Erittelyt > Käyttäytyminen > Syyttely > Miksi syytämme muita

Pahuus | Tila | Projisointi | Selittäminen | Puolustautuminen | Ehdollistaminen | Katso myös

Miksi meillä on taipumus syyttää muita ihmisiä? Teemme sitä niin usein ja niin helposti, mutta mikä on taustalla oleva psykologinen tarkoitus?

Pahuus

Yksi selitys, jonka kerromme itsellemme syyttäessämme muita, on se, että he ovat pahoja. Pahana oleminen ei kuitenkaan tarkoita vain sitä, että tarkoituksellisesti rikotaan arvoja, vaan sitä, että tehdään niin toistuvasti ja toisista piittaamatta. Pahana oleminen on pysyvä tila, muuttumaton piirre. Harva voi kuvailla olevansa niin paha.

Käännetään toisin päin, syyttelyä itsessään voidaan pitää pahana tekona, joten ehkäpä voi syyttää syyttelijää huomauttamalla, että hän syyttää liian nopeasti ja riittämättömin perustein. Raamatussa (Joh. 8:7) sanotaan: ”Joka on synnitön, heittäköön ensimmäisen kiven”, mikä viittaa siihen, että kukaan ei ole nuhteeton eikä näin ollen ole pätevä syyttämään toisia.

Miksi siis edelleen syytämme?

Status

Meillä on syvä tarve tuntea identiteettiä, ja eräs keino, jolla saamme sen aikaan, on sosiaalinen vertailu, jossa asetamme itsemme vastakkain muiden kanssa. Osana tätä, jos pystymme sijoittamaan itsemme korkeammalle yhteiskunnan nokkimisjärjestyksessä, voimme tuntea itsemme tärkeämmiksi ja saada suuremman hallinnan tunteen.

Suuri osa keskusteluistamme toisten kanssa on itse asiassa sosiaalista kaksintaistelua, jossa tavoittelemme korkeampaa statusta kuin muut. Ja syyttely on yksi väline, jota käytämme tähän tarkoitukseen. Jos toinen ihminen on paha, niin näyttää siltä, että meidän täytyy olla suhteellisen hyviä.

Projisointi

Toinen syy syyttelyyn on se, että meillä on paha olo jostain asiasta ja haluamme päästä eroon pahasta tunteesta, joten projisoimme tuon tunteen muihin. Muiden syyttely asettaa heidät huonoiksi, jotta voimme sitten projisoida huonot tunteemme heihin.

Tosiasiassa sanomme: ”En pysty käsittelemään tätä pahaa tunnetta, joten haluan, että sinä otat sen pois puolestani”. Se ei tietenkään ole näin yksinkertaista, mutta tämä menetelmä juontaa juurensa lapsuuden ajatteluun, mutta jatkuu silti pitkälle aikuisuuteen asti.

Jos voimme keskittyä toisten pahaan, se vie ajatuksemme pois itsessämme olevista pahoista tunteista. Projisointi siis on voi toimia häiriötekijänä.

Selittäminen

Kun jokin menee pieleen, syvä tarpeemme selittää, mikä aiheutti ongelman syntymisen, käynnistyy.

Tapa löytää syy on syyttää jotakuta. Tämä on yllättävän yleinen lähestymistapa organisaatioissa, joissa ”syyllistämiskulttuurissa” oletetaan, että joku on syyllinen jokaiseen ongelmaan ja ongelmaan. Tämän seurauksena ihmiset ovat nopeita tuomitsemaan muita ja yhtä nopeita välttämään tai kieltämään vastuun.

Hyvin helposti jää huomaamatta, että useimmat ongelmat johtuvat kontekstista tai järjestelmästä eivätkä ihmisistä. Harva menee töihin ajatellen ”epäonnistun tänään”. Harvat ovat myös laiskoja tai epäpäteviä.

Puolustautuminen

Kun tunnemme, että meitä vastaan hyökätään, saatamme käyttää syyttelyä keinona puolustautua.

Jos joku syyttää meitä, annetaan ymmärtää, että (a) jokin on mennyt pieleen ja (b) se oli meidän vastuullamme. Voimme hyväksyä (a) ja joko torjua (b) vihjaamalla, että joku muu on syyllinen, tai suoraan vastahyökkäyksellä syyttämällä syyttäjää.

Jos emme ole syyllisiä, syytämme puolustautuaksemme. Jos olemme syyllisiä, syytämme puolustautuaksemme. Kummassakin tapauksessa suojelemme itseämme osoittamalla sormella muualle.

Hyökkääminen

Joskus syytämme toisia vähemmän siksi, että siirrämme huomion pois itsestämme, ja enemmän siksi, että haluamme nimenomaan hyökätä toisten kimppuun.

Yleinen syy hyökätä toisten kimppuun on se, että meillä on jotain kaunaa heitä kohtaan, koska uskomme, että he ovat jollakin tapaa pahanlaatuisia tai epäkelpojakin ja näin ollen rangaistuksen ansaitsevia. Ehkä he ovat syyttäneet meitä epäoikeudenmukaisesti aiemmin. Ehkä he ovat loukanneet jotakuta ystävistämme. Joka tapauksessa mahdollisuutta syyttelyyn käytetään kätevänä keinona hienovaraiseen hyökkäykseen.

Ehdollistuminen

Ehdollistumisessa ärsyke yhdistetään johonkin toimintaan motivaation aikaansaamiseksi. Suuri osa tavasta, jolla yritämme motivoida muita, perustuu tällaisiin oletuksiin.

Syyllistäminen on eräänlainen rangaistus, ja se johtaa todennäköisesti siihen, että henkilön tekemät toimet vähenevät. Se on huono motivaattori saamaan ihmiset toimimaan tietyillä muilla tavoilla.

Yksi syyllistämisen tärkeimmistä sosiaalisista hyödyistä on se, että se ehdollistaa ihmiset käyttäytymään yhteiskunnan sääntöjen mukaisesti. Pelkkä syyllistämisen pelko ja sen seuraukset riittävät usein saamaan ihmiset noudattamaan sääntöjä. Tällä tavoin syyttely on myös tapa lähettää signaaleja muille.

Vaikka syyttely voi toimia, se on täynnä vaikeuksia, sillä ihmiset eivät ole yhtä yksinkertaisia kuin eläimet, joilla alkuperäinen tutkimus tehtiin. Kun ihmisiä syytetään, he saattavat vastustaa ja taistella vastaan omalla hyökkäyksellään. He voivat myös näyttää siltä, etteivät tee mitään, mutta kantaa kaunaa, joka purkautuu pitkänä sarjana hyödyttömiä tekoja.

Voi olla myös ei-toivottu ehdollistumisvaikutus, jossa taustalla oleva oletus siitä, että syytetty henkilö on huono, johtaa siihen, että hän uskoo tämän, jolloin hän jatkaa huonoa toimintaansa.

Katso myös

Attribuutioteoria, status,ehdollistuminen,selviytymismekanismit