Ennätykset, kuten urheiluklisee kuuluu, ovat sitä varten, että ne rikotaan, mutta vaikka Simone Manuelin olympiaennätysaika naisten 100 metrin vapaauinnin finaalissa tullaan lopulta ylittämään, hän saavutti ensimmäisen, jota kukaan ei voi ottaa pois.
Koskettamalla kotiin merkittävän kisan päätteeksi Manuelista tuli ensimmäinen musta naisuimari, joka on voittanut olympiakultaa. Hän sanoi toivovansa, että hänen voittonsa kannustaisi suurempaan monimuotoisuuteen lajissaan.
”Tämä mitali ei ole vain minulle, vaan joillekin afroamerikkalaisille, jotka ovat olleet ennen minua ja olleet inspiraationa”, hän sanoi.
”Toivon, että voin olla inspiraationa muille”. Tämä mitali on niille ihmisille, jotka tulevat takanani ja ryhtyvät harrastamaan urheilua.”
Tässä kerrotaan, miksi Simone Manuelin voitto on niin merkittävä.
- Viimeisimmät uutiset Riosta 2016
- Olympiasukeltajat syöksyvät muovimukiin viraaligifissä
Afrikkalais-amerikkalaiset on suljettu uima-altaiden ulkopuolelle sukupolvien ajan
Uima-altaat ovat jo sukupolvien ajan olleet rotuherkkä kiihdytyskohde USA:ssa. Afroamerikkalaisilta evättiin usein pääsy uima-altaisiin segregaation aikakaudella, ja jopa sen poistamisen jälkeen valkoiset löysivät muita tapoja sulkea heidät pois. Uima-altaiden rakentaminen mustille alueille ei myöskään ole ollut ensisijainen tavoite.
Jeff Wiltse kirjassaan Contested Waters: A Social History of Swimming Pools in America -kirjassaan Wiltse väittää, että valkoisten pelko kosketuksesta mustien kanssa ruokki tätä historiallista integraation puutetta yhdysvaltalaisissa uima-altaissa.
Vanhemmat, jotka eivät osaa uida, eivät useinkaan opeta lapsiaan, ja nykyään suhteettoman suuri osa afroamerikkalaisista lapsista ei osaa uida – USA:n uimahallit arvioivat, että tämä luku on 70 prosenttia.
Uimakouluopetus ei ole vieläkään pakollista USA:ssa, minkä USA Swimming haluaa muuttaa. Kaikesta tästä huolimatta esiin voi nousta poikkeuksia.
Cullen Jonesin äiti esimerkiksi vei hänet uimaopetukseen sen jälkeen, kun hän oli melkein hukkua huvipuistossa viisivuotiaana. Kahdeksanvuotiaana hän ui kilpaa. Vuoden 2008 olympialaisissa hän voitti kultaa osana Yhdysvaltain 4×100 metrin vapaauintiryhmässä.
Miksi mustat amerikkalaiset eivät ui?
Se on vienyt kauan aikaa päästä tänne
Mustat uintivoittajat ovat edelleen harvinaisuus. Hollantilaisesta Enith Brigithasta tuli ensimmäinen musta uimari, joka voitti mitalin, kun hän sijoittui kolmanneksi 100 metrin vapaauinnissa Montrealin olympialaisissa 1976 kahden kilpailijan jälkeen, joiden myöhemmin todettiin käyttäneen dopingia, International Swimming Hall of Fame (ISHOF) -järjestön mukaan.
Seuraava läpimurto tapahtui Soulin olympialaisissa 1988, kun surinamelainen Anthony Nesty voitti kultamitalin ensimmäisenä afrikkalaista syntyperää olevana miespuolisena uijana.
Valikoituneet muutamat muutamat harvat mustaihoiset uintimiehet edustavat Yhdysvalloissa: Anthony Ervin oli ensimmäinen Sydneyssä vuonna 2000, ja neljä vuotta myöhemmin Ateenassa Maritza Correiasta tuli ensimmäinen naispuolinen mitalivoittaja. Myös Lia Neal on voittanut mitaleja.
Manuel mainitsi voiton jälkeisissä kommenteissaan Jonesin, Nealin ja Correian uraauurtaviksi hahmoiksi.
Uinnissa on edelleen monimuotoisuusongelma
Miksi tähän asti ei ole ollut mustaa naispuolista mestariuimaria? Tähän vaikuttavat monet tekijät.
Erityisesti kehitysmaissa huippu- tai edes peruslaitteiden saanti on edelleen vaikeaa.
Osallistumisen puute eliittitasolla ruokkii osallistumisen puutetta ruohonjuuritasolla. Ilman Manuelin kaltaisia roolimalleja tuleville uimareille voi syntyä vaikutelma, että ”tämä ei ole minua varten”.
Sitten on vielä hankala kysymys urheilijoiden luonnosta ja kasvatuksesta.
Karkea stereotypia, jonka mukaan mustat ihmiset ovat vähemmän kelluvia kuin valkoiset, on kumottu, mutta edelleen on niin, että tietyt urheilulajit nähdään tiettyjen rotujen reservaatteina.
Tällaiset käsitykset ovat syvälle kulttuurisesti juurtuneita, mutta Manuelin kaltaiset edelläkävijät voivat auttaa muuttamaan niitä.
”Haluan voittaa kuten kaikki muutkin”
Missä tahansa muussa tilanteessa kisan jälkeiset keskustelut koskisivat itse tapahtumaa, dramaattista umpikujaa. Manuel jakoi kultamitalinsa ja olympiaennätyksensä 16-vuotiaan vastustajansa, Kanadan Penny Oleksiakin kanssa.
Puhuessaan jälkikäteen Manuel odotti innolla aikaa, jolloin keskityttäisiin urheiluun eikä hänen kisaansa.
”Toivoisin, että koittaisi sellainen päivä, jolloin meitä olisi enemmän eikä se olisi ’Simone, musta uimari””, hän sanoi
”Titteli ’musta uimari’ saa sen näyttämään siltä, että minun ei pitäisi pystyä voittamaan kultamitalia tai rikkomaan ennätyksiä, ja se ei ole totta, koska työskentelen yhtä kovasti kuin kuka tahansa muukin. Haluan voittaa siinä missä muutkin.
Vastaa