittömyyteen, kun äitiysfarkkujen päällä on näkyvä lantion hikijuova, tiedäthän? Sen sijaan jonkinasteinen ”Olet kaunis” olisi täydellinen. Ainakin se on kaikenkattavampi ja uskottavampi.” – Hallie, 37, Kansas

2. ”Sinä osaat tämän.”

”Koska oli niin monta kertaa, kun minusta tuntui, etten osaa. En usko, että miehet ymmärtävät, kuinka paljon emme tiedä, mitä teemme – varsinkin jos kyseessä on ensimmäinen raskautemme. Muistan, kun olin raskaana ensimmäisen poikamme kanssa, ja pelkäsin joka ikinen päivä, että teen jotain väärin. Kun katson taaksepäin, olen varma, että tein. Mieheni oli loistava, mutta olisi auttanut itseluottamustani huomattavasti kuulla vain hänen – vain hänen, ei kenenkään muun – sanovan, että tiesin, mitä olin tekemässä. Olisin uskonut sen.” – Aubrey, 38, Ohio

3. ”Pesin lempitakkiasi.”

”Kun olin raskaana, minulla oli tämä pörröinen, pörröinen aamutakki, jota pidin koko ajan. Se kävi helvetin läpi. Ja minä olin se, joka aina pesi ja hoiti sen. Raskaana oleminen sai minut muistamaan kaikki ne kerrat, kun äitini pesi lempipyyhkeeni tai -huopani ja antoi sen minulle tuoreena ja lämpimänä kuivausrummusta. Se on pieni asia, mutta se olisi ollut niin, niin ihanaa kylpytakin kanssa. Se on pieni, erityinen ele, joten mieheni ei olisi voinut tietää sitä, ellen olisi kertonut hänelle. Ja totta puhuen, en varmaan edes ajatellut sitä ennen kuin vasta tyttäremme syntymän jälkeen. Mutta näin jälkikäteen ajateltuna se olisi ollut niin mukavaa herkkua, varsinkin niinä rankkoina päivinä.” – Mary, 35, Connecticut

4. ”Sinun ei tarvitse kertoa minulle, mikä on vialla.”

”Kun olet raskaana, paljon on vialla. Sinulla voi olla nälkä. Sinulla voi olla ällöttävä olo. Saatat epäillä kykyjäsi äitinä. Siksi kysyminen ’Mikä on vialla?’ on niin latautunut kysymys. Koska siihen ei ole yksinkertaista vastausta. Ja se, että minun pitäisi määritellä sellainen, aiheuttaa paljon paineita. Mieheni on korjaaja, joten hän yritti jatkuvasti parantaa asioita ratkaisemalla ongelmia. ”Ai, onko sinulla nälkä? Haen sinulle ruokaa. ”Onko sinulla kylmä? Tässä on lämpimiä sukkia.’ Sen sijaan, että painostaisit, hyväksy, että joskus raskaus menee pieleen. Jos se on ratkaistavissa oleva ongelma, mahtavaa. Jos ei, makaat kanssani juoksuhaudoissa, kunnes se menee ohi.” – Angela, 36, Pennsylvania

5. ”Minä haen sinulle ruokaa heti.”

”Kun raskaana oleva nainen sanoo olevansa nälkäinen, hän tarkoittaa heti. ”Hangry” menee Incredible Hulkin tasoiseksi vaaraksi mitä pidempi raskaus on. Kun sanoin miehelleni, että minulla on nälkä – varsinkin jos olimme ajamassa jonnekin – kuvittelin 5-10 minuutin ikkunan, jossa minut ruokittaisiin. Näin ei aina käynyt. Joskus hän harhautui tai yritti löytää paikan, josta molemmat pidimme (…ahem…josta hän piti…), ja minä tunsin itseni nälkäiseksi ja avuttomaksi. Ruoka on toiseksi tärkeintä hapen jälkeen, kun on kyse raskaana olemisesta. Joten tehkää se mahdollisimman nopeasti. Et pitäisi minusta, kun olen nälkäinen.” – Theresa, 42, New York

6. ”En juo tänään.”

”Raskaana olevat naiset eivät saa juoda. Tai ei kai pitäisi. Ei edes lasillista viiniä ystävien kanssa. Joten oli aina eristävää mennä juhliin tai syömään ystävien kanssa ja olla ainoa, joka ei voinut herkutella. Mieheni ei koskaan ollut aivan tajuttomassa humalassa, mutta hän osallistui aina sosiaaliseen juomiseen… kun minä vain istuin siinä vesilasillisen kanssa. Se ei ollut iso juttu, vain yksi niistä asioista, jotka olisivat olleet miellyttävän tukevia, tiedäthän? Jonkinlainen ”Me olemme tässä yhdessä”. Kun tämä on ohi, kohotamme maljan yhdessä.”” – Tia, 33, Colorado

7. ”Tiedän, se johtuu raskaudesta.”

”Raskaus on melkein kehon ulkopuolinen kokemus. Olisin siis mielelläni kuullut mieheni sanovan jotain, joka osoittaisi, että se oli melkein minä ja hän hulluutta vastaan, sen sijaan, että minä hulluutta vastaan, kun hän käyttäytyi kuin sivullinen vahinko. Emme ole oma itsemme, kun olemme raskaana. Meistä voi tulla hormonihirviöitä. Kaikki, jotka väittävät muuta, kieltävät sen. Mutta siinä ei ole mitään väärää. Se on kannattava uhraus vanhemmuuden tiellä. Se, että mieheni olisi tunnustanut tämän tosiasian hieman paremmin, olisi voinut tuoda kaivattua keveyttä moniin tilanteisiin, joissa huomasin käyttäytyväni kuin Manaaja, koska hormonini olivat niin hulluja.” – Heather, 40, Massachusetts

8. ”Sinun täytyy olla uupunut.”

”Kyllä. Olen, jumalauta! Kiitos, että huomasit. Joskus haluamme vain saada tunnustusta siitä työmäärästä, jota raskaus todella on. Se on paljon työtä – fyysisesti, henkisesti ja emotionaalisesti. Joten se, että mieheni vahvistaa sen, että pysyn hädin tuskin jaloillani, on valtava asia. Aviomiehet tekevät paljon työtä raskauden aikana. Mutta se on osallistumispalkintotason työtä. Vaimot ovat mukana pelissä, ottavat vastaan iskuja, puskevat ihmiskehon rajoja ja joutuvat helvetin pahoinpidellyiksi sisältä ja ulkoa. Selkään taputtaminen on mukavaa, mutta sen tunnustamisen, että vauvan raahaaminen yhdeksän kuukauden ajan on uuvuttavaa, ei pitäisi jäädä huomaamatta.” – Kirsten, 34, Ohio

9. ”Olen innoissani.”

”Joskus mietin. Ihan oikeasti mietin. Mieheni vaikutti kaikkea muuta kuin innostuneelta ensimmäisen raskautemme aikana. Peloissaan. Huolestunut. Ärsyyntynyt. Vain monia asioita, jotka edistivät ahdistusta ja stressiä. Kysyin häneltä: ”Oletko innoissasi siitä, että sinusta tulee isä?”. Ja hän vakuutti minulle olevansa. Mutta joskus tuntui kuin hän vain sanoisi niin. Olisin halunnut kuulla sen – pyytämättä – paljon useammin, vain osoittaakseni minulle, että olimme samalla sivulla ja etenimme yhdessä eteenpäin.”” – Rebecca, 39, Michigan

10. ”Tarvitset kaiken mahdollisen unen.”

”Tehdäkseni asian selväksi, poikaystäväni ei koskaan saanut minua tuntemaan itseäni laiskaksi tai muuta sellaista, koska nukuin paljon raskautemme aikana. Mutta hän ei myöskään saanut minua tuntemaan itseäni laiskaksi, jos siinä on järkeä. Ehdottomasti määräsin tuon tunteen itselleni, joten olisi ollut rauhoittavaa kuulla hänen sanovan jotain sellaista kuin: ’Et tietenkään ole laiska. Sinun ja vauvan on levättävä niin paljon kuin mahdollista. Olin todella allapäin itselleni niinä päivinä, kun en jostain syystä päässyt sängystä ylös. Pieni rauhoittelu siellä täällä olisi auttanut paljon.”” – Addie, 37, Kalifornia

11. ”En voi kuvitella…”

”Turvonneet jalat. Pissahätä kymmenen minuutin välein. Himoa mitä inhottavimpiin ruokayhdistelmiin. Ihan mitä tahansa. En todellakaan usko, että aviomiehet – ainakaan minun mieheni – voisivat kuvitella mitään niistä. Raskaus on yhdeksän kuukauden harjoitus naurettavuudessa. Kaikki ruumiintoiminnoista vaatevalintoihin on vain täysin absurdia. Jossain vaiheessa se, että kuulin mieheni sanovan, ettei hän ”voinut kuvitella”, mitä kävin läpi, olisi saanut minut tuntemaan itseni… tervejärkiseksi. Niin kuin: ”Eikö niin? Tämä ei ole normaalia, eihän? Olen iloinen, että osaat arvostaa sitä. Se olisi ollut hyvin vahvistavaa niinä päivinä, jolloin tunsin olevani täysi friikki, kun jouduin käyttämään Targetin vessaa kolme kertaa yhdellä reissulla tai syömään purkillisen juustoon kastettuja suolakurkkuja.”” – Lisa, 43, Kalifornia

12. ”Olen pahoillani”

”Joinain päivinä halusin kuristaa mieheni, koska hän oli saanut minut raskaaksi. Vitsailen tietysti. Varsinkin synnytyksen aikana, kun kipu oli aivan käsittämätöntä, ajattelin: ’Sinä teit tämän minulle! Ja ollakseni rehellinen, olen varma, että huusin sen jossain vaiheessa, ja hän sanoi: ”Olen pahoillani”. Se ei ole vakava pyyntö – se on enemmänkin nyökkäys sille, että naiset käyvät läpi paljon. Mielikuva miehestäni polvillaan anelemassa anteeksiantoa, kun minä väännän hänen paitansa kaulusta, saa minut nyt nauramaan, joten kuvittelen, että se olisi auttanut lievittämään jännitystä myös synnytyssalissa.” – Erin, 39, Ohio