- Vanhaenglantilaisessa eepoksessa Beowulf, Grendel örkki/hirviö vierailee joka ilta oluthuoneessa ja repii sen riekaleiksi.
- Tämä voisi olla vertauskuva siitä, miten käyttäydymme humalassa.
- Heräämällä seuraavana päivänä meitä vaivaa syyllisyys siitä, mitä on saattanut tapahtua.
- Tämä tunnetaan nimellä ”alkoholisyyllisyys” tai ”olutpelko”, ja siihen on muutamia syitä.
- Yksi on se, että kadotamme jonkin verran muistia tapahtuneesta.
- Toisaalta menetämme unen osan, joka auttaa meitä käsittelemään syyllisyyttä.
Vanhaenglantilaisessa eepoksessa Beowulf, ”hirviö” Grendeliä pelkäävät kaikki. Hän ryntää joka yö mead-saliin, alkaa repiä tavaroita kappaleiksi, murhata ihmisiä ja juoda heidän vertaan.
Hän on ikuisesti kirottu, koska hän on Kainin jälkeläinen (Kainista ja Abelista), eikä voi sietää humalaisen laulun ääniä ollessaan aivan yksin. Niinpä hän hyökkää oluthuoneen kimppuun joka ilta kahdentoista vuoden ajan ja tekee sen lopulta käyttökelvottomaksi.
Runoilija ja panimomestari Richard Osmond kertoi INSIDERille, että Grendel on eräs lukutapa, jonka mukaan hän on ruumiillistuma kaikesta siitä, mikä voi mennä pieleen iloisen yön ja ryyppyillan aikana.
”Voisi sanoa, että se on metafora juomisen synnyttämästä yhteiskunnallisesta järjestyksestä, joka hajoaa… liiallisen juomisen seurauksena”, Osmond sanoi. ”Grendelin hyökkäyksen jälkeen kerronta keskittyy kerta toisensa jälkeen siihen, että aurinko nousee ja paljastaa tuhon, ja että soturit heräävät valvotuin silmin tarkastelemaan verilöylyä.”
Jälkipyykki voi olla vaikkapa kaatuneita ja veren peittämiä penkkejä tai Beowulfin Grendelin kanssa käymän taistelun jälkeinen aamu, jolloin heidän on seurattava verisiä jalanjälkiä saadakseen selville, minne Beowulf meni.
”Painopiste on aina siinä hirvittävässä oivalluksen hetkessä ja sitä seuraavassa paniikissa tapahtuvassa tutkimisessa”, Osmond sanoo
”Se on Beowulfin Grendel-osan todellinen kauhu – hyvin todellinen vaara jokaisen juomiskerran aikana, että vaikka se tuntuisi kuinka hyvältä ja oikealta sillä hetkellä, saatat herätä muutamaa tuntia myöhemmin huomaamaan, että tapahtumapaikka on muuttunut täydelliseksi teurastukseksi”. Joko siksi, että örkki ryntää sisään ja tappaa ihmisiä, tai siksi, että sinä olet humalassa ja käyttäydyt kuin idiootti.”
Sitä kutsutaan krapulasyyllisyydeksi
Krapulasyyllisyydeksi, jota joskus kutsutaan myös nimellä ”olutpelko”, moni kokee yön jälkeen, jolloin on juonut liikaa. Kun heräät pää kipeänä ja muisti sumuisena, voit nopeasti hypätä ahdistuneeksi siitä, mitä edellisenä iltana tapahtui.
Ei kyse ole siitä, että jotain välttämättä pahaa olisi tapahtunut, kyse on vain siitä, että potentiaali on olemassa. Sinun täytyy koota yhteen ne osat illasta, joissa jokin on voinut mennä pieleen, joissa olet saattanut sanoa jotain, mitä saatat katua, tai olet yksinkertaisesti juonut liikaa ja tehnyt itsestäsi hölmön.
”Syyllisyyden tunne, kun henkilö herää seuraavana päivänä juotuaan yönsä, on osa psykologista katkosta, jonka henkilö voi kokea”, Lontoossa työskentelevä laillistettu terapeutti Sally Baker kertoi INSIDERille.
”Kyky keskittyä, olla täysin kognitiivinen ja muistaa tapahtumia luontevasti keskeytyy liiallisen alkoholin vaikutuksesta niin, että muisto illan juomisesta voi olla epämääräinen, hajanainen tai jopa häiritsevä”. Se, ettei ole varma siitä, mitä täysin teki tai sanoi, voi aiheuttaa ahdistusta juojalle seuraavana päivänä.”
Tätä ahdistusta vain lisää se, ettei voi olla varma, käyttäytyikö väärin vai ei, hän sanoi. Lisäksi voimakkaan juomisen jälkeen unen REM-jakso (Rapid Eye Movement) häiriintyy. Juuri REM-jakson aikana käsittelet normaalisti alitajuisesti ajatuksia ja muistoja, jotka saattavat vaivata sinua, ja ratkaiset kaiken, mistä tunnet levottomuutta tai syyllisyyttä.
”Kun REM-jaksot ovat heikentyneet unen aikana, ihminen voi herätä tuntien kaikki ne negatiiviset tunteet, joita häiriötön yö olisi auttanut häntä ratkaisemaan ja päästämään irti”
, Baker sanoi.
Juominen osana yhteiskuntaa
Vaikka juominen tuntuu sillä hetkellä hyvältä ajatukselta, monet ihmiset heräävät seuraavana päivänä vannoen, etteivät ”juo enää koskaan”, koska fysiologiset ja psykologiset vaikutukset tuntuvat niin kauheilta. Tosin he väistämättä juovat uudelleen, jo seuraavana viikonloppuna.
Väittämättä se johtuu siitä, että juomista korostetaan niin paljon, koska se on monille ihmisille tärkeä osa yhteiskuntaa. Töiden jälkeen on melko tavallista, että työkaverit lähtevät pubiin tai baariin. Syntymäpäivät, häät ja muut juhlat ovat harvoin täydellisiä ilman, että alkoholia on ainakin saatavilla.
Beowulf kertoo olutravintolan merkityksestä yhteisön keskuksena, sanoi Osmond. Itse asiassa ainoa ilmeinen rinnakkaistapa sille, miten juominen vahvistaa siteitä, luo ystävyyssuhteita ja välittää kauppoja, on meidän yhteiskunnassamme.
Mutta toisin kuin meidän yhteiskunnassamme, Beowulfin kaupungissa on vakavasti otettavaa, mitä tapahtuu, kun ollaan humalassa. Siellä viitataan kerskailuun ja annettuihin lupauksiin ikään kuin ne olisivat tärkeämpiä, kun henkilö on päihtynyt. Vertailun vuoksi meillä on todennäköisempää ravistella illan tapahtumat pois lauseella ”Olin vain humalassa.”
”Se on melkein kuin… alkoholin sosiaaliset voiteluominaisuudet loisivat tämän tehostetun sosiaalisen tilan, jossa jotkut tärkeimmistä vuorovaikutustilanteista tapahtuvat. Mikä on tavallaan järkevää”, Osmond sanoi. ”Jos pitää antaa lupaus jollekulle tai olla avoin ja rehellinen ja vakuuttunut toistensa luotettavuudesta, niin ehkäpä yhdessä humaltuminen on tapa välittää tätä luottamusta.”
Mutta siinä on ilmeinen puute. Riippuvuus siitä, että humalahakuiset tempaukset muodostavat perustan monelle seurassanne tapahtuvalle asialle, tekee olutpelosta paljon pahemman.
”Alkoholin sallima haavoittuvuus ja avoimuus ja läheisyys voivat helposti johtaa tappeluihin ja tunteenpurkauksiin ja typerien lupausten tekemiseen, jotka on pakko pitää, koska ne sanottiin maagisessa humalassa”, Osmond sanoi.
”Kuvittele, kuinka paljon pahempi olutpelko olisi, jos olisit enemmän vastuussa typeristä asioista, joita teet ja sanot humalassa, et vähemmän.”
Vastaa