Mistä keltakuume sai alkunsa?

Monissa osissa maailmaa keltakuume ei ole enää ongelma. Kyllä, joissakin osissa maailmaa tautia esiintyy edelleen säännöllisesti, mutta lääketiede ja rokotteet ovat auttaneet ongelman ratkaisemisessa.

Ei siitä ole tosin vielä kovinkaan kauan, kun tauti aiheutti kauheita epidemioita. Ihmiset joutuivat pakenemaan kodeistaan tulipalojen vielä palaessa.

Tutkijat arvioivat, että keltakuume sai alkunsa Afrikasta noin 3 000 eaa. Se alkoi pienemmällä vaikutuksella paikallisissa kylissä, ja sen levinneisyysalue kasvoi suuriin kaupunkeihin.

Viimein maailmanlaajuisen kaupan ja orjuuden lisääntyessä hyttyset tulivat mukaan. Laivojen vesitynnyrit mahdollistivat hyttysten toukkien säilymisen, kun taas monet afrikkalaiset orjat toimivat tietämättöminä keltaisen kuumeen isäntinä.

Näiden tekijöiden vuoksi keltakuumeen taustalla oleva virus tuotiin Amerikkaan 1600-luvulla. Ensimmäinen tunnettu keltakuume-epidemia tapahtui vuonna 1648 Jukatanin niemimaalla, kuten mayojen käsikirjoituksissa on kuvattu.

Tästä lähtien keltakuumeen puhkeamiset jatkuivat säännöllisin väliajoin. Kesän helteillä New Yorkin, Bostonin ja Charlestonin kaltaisissa kaupungeissa Yhdysvaltojen itäosissa esiintyi liikaa keltakuumetta.

Silloin, 1700-luvulla, keltakuume saapui Eurooppaan. Mielenkiintoista on, että tutkijat ovat katsoneet, että Afrikalla ei todennäköisesti ollut suurta merkitystä keltakuumeen leviämisessä Eurooppaan.

Euroopan mailla ei ollut samanlaista orjakaupan teollisuutta. Niiden kauppareitit merkitsivät sitä, että laivat menivät ensin Afrikkaan ja sieltä edelleen Amerikkaan, jossa tartunnan saaneet hyttyset saattoivat liittyä matkalle.

Tohtori Duane Gubler, Singaporessa sijaitsevan Duke-NUS Medical School Signature Research Program in Emerging Infectious Diseases -tutkimusohjelman perustajajohtaja, kommentoi keltakuumeen historiaa NPR:n kautta. ”Euroopasta tulevat laivat lastasivat tavaroita, menivät Afrikkaan, lastasivat orjia, menivät Amerikkaan, lastasivat sokeria tai durraa ja veivät ne takaisin Eurooppaan”, Gubler sanoi. Hän huomautti, että hyttysten lähde ei ehkä ollutkaan Afrikka vaan Amerikka.

Espanjan Cádizissa puhkesi epidemia, joka aiheutti 2 200 kuolemantapausta. Epidemioita esiintyi myös brittiläisissä ja ranskalaisissa merisatamissa, ennen kuin virus levisi Amerikan trooppisille ja subtrooppisille alueille.

Vasta kun New Orleansissa alkoivat vuotuiset epidemiat, jotka kestivät vuodesta 1839 vuoteen 1860 ja aiheuttivat lopulta yli 26 000 keltakuume-tapausta, heräsivät kysymykset hyttysten vaikutuksesta.

Väitteet siitä, että hyttyset levittivät virusta, tulivat kahdesta eri lähteestä. Amerikkalainen lääkäri Josiah Clark Nott vuonna 1848 ja kuubalainen lääkäri Carlos Finley vuonna 1881 kohdistivat hyönteiset lähteeksi. Lääkärit uskoivat vielä vuosien ajan, että virus levisi ihmisten välisessä kontaktissa.

He suihkuttivat rikki- ja kalkkiseoksia potilaiden koteihin. Paikalliset polttivat tervatynnyreitä kaduilla yrittäessään desinfioida ilmaa. Torjuntamenetelmät perustuivat pelkoon ja epätoivoon.

Vuonna 1888 esimerkiksi Floridan Jacksonvillessä keltakuume-epidemia johti laajaan kauhuun. Erilaiset kansalaiset ryntäsivät kaupungista pakoon tautia. ”Jotkut olivat niin paniikissa, että jättivät tulipalot palamaan ja talojensa ovet auki. Mayflower-hotelli, josta epidemia alkoi, tuomittiin ja määrättiin poltettavaksi maan tasalle.” – America’s Library.

Koska oletettiin, että tauti tarttuu ihmisestä toiseen, ennaltaehkäiseviä toimia ei keskitetty todelliseen syylliseen. Aedes aegypti -hyttyset jäivät näiden tautipesäkkeiden tuntemattomaksi syyksi. Vasta kun yhteys todistettiin seuraavan vuosisadan alussa, ennaltaehkäisy keskitettiin hyönteisiin.

27. elokuuta 1900 Yhdysvaltain armeijan lääkäri James Carroll päätti antaa tartunnan saaneen hyttysen purra itseään. Ei ollut yllättävää, että hän sai pureman seurauksena pahan keltakuumeen. Mutta hänen kollegansa, patologi Walter Reed, osoitti tartunnan arvokkaaksi. Reed pystyi osoittamaan todisteita siitä, että keltakuumeen taustalla oleva virus levisi hyttysistä.

Tämän jälkeen asiat muuttuivat rajusti ympäri maailmaa. Viimeinen taudinpurkaus Yhdysvalloissa oli New Orleansissa vuonna 1905.

Vuonna 1906 Panamassa ja Havannassa Kuubassa aloitettiin intensiiviset hygieniaohjelmat. CDC:n mukaan nämä ohjelmat hävittivät keltakuumeen alueilta ja auttoivat jopa Panaman kanavan rakentamisessa. Hanke kärsi jatkuvista keskeytyksistä, kun virus vaivasi työntekijöitä. Kun tartuntoja ei enää ollut, työntekijät saattoivat vihdoin saada kanavan valmiiksi.

Vuosi 1930 osoittautui ratkaisevaksi keltakuumeen torjunnassa. Tutkijat tuottivat kaksi rokotetta taudin torjumiseksi: 17D-rokotteen ja ranskalaisen neurotrooppisen rokotteen. Näitä rokotteita käytettiin 1940-luvulla joukkokampanjoissa Etelä-Amerikassa ja tietyillä Afrikan alueilla.

Vuonna 1950 rokotuspyrkimyksiä jatkettiin, vaikka pikkulapsilla esiintyi rokotuksen jälkeen enkefaliittia. Rokotteista huolimatta keltakuume kuitenkin levisi Keski-Amerikkaan 1950-luvulla. Sen jälkeen se yleistyi erityisesti Afrikassa 1960- ja 1980-luvuilla.

Vuonna 1982 tutkijat lopettivat ranskalaiset neurotrooppiset rokotukset. Rokotuksen jälkeisen enkefaliitin suuri määrä teki rokotteen käytöstä vaarallista. 17D-rokotteesta tuli vakiorokote, ja nyt siinä käytetään kahta viruksen alatyyppiä uskomattoman tehokkaiden tulosten saavuttamiseksi. Yhden rokotepistoksen uskotaan nyt antavan keltakuumesuojan koko eliniäksi.

Vaikka keltakuumeeseen sairastuu edelleen vuosittain tuhansia vakavia tapauksia, joihin liittyy monia kuolemantapauksia, WHO arvioi, että yli miljardi ihmistä on suojattu tautia vastaan vuoteen 2026 mennessä.

Olet ehkä kuullut taudista harkitessasi rokottamista tulevaa matkaa varten. Ehkä tauti tuli puheeksi lukiessasi muista hyttysten levittämistä sairauksista, kuten malariasta. Jos haluat ottaa rokotuksen, voit tehdä sen rekisteröidyssä laitoksessa, kuten lähimmässä Passport Healthin toimipisteessä.

Tiesitkö, miten paljon keltakuume on vaikuttanut maailmaan viimeisten sadan vuoden aikana? Oletko tarvinnut rokotuksen keltakuumetta vastaan? Kerro meille alla olevissa kommenteissa tai Facebookissa ja Twitterissä.

Katherine Meikle kirjoitti Passport Healthille. Katherine on freelance-kirjailija ja ylpeä ensimmäisen polven brittiläis-amerikkalainen, joka asuu Floridassa, jossa hän on syntynyt ja kasvanut. Hänellä on intohimo matkustamiseen ja rakkaus kirjoittamiseen, jotka kulkevat käsi kädessä.