Raamattua tutkivat tietävät, että Vanha testamentti sanktioi neljänteen käskyyn perustuen lauantain päiväksi, jolloin Jumala käski ihmisiä lepäämään ja palvomaan häntä. Mutta vielä kerran, miksi kirkko sunnuntaina?
Vastaus sunnuntain jumalanpalvelusten oikeutukseen tiivistyy uskomukseen, että varhaiset Uuden testamentin kristityt muuttivat jotenkin Jumalan itsensä alun perin luomaa lepopäivää (1. Moos. 2:1-3), joka oli lauantai. Jos näin on, meidän pitäisi pystyä etsimään ja löytämään Raamatusta ammentavia todisteita siitä.
Etsintämme ei kuitenkaan löytäisi ainoatakaan jaetta Raamatusta, joka selvästi opettaisi, että Iankaikkinen muutti lepopäivänsä ja kirkossa käymisen sunnuntaiksi. Emme myöskään törmäisi mihinkään Jeesuksen lausuntoihin siitä, että Iankaikkisella on ja hän vaatisi uutta lepopäivää niille, jotka uskovat häneen.
Kaikki Raamatun etsinnät eivät myöskään löytäisi yhtään apostolien opetusta, joka nimenomaisesti nimeäisi sunnuntain kristillisen kirkon uudeksi sapattipäiväksi. Yksi tärkeimmistä tavoista, joita käytetään tällaisen jumalanpalveluksen perustelemiseksi, on osoittaa, että sen, mitä alkuseurakunnassa tapahtui tänä päivänä, täytyy tarkoittaa, että heillä oli jonkinlainen jumalanpalvelus sinä päivänä.
Katsokaamme siis niitä paikkoja Uudessa testamentissa, joissa sunnuntai esiintyy, nähdäksenne, tuliko tästä päivästä seurakunnan uusi jumalanpalvelusajankohta.
Epäonneksemme sana ”sunnuntai”, joka on tarkoitettu niille, jotka käyvät kirkossakäynneillä viikon ensimmäisenä päivänä kirkossakäynneillä, ei koskaan esiinny Uudessa testamentissa! Ne, jotka kirjoittivat ensimmäisellä vuosisadalla jKr. eivät viitanneet viikonpäiviin kuten me teemme (esim. maanantai, keskiviikko jne.). He viittasivat siihen sanonnalla ”viikon ensimmäinen päivä”, joka esiintyy vain kahdeksan kertaa Uudessa testamentissa (Matt. 28:1, Mark. 16:2, 9, Luuk. 24:1, Joh. 20:1, 19, Ap. t. 20:7 ja 1. Kor. 16:2).
Ensimmäinen käynti haudalla
Ensimmäinen viittauksemme viikon ensimmäiseen päivään ajallisessa järjestyksessä on Matteuksen kirjassa.
Nyt myöhään sapattina, viikon ensimmäisen päivän lähestyessä, Maria Magdaleena ja toinen Maria tulivat katsomaan hautaa (Matt. 28:1, HBFV kauttaaltaan).
Päivät alkavat Raamatussa auringonlaskusta. Seitsemäs eli sapattipäivä kesti perjantain auringonlaskusta lauantain auringonlaskuun. Matteuksen evankeliumi 28:1 kertoo yksinkertaisesti, että kaksi ”Mariaa” meni sapatin päättymisen aikoihin (juuri ennen auringonlaskua) tarkistamaan Jeesuksen hautaa. Tässä ei ole mitään tukea kirkkoon menemiselle sinä päivänä, jonka me määrittelemme sunnuntaiksi, koska tämä käynti tapahtui useita tunteja ennen keskiyötä lauantaina!
Työpäivä
Neljä kahdeksasta viittauksestamme viikon ensimmäiseen päivään, joista yksikään ei viittaa kirkon kokoukseen, voidaan tarkastella yhdessä. Ne kaikki viittaavat tapahtumiin, jotka tapahtuivat varhain tiettynä sunnuntaina.
Ja hyvin varhain viikon ensimmäisenä päivänä, auringon noustessa, he tulivat (Jeesuksen) haudalle…. (Mark. 16:2, 9).
Nyt viikon ensimmäisenä päivänä… Maria Magdaleena tuli varhain haudalle… (Joh 20:1).
Ja he (naiset, jotka olivat nähneet, missä Jeesuksen hauta sijaitsi – jae 55) palasivat kaupunkiin ja valmistivat mausteita ja voiteita ja lepäsivät sitten sapattina . . . Ja viikon ensimmäisenä päivänä he toivat valmistamansa mausteet… (Luuk. 23:56 – 24:1).
Viittaukset ensimmäiseen päivään Mark. 16:2:ssa ja Joh. 20:1:ssä toteavat vain, että tietyt ihmiset tulivat Jeesuksen haudalle auringonnousun aikaan. Markuksen viittaus jakeessa 9 kertoo, että joskus heti sen jälkeen, kun Maria Magdaleena oli tullut haudalle, Jeesus ilmestyi hänelle.
Huomaa kuitenkin jotain mielenkiintoista. Markuksen ja Johanneksen kirjat kirjoitettiin molemmat vuonna 42 jKr. eli kaksitoista vuotta Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen. Silti, yli kymmenen vuotta Kristuksen taivaaseenastumisen jälkeen, ne eivät kutsu sunnuntaita, jolloin nämä tapahtumat tapahtuivat, ”Herran päiväksi” tai totea, että se, mitä tapahtui, tapahtui sinä päivänä, jolloin uskovat menevät kirkkoon!
Uusi testamentti on vailla mainintaa siitä, että viikon ensimmäistä päivää pitäisi pyhittää tai että sitä, mitä tapahtui, pitäisi muistaa (esim. pääsiäisenä)!
Luk. 23:56 kertoo, että tietyt naiset valmistivat Jeesuksen ruumiille mausteita ja voiteita. Sen sijaan, että he olisivat heti levittäneet valmistamansa Kristuksen ruumiiseen, he lepäsivät ”sapattina käskyn mukaan”. Tämä voi viitata vain Jumalan kymmenestä käskystä neljänteen (2. Moos. 20:8-11), jonka mukaan seitsemäntenä päivänä (perjantain auringonlaskun ja lauantain auringonlaskun välisenä aikana) ei saisi tehdä työtä.
Ruumiin voitelua pidettiin työnä. Tämä tarkoittaa, että naiset saivat valmistelunsa valmiiksi juuri ennen perjantain auringonlaskua, lepäsivät perjantain auringonlaskusta lauantain auringonlaskuun ja menivät sitten voitelemaan Jeesuksen ruumista heti, kun valoa riitti siihen (varhain sunnuntaina).
Luukaan kertomus, joka on kirjoitettu melkein kolmekymmentä vuotta sen jälkeen, kun hänen kuvaamansa tapahtumat ovat tapahtuneet, kätkee sisäänsä ilmiselvän tosiasian. Jeesuksen voitelemiseen tarvittava työ, jota Jumalan kuuliaisuuden vuoksi ei voitu tehdä perjantain auringonlaskusta lauantain auringonlaskuun (viikon seitsemäs päivä), voitiin tehdä ensimmäisenä päivänä! Tämä tarkoittaa sitä, että vuonna 59 jKr. kun Luukas kirjoitti evankeliuminsa, jokaisen viikon ensimmäistä päivää ei pidetty pyhänä ja kirkon aikana, vaan vain yhtenä työpäivänä!
Kokoontuminen piiloon
Kuudes viittauksemme viikon ensimmäiseen päivään eli sunnuntaihin löytyy Johanneksen evankeliumin luvusta 20.
Sitten kun ilta lähestyi sinä päivänä, ensimmäisenä viikkopäivänä, ja ovet suljettiin . . . (Joh. 20:19)
Juhliiko alkuseurakunta sapattia sunnuntaina? Kokoontuivatko he muistelemaan Jeesuksen kuolemaa, joka oli tapahtunut vain muutamaa päivää aiemmin? Ei! He kokoontuivat tietyssä paikassa ja sulkivat oven pelosta juutalaisia kohtaan, jotka olivat juuri yllyttäneet Jeesuksen murhaan!
Paavali piti jumalanpalveluksia?
Viikon ensimmäisenä päivänä, kun opetuslapset olivat kokoontuneet murtamaan leipää (ilmaus, jota yleisesti käytetään tarkoittamaan aterian syömistä), Paavali saarnasi heille, ja koska hän aikoi lähteä aamulla… (Ap.t. 20:7)
Tämä vaikuttaa tosiaan sunnuntain jumalanpalvelukselta, jossa Paavali saarnasi. Huomaa kuitenkin, että apostoli puhui silloin, kun puhui, koska hän aikoi lähteä kokoontuneesta ryhmästä AAMUKSI.
Paavali piti tämän sanoman auringonlaskun jälkeen (huoneessa tarvittiin lamppuja – jae 8) lauantaina (joka on viikon ensimmäisen päivän alkuosa). Se, mitä hän teki, muistutti paljon enemmän viikonlopun raamattututkimusta kuin jumalanpalvelusta! Hän halusi opettaa ja rohkaista tätä Troassa olevaa uskovien ryhmää mahdollisimman paljon ennen kuin hän lähti jatkamaan lähetysmatkaansa.
Kerättiinkö kolehti?
Katsokaamme viimeistä paikkaa Uudessa testamentissa, jossa termiä ”ensimmäinen päivä” käytetään oikeuttamaan jumalanpalveluksen pitäminen sunnuntaina.
Kaikkina viikon ensimmäisenä päivänä jokaisen on laitettava kotona syrjään FOODia, varastoitava sitä, mikä hänellä menestyy…. (1Kor. 16:2).
Huomaa, että 1Kor. 16:2:ssa ei mainita, että sunnuntaina kerättäisiin kolehti palvelutyötä tai evankeliointia varten. Kyse ei ole vapaaehtoisesta uhrilahjoituksesta, joka tehdään paikallisseurakunnan auttamiseksi maksamaan laskunsa. Asioita kerättiin pyhien hyväksi (jae 1).
Mitä Korintin seurakunta keräsi? Ei rahaa vaan ruokaa! Mistä sitä kerättiin? Sitä kerättiin jonkun henkilön kotona! Paavali rohkaisi korinttilaisia auttamaan elintarvikkeilla köyhiä veljiään Juudeassa, jotka kärsivät kovasta kuivuudesta. Paavali mainitsee tämän avustustoiminnan myös Rooman kristilliselle seurakunnalle (Room. 15:25 – 26, 28).
Raamatussa ei ole pienintäkään todistetta, joka osoittaisi, että Jumala, Jeesus tai varhaisen Uuden testamentin johtajat olisivat muuttaneet jumalanpalveluspäivän lauantaista sunnuntaiksi. Raamattu ei tue jumalanpalvelusten pitämistä muuna kuin seitsemäntenä päivänä, joka on viikoittainen sapatti.
Vastaa