Miksi jotkut vannovat Anonyymien alkoholistien nimeen – ja toiset halveksivat sitä

Rae Steward, 33-vuotias kalifornialainen, kamppaili alkoholi- ja huumeriippuvuuden kanssa jo 14-vuotiaana. Mutta se paheni todella pahaksi hänen teini-ikäisenä ja parikymppisenä. ”Tuskin muistan niitä kahta vuotta”, hän sanoi. ”Olin aika lailla vain tajuttomana koko ajan.”

Sitten Steward löysi hoito-ohjelman, joka patisti häntä osallistumaan Anonyymien Alkoholistien kokouksiin ja noudattamaan 12 askelta. Osallistujia kannustetaan suorittamaan 12 ohjetta – tai ”askelta” – joissa yhdistyvät spiritualistiset ihanteet riippuvuudesta sekä näkemys siitä, että kyseessä on sairaus, ja jotka auttavat heitä voittamaan sairautensa. Askeliin kuuluu muun muassa alistuminen korkeammalle voimalle, ”luonteenvikojen” käsitteleminen ja aiempien ongelmien hyvittäminen.

Steward sanoi, että ohjelman ja AA-kokousten avulla hän on ollut raitis 10 vuotta. ”Kun aloin tehdä askeleita, en uskonut, että ne toimisivat”, hän sanoi. ”En vieläkään, 10 vuotta myöhemmin, ymmärrä, miksi ne toimivat. Mutta minusta tuntuu, että ne antoivat minulle elämänsuunnitelman. Tässä vaiheessa otan askeleet vain osaksi jokapäiväistä elämääni.”

Mutta jokaista Raeta kohden on Roger, joka pyysi minua käyttämään salanimeä. Hän kokeili 12-askeleen hoito-ohjelmaa Indianassa vuosina 2012 ja 2013 alkoholin ja stimuloivien huumeiden käytön vuoksi.

Se ei kestänyt. Kuukausien kuluessa hän muutti Virginiaan ja palasi juomaan ja käyttämään huumeita. ”Vietin puolitoista vuotta pysyttelemällä joka ilta blackout-mäisesti humalassa”, hän sanoi. Hän onnistui pysymään töissä ja salaamaan juomisensa ja stimuloivien huumeiden käyttönsä. Mutta asiat pahenivat. Syyskuussa 2014 hän joutui sairaalaan alkoholin ja huumeiden käytön vuoksi. Hän pääsi sieltä pois ja palasi takaisin juomaan. Marraskuun loppuun mennessä hän oli lakannut käymästä töissä ja katkaissut yhteydenpidon ystäviin ja perheeseen.

Yhtäkkiä, joulukuussa 2014, Roger päätti lopettaa juomisen. ”En oikein tiedä miksi”, hän sanoi. Kahden päivän kuluttua poliisi teki terveystarkastuksen – hänen vanhempiensa pyynnöstä – ja silloin hän otti uudelleen yhteyttä perheeseensä. Hän muutti Michiganiin ja alkoi käydä AA-kokouksissa, joista oli apua muutaman kuukauden ajan, ja hän jopa suoritti 12 askelta – mutta lopetti lopulta.

Roger, nyt 26-vuotias, on onnistunut pysymään raittiina viimeiset kolme vuotta. Vaikka hän kiittää myöhempiä AA-kokouksia siitä, että ne antoivat hänelle tukijärjestelmän, hän pysyi alkoholittomana ja huumeettomana myös sen jälkeen, kun hän jätti kokoukset väliin. Rogerin suuri muutos ei näyttänyt johtuvan 12 askeleen ohjelmasta vaan äkillisestä oivalluksesta, että hän oli menossa väärään suuntaan – vaikkei hän omien sanojensa mukaan osaa selittää tarkalleen, miksi hän päätyi tähän oivallukseen.

Sitten on Betsy, joka pyysi, että käytän vain hänen etunimeään. Hänellä oli erityisen huonoja kokemuksia AA:sta ja siihen liittyvistä Al-Anon-kokouksista. Hän lopetti juomisen sen jälkeen, kun rattijuopumustuomio kielsi häntä menemästä baareihin, mutta hän sanoi, että AA-kokouksilla, joihin hän osallistui, oli vain vähän tekemistä asian kanssa. Hän ei saanut sponsoria (kuten AA suosittelee), hän ei suorittanut askelia, ja eräässä vaiheessa hän joutui vakavaan vaaraan kokouksessa olleen miehen kanssa.

”Ajoin toisen miehen kotiin”, Betsy sanoi. ”Hän ei todellakaan ollut kovin vakaa. Päädyin täpärästi välttämään raiskauksen hänen kotonaan. Jälkeenpäin ajatellen en ole varma, miten selvisin siitä. Yritin olla kiltti, mutta hän todellakin pahoinpiteli minut kotonaan.” Hän lisäsi: ”Olin tuolloin itsekin vielä sairas, joten pidin sitä tavallaan hauskana. Eräs ystäväni huomautti minulle: ’Tiedäthän, ettei tämä ollut hauskaa? Se ei ollut hauska asia, joka sinulle tapahtui.’ Ja siinä vaiheessa aloin tajuta, että jotain oli vialla.”

Betsy huomasi olevansa pohjimmiltaan ristiriidassa AA:n filosofioiden kanssa. Ateistina hän kamppaili aina määritelläkseen korkeamman voimansa. AA:n mukaan ihmiset voivat määritellä sen miten haluavat – jopa käyttää ovenkahvaa, jos tarve vaatii. Betsy yritti määritellä korkeammaksi voimakseen kissansa, mutta se ei vain koskaan sopinut. ”En usko mihinkään sellaiseen”, hän sanoi.

Betsy, joka on 42-vuotias ja asuu Teksasissa, on nyt kymmenen vuotta toipunut, mutta ei AA:n ansiosta. Kamppailujensa jälkeen hän löysi toisenlaisen, maallisen keskinäisen tukiryhmän, LifeRingin – ja se näytti toimivan paljon paremmin auttaessaan häntä puuttumaan paitsi juomiseensa myös niihin perimmäisiin ongelmiin, jotka saivat hänet alun perin juomaan niin paljon.

Onko Betsy siis osoitus siitä, että 12 askelta ei toimi? Osoittaako Steward, että ne toimivat? Osoittaako Roger, että 12 askelta tekee ehkä jotain, mutta ei kovinkaan paljon?

Juttu on näin: Stewardin, Rogerin ja Betsyn AA:sta saamat tulokset, vaikka ne ovatkin erilaisia, eivät ole epänormaaleja. Ne edustavat 12 askeleen sekoitusta onnistumisista ja epäonnistumisista.

Olen viime kuukausien aikana puhunut asiantuntijoiden kanssa, jotka ovat tutkineet 12 askeleen fasilitointihoitoa ja AA:ta, sekä ihmisten kanssa, jotka ovat osallistuneet ohjelmiin. Tavoitteenani oli selvittää, auttavatko 12 askelta todella ihmisiä voittamaan alkoholiriippuvuutensa.

Vastaus:

Yksinkertaisin selitys on, että 12-askeleen hoito ja AA-kokoukset toimivat joillakin ihmisillä mutta toisilla eivät. New Mexicon yliopiston alkoholismin, päihteiden väärinkäytön ja riippuvuuksien keskuksen (CASAA) tutkija J. Scott Tonigan sanoi, että tutkimus tukee ”kolmanneksen sääntöä”: Noin kolmannes ihmisistä säilyttää toipumisen alkoholiriippuvuudesta 12 askeleen hoidon ansiosta, toinen kolmannes saa hoidosta jotain, mutta ei tarpeeksi täydelliseen toipumiseen, ja kolmas kolmannes ei saa mitään.

Tämän asian selvittäminen on ratkaisevan tärkeää suuren kansanterveysongelman käsittelyssä. Liittovaltion tietojen perusteella yli 20 miljoonalla ihmisellä on päihdehäiriö, ja tässä ryhmässä yli 15 miljoonalla on alkoholin käyttöhäiriö. Pelkästään liiallinen juominen on yhteydessä 88 000 kuolemaan vuosittain. Joten se, onko yksi tämän sairauden yleisimmistä hoitomuodoista todella tehokas, voi olla elämän tai kuoleman kysymys.

Joidenkin ihmisten kohdalla 12 askelta todella toimii

Bill Wilsonin 1930-luvulla perustamista 12 askeleesta on nyt tullut riippuvuuksien hoidon voimanpesä, ja pelkästään AA:n kokouksiin osallistuu vuosittain miljoonia ihmisiä maailmanlaajuisesti. AA on myös synnyttänyt verkoston liitännäisryhmiä, kuten Anonyymit Narkomaanit, Anonyymit Marihuanalaiset, Al-Anon (alkoholiriippuvaisten omaisille ja ystäville) ja muita.

Ammattimaiset hoito-organisaatiot ovat tarttuneet AA:n suosioon erityisesti Yhdysvalloissa. Tämä johti sellaisen ohjelmatyypin luomiseen, johon Steward osallistui ja joka tunnetaan nimellä ”12-askeleen fasilitointi”, joka patistaa ihmisiä osallistumaan AA:n kokouksiin ja suorittamaan 12 askelta. AA:n tiedottaja sanoi, että varsinaisella AA-yhteisöllä ei ole mitään tekemistä ammattimaisten hoito-ohjelmien kanssa, ja kertoi minulle, että ”emme toimi, tue tai kommentoi hoitolaitoksia”. Mutta ohjelmista on vuosikymmenten aikana tullut yksi suosituimmista tavoista hoitaa riippuvuutta ammatillisissa ympäristöissä, ja liittovaltion tutkimukset osoittavat, että yli 70 prosenttia Yhdysvaltojen riippuvuuksien hoitolaitoksista ottaa sen käyttöön ”joskus” tai ”aina tai usein.”

Vuosien todisteet osoittavat, että 12 askelta voi keskimäärin todella auttaa alkoholiriippuvuuden hoidossa. Siihen liittyy kuitenkin joitakin merkittäviä varoituksia.

Yksi, tutkimuksissa keskitytään yleensä avohoitoon, kahdenkeskisiin ammatillisiin ympäristöihin. Tämä eroaa tyypillisistä AA-kokouksista kirkon kellarissa, jotka ovat ilmaisia ja siksi parhaiten toipuvien ihmisten saatavilla. Se eroaa myös laitoshoitoympäristöistä, jotka hallitsevat nykyään suurta osaa amerikkalaisesta alkoholiriippuvuuden hoidosta.

Parhaat tutkimukset keskittyvät myös vain alkoholin käyttöhäiriöön. Niinpä se, toimivatko 12 askelta muiden riippuvuuksien hoidossa – ja ovatko muut kuin AA-ohjelmat, kuten Anonyymit Narkomaanit, ylipäätään tehokkaita – jää tutkimuksessa avoimeksi kysymykseksi. (Näin ollen tässä artikkelissa keskitytään 12 askelta -menetelmää käyttävien ihmisten tutkimukseen ja kokemuksiin alkoholiriippuvuuden hoidossa.)

Kymmenien vuosien ajan 12 askelta -menetelmästä tehtiin paljon huonoa tutkimusta, joka oli täynnä metodologisia ongelmia, jotka vaikeuttivat lähestymistavan tehokkuuden arviointia. 1990-luvulla Project MATCH tarjosi paremman lähestymistavan. Satunnaistetussa kliinisessä tutkimuksessa potilaat sijoitettiin 12 askeleen ohjelmaan, kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan tai motivaatiota vahvistavaan terapiaan. Tulokset olivat lupaavia 12 askeleen hoidon osalta: Kolme vuotta alkuperäisen tutkimuksen jälkeen tehdyssä arvioinnissa tutkijat totesivat, että näiden menetelmien tehokkuudessa ei ollut juurikaan eroja ja että 12-askeleen hoito osoitti ”mahdollisesti pientä etua” juomisen kokonaismäärän vähentämisessä.

Sen jälkeen muut tutkimukset ovat tuottaneet samanlaisia tuloksia. Vuonna 2017 tehdyssä nuorten alkoholin käyttöhäiriötä koskevassa tutkimuksessa todettiin, että 12-askeleen hoito pärjäsi samalla tavalla kuin kognitiivinen käyttäytymisterapia ja motivoiva tehostusterapia. Vuonna 2009 tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että AA:n korkeampaan osallistumisaktiivisuuteen fasilitoidut henkilöt raportoivat myös useampia pidättäytymispäiviä. Samoin vuonna 2006 tehdyssä tutkimuksessa todettiin, että intensiivinen ohjaaminen AA:n kaltaisiin 12 askeleen auttamisryhmiin johti suurempaan kokouksiin osallistumiseen ja parempiin alkoholi- ja huumeidenkäyttötuloksiin.

Ja arvostetun Cochrane-järjestön vuonna 2006 tekemässä katsauksessa olemassa olevaan tutkimukseen todettiin, että vaikka yksikään tutkimus ei ”osoittanut yksiselitteisesti AA:n tai muiden lähestymistapojen vaikuttavuutta alkoholiriippuvuuden tai -ongelmien vähentämisessä”, 12-askeleen hoito suoriutui siitä suurin piirtein yhtä hyvin kuin muutkin hoito-ohjelmat.

Näissä tutkimuksissa on kuitenkin suuri puute: Niissä on puuttunut kontrolliryhmä. Tämän vuoksi on vaikea arvioida, kuinka tehokkaita 12 askeleen hoito-ohjelmat – tai vaikkapa kognitiivinen käyttäytymisterapia ja motivaatiota lisäävä terapia – todella ovat. On mahdollista, että nämä hoitomuodot ovat kaikki yhtä tehokkaita, mutta tällöin herää kysymys, kuinka tehokasta hoito yleensä on verrattuna siihen, että hoitoa ei anneta lainkaan.

Siltikin vuonna 2009 tehdyssä tutkimuskatsauksessa todettiin, että kognitiivinen käyttäytymisterapia tuottaa ”pienen mutta tilastollisesti merkitsevän hoitovaikutuksen” yleisesti ja melko suuren vaikutuksen verrattuna siihen, ettei hoitoa ollut lainkaan: ”79 prosentilla CBT:llä hoidetuista henkilöistä päihteiden käytön vähentymisasteet olivat suuremmat kuin odotuslistalle tai vastaavaan hoitamattomaan kontrolliin määrätyillä henkilöillä.”

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan taas suurelta osin kapeaa ohjelmatyyppiä: 12 askeleen fasilitointihoitoa avohoitoympäristössä. Se ei puhu ihmisestä, joka vain osallistuu AA-kokouksiin, jotka eivät itsessään ole ammattimaista hoitoa. Se ei edes puhu laitoshoidosta, jolloin joku on laitoksessa viikkoja tai kuukausia saadakseen hoitoa.

Harvardin lääketieteellisen tiedekunnan riippuvuustutkija John Kelly sanoi, että laitoshoidosta ja AA-kokousten kaltaisista yhteisöllisistä vaihtoehdoista on saatu ”vakuuttavaa näyttöä”. Esimerkiksi jotkin satunnaistetut kliiniset tutkimukset osoittavat, että ihmisten saaminen osallistumaan useampiin AA-kokouksiin liittyy parempiin huumeiden ja alkoholin käytön tuloksiin. ”Mutta”, hän lisäsi, ”sanoisin, että tarvitsemme lisää tutkimuksia.” Kysymys kuuluukin, johtaako parempi osallistuminen itsessään vai jokin muu tekijä – kuten taustalla oleva motivaatio lopettaa juominen – parempiin tuloksiin.

Kokonaisuutena tutkimustulokset viittaavat kuitenkin siihen, että 12 askelta todella toimii – ainakin joidenkin yksilöiden kohdalla.

Miksi 12 askelta toimii joillakin ihmisillä

Asian AA:n virallisissa kirjoituksissa kiinnitetään 12 askeleen menestys yleensä niiden hengellisiin elementteihin, ja viimeisessä askeleessa vedotaan jopa ”hengelliseen heräämiseen”.

Hengellinen elementti vaikuttaa joillakin ihmisillä jonkin verran, mutta se ei ole syy siihen, miksi 12-askeleen fasilitaatiohoito ja AA:n toiminta toimii monilla muilla. Albert, salanimi 37-vuotiaalle georgialaiselle, yli puoli vuotta raittiina olleelle miehelle, sanoi, että ateistina hän pitää ohjelman hengellisiä elementtejä suurena negatiivisena asiana. Mutta 12 askeleen hoito ja AA-kokoukset ovat silti osoittautuneet hänelle suureksi avuksi.

”Se ei tarjonnut palavan pensaan henkistä kokemusta, joka olisi muuttanut elämäni”, hän kertoi minulle. ”Mutta se antoi minulle yhteyden muihin ihmisiin, jotka olivat raittiita tai yrittivät olla raittiita. Se auttoi minua luomaan yhteyksiä ja saamaan ystäviä.” Hän lisäsi: ”Nuorena aikuisena voi olla vaikeaa seurustella ilman alkoholia, tai ainakin minusta näyttää siltä.”

Tämä puhuu yhdestä suuresta ei-hengellisestä syystä, jonka vuoksi 12-askeleen hoito ja AA toimivat joillekin ihmisille: Ne auttavat edistämään muutoksia henkilön sosiaalisessa verkostossa.

Kuukausia, vuosia tai vuosikymmeniä kestäneen huumeiden tai alkoholin käytön jälkeen riippuvuudesta kärsivät ihmiset ovat tyypillisesti ympäröineet itsensä ikätovereilla ja ystävillä, jotka myös käyttävät huumeita. Tästä tulee, kuten Kelly Harvardin lääketieteellisestä tiedekunnasta totesi, ”yksi suurimmista raittiuden uhkista.”

Kokouksiin osallistumalla osallistujat voivat luoda yhteyksiä muihin, jotka haluavat lopettaa huumeiden käytön. Tämä uusi sosiaalinen verkosto tarjoaa tukea raittiudelle ja luo keinon seurustella ilman huumeiden käyttöä.

Kanadan Prince Edward Islandilta kotoisin oleva 55-vuotias David Sanderson sanoi, että tämä vastasi hänen kokemustaan. ”Minulle se oli heti tämä yhteys tuttujen ihmisten kanssa”, Sanderson kuvaili ensimmäistä tapaamistaan. Hän kertoi, kuinka tärkeää ”tapaaminen tapaamisen jälkeen” oli auttaa häntä luomaan yhteyksiä muihin ihmisiin – ja kuinka se auttoi lisäämään hänen sosiaaliseen verkostoonsa ihmisiä, jotka eivät olleet niin kiinnostuneita juomisesta. Samaan aikaan hän ei löytänyt suurta arvoa 12 askeleen hengellisistä näkökohdista.

Albertin ja Sandersonin kaltaisia tarinoita tukevat useat tutkimukset, joissa on todettu, että henkilön sosiaalisen verkoston muuttaminen voi helpottaa huumeista pidättäytymistä. ”Sosiaalinen tuki on se, joka tekee eron”, Stanfordin riippuvuustutkija Christine Timko kertoi. ”Kun ihmisillä on sosiaalisessa verkostossaan vähemmän huumeita käyttäviä ja juovia ihmisiä ja heillä on sosiaalisessa verkostossaan enemmän ihmisiä, jotka eivät käytä eivätkä juo, he ovat itse paremmassa asemassa sen suhteen, että pystyvät olemaan juomatta ja käyttämättä.”

Kellyn mukaan kaksitoista askeleen hoito ja AA:n kokouksissa käyminen myös ”lisäävät kykyäsi selviytyä toipumisen asettamista vaatimuksista.”

Kognitiivinen käyttäytymisterapia pyrkii juuri tällaiseen: Se opettaa henkilölle, miten vastustaa alkoholia ja huumeita, kun niitä tarjotaan, miten käsitellä vaikeita elämäntapahtumia turvautumatta huumeisiin, miten selviytyä riippuvuuteen liittyvästä leimautumisesta ja niin edelleen. Pohjimmiltaan se opettaa potilaalle, miten kehittää asenteita ja käyttäytymistä, joita saatetaan tarvita uusiutumisen vastustamiseen.

”Voisi antaa anteeksi, jos AA:ta pidettäisiin lähes uskonnollisena, hengellisenä kokonaisuutena”, Kelly sanoi. ”Mutta jos menisit kymmeneen AA:n kokoukseen ja kuuntelisit, kuulisit pohjimmiltaan kognitiivista käyttäytymisterapiaa.”

Juttelemani 12-askeleen hoitopotilaat ja AA:n osallistujat vahvistivat tämän. Muiden ihmisten tarinoiden kuunteleminen auttoi heitä löytämään selviytymismekanismeja juomisen laukaisevien tekijöiden voittamiseksi, jotka vaihtelivat harjoituksista läheisen kontaktin pitämiseen muiden osallistujien kanssa ja yksinkertaisesti runsaan limsan juomiseen sosiaalisissa tapahtumissa, joissa juotiin. He oppivat, miten käsitellä ympäristön vihjeitä ja sosiaalista stressiä turvautumatta alkoholiin ja muihin huumeisiin.

Jopa Steward, joka liitti osan menestyksestään AA:n hengellisiin elementteihin, sanoi, että viime kädessä suurin muutos tuli 12 askeleen muista elementeistä, jotka antoivat hänelle tunteen tuesta ja rakenteesta, jota hän pystyi käyttämään hyväkseen koko elämänsä ajan. ”Oikeastaan”, hän sanoi, ”mitä olen saanut, on kyky olla olematta kusipää.”

Miksi 12 askelta ei toimi toisilla

Kaikkiin 12 askeleen menestystarinoihin liittyy myös paljon pettymyksiä.

Suurimpana kiintopisteenä näyttää olevan 12 askeleen hengellinen elementti. Kriitikot, kuten Maia Szalavitz, riippuvuustoimittaja ja Unbroken Brain -kirjan kirjoittaja: A Revolutionary New Way of Understanding Addiction (Vallankumouksellinen uusi tapa ymmärtää riippuvuutta), ovat keskittyneet tähän ohjelman osaan väittäessään, että 12 askelta ei oikeastaan pitäisi pitää hoitona lainkaan.

”Sanotaan, että menet lääkärin luokse hoitamaan masennustasi”, Szalavitz kertoi minulle. ”Jos hän kertoisi sinulle, että sinun pitäisi antautua korkeammalle voimalle, käsitellä luonteenvikojasi, tehdä moraalinen inventaario ja rukoilla, luultavasti ajattelisit, että olisit mennyt puoskarin luo.” Hän lisäsi: ”Jos aiomme väittää, kuten 12-askeleen ihmiset ponnekkaasti tekevät, että riippuvuus on sairaus, se ei voi olla ainoa sairaus, jonka hoito on ripittäytyminen ja rukoileminen. Se ei vain ole hyväksyttävää.”

Sentähden Roger putosi ohjelmaan ja sieltä pois. Vaikka hän on agnostikko, hän yritti saada sen toimimaan – noudattaen AA:n suositusta tehdä tarvittaessa korkeammasta voimastaan ovenkahva. ”Mutta on todella outoa rukoilla ovenkahvaa”, Roger sanoi. ”Se on outo asia.”

Tämä on asia, jonka 12 askeleen arvostelijat toivat esiin yhä uudelleen: Kun kiihkoilu, hengellisyys ja uskonto tulevat kuvaan mukaan, ihmiset voivat tulla tuomitseviksi. Esimerkiksi Betsy kertoi, että muut osallistujat pilkkasivat ja kurittivat häntä siitä, että hän teki kissastaan henkisen voimansa – vaikka se on juuri sellaista, mitä AA suosittelee.

Asiaa mutkistaa entisestään se, että eri AA-kokoukset ja -yhteisöt toimivat eri tavoin. Albert kertoi, että hänen nykyinen AA-ryhmänsä on LGBTQ-myönteinen ja siihen kuuluu paljon ateisteja ja agnostikkoja. Mutta riippuen siitä, missä joku asuu ja osallistuu kokouksiin, kokemus voi olla erilainen – ja paljon negatiivisempi.

Gerald Zeigler, 44-vuotias Montanassa asuva mies, kertoi olevansa uskonnollinen, mutta 12 askelta ei silti toiminut hänen alkoholiriippuvuutensa käsittelyssä. Vaikka hän löysi jonkinlaista arvoa AA-kokousten tarjoamasta ryhmätuesta, hän koki, että ohjelma ”häpäisi” häntä – ikään kuin hänen kamppailunsa toipumisessa heijastaisi jonkinlaista luonteenvirhettä.

”Kaikilla on luonteenvirheitä, mutta en usko, että se on syy alkoholismiin”, Zeigler sanoi, ja väitti, että riippuvuutta pitäisi kohdella lääketieteellisenä sairautena, ei moraalisena, hengellisenä tai uskonnollisena kysymyksenä. ”Se oli minulle todellinen käänne.”

Joskus 12 askeleen jäykkä tulkinta voi jopa johtaa siihen, että ihmiset hylkäävät hoitoja tai lähestymistapoja, jotka toimivat joillakin ihmisillä.

Keskusteluissani esiin nousseessa Gabrielle Glaserin vuonna 2015 ilmestyneessä Atlantic-lehdessä julkaistussa artikkelissa korostettiin naltreksonin ja muiden lääkkeiden potentiaalia, jotka voivat auttaa ihmisiä lopettamaan juomisen. Näyttö osoittaa, että nämä lääkkeet voivat auttaa ylläpitämään pidättäytymistä ja vähentämään runsasta juomista – mutta ne eivät toimi kaikilla, ja niiden onnistuminen voi vaihdella sen mukaan, miten niitä käytetään. Niiden ihmisten keskuudessa, joiden kanssa puhuin ja jotka käyttivät naltreksonia, sen teho vaihteli.

Mutta jotkut 12 askeleen hoito-ohjelmat ja AA:n osallistujat suhtautuvat aktiivisesti vihamielisesti ajatukseen lääkkeiden käyttämisestä riippuvuuden hoitoon. He tulkitsevat raittiuden tarkoittavan kaikkien huumeiden täydellistä lopettamista, ja naltreksonin käyttäminen juomisen lopettamiseen ei riitä tähän. (Tämä leimautuminen ulottuu opioidiriippuvuuteen, jonka hoidossa lääkkeitä pidetään yleisesti kultaisena standardina, ja jopa muihin mielenterveysongelmiin, kuten masennukseen ja ahdistuneisuuteen.)

Tämä ei koske kaikkia 12 askeleen hoito-ohjelmia tai AA-ryhmiä. Eräs tiedottaja kertoi minulle, että AA ei ota virallisesti kantaa lääkkeitä vastaan, vaan jättää nämä kysymykset yksilöiden ja heidän lääkäreidensä ratkaistavaksi. Ja Hazelden Betty Ford -säätiö, joka on suuri 12 askeleeseen perustuva hoito-organisaatio, käyttää lääkkeitä riippuvuuden hoitoon, kuten monet muutkin hoito-organisaatiot. Mutta kaikki eivät ole mukana.

Saman suuntaisesti 12 askeleen hoito-ohjelmat hylkäävät lähes yksimielisesti kohtuullisen juomisen osallistujien mahdollisena lopputuloksena. Jotkut ihmiset voivat kuitenkin onnistua kohtuullisessa juomisessa. Betsy esimerkiksi juo edelleen ”ehkä kaksi kertaa vuodessa”, hän sanoi. Ja hänen näkökulmastaan katsottuna hänellä menee nyt hyvin.

Kaikki tämä johtaa perustavanlaatuiseen ristiriitaan 12 askeleen ytimessä: Sama jäykkyys, joka antaa Stewardin kaltaisille ihmisille jäsennellyn oppaan elämään, kääntää myös toiset pois. Kuten Betsy kertoi minulle: ”En pidä siitä, että minun on sopeuduttava heidän puitteisiinsa.”

Joitakin 12 askeleen hoito-ohjelmia on myös sidottu vastakkainasetteluun. Tätä on popularisoitu monissa medioissa, kuten Sopranosin kohtauksessa, joka alkaa hyvää tarkoittavalla väliintulolla ja päättyy siihen, että useat hahmot hakkaavat henkilön, jonka he uskovat tarvitsevan apua. Se on myös johtanut joihinkin omituisiin AA:n spin-offeihin, kuten Synanon-liikkeeseen, joka lopulta kehittyi toimittajan Zachary Siegelin kuvaamaksi ”väkivaltaiseksi kultiksi.”

Todellisuudessa, kertoi CASAA:n Tonigan minulle, vastakkainasetteleva lähestymistapa ”on hirvittävän tehoton”. Parhaat tutkimustulokset osoittavat, että positiiviset vahvistukset, kuten motivaatiokoulutus ja elämän rikastuttaminen, ovat paljon tehokkaampia keinoja saada ihmiset lopettamaan juominen. (Tämä pätee myös sellaisten muutosten kannustamiseen, joilla voidaan torjua muitakin ongelmia kuin riippuvuutta.)

Mutta aivan kuten hengellisyyden ja lääkkeiden hyväksymisen korostaminen vaihtelee 12-askeleen ryhmistä toiseen, samoin vaihtelee myös kunkin ryhmän painotus myötätuntoon verrattuna vastakkainasetteluun. Ja tämä voi aiheuttaa joillekin ihmisille todella huonoja kokemuksia, jotka saavat heidät uusiutumaan – ja mahdollisesti vaarantamaan elämänsä jälleen kerran.

Riippuvuuteen tarvitaan mahdollisimman monta vaihtoehtoa

Jokaiseen henkilöön, jonka kanssa puhuin, riippumatta siitä, toimiiko 12 askelta heidän kohdallaan, liittyi kuitenkin yksi yhteinen asia: 12 askelta ja AA:n pitäisi olla saatavilla, mutta niiden ei pitäisi olla ainoa vaihtoehto.

”AA:ssa on paljon hyviä ihmisiä, ja siellä on paljon tukea, siellä on paljon myötätuntoa”, Zeigler sanoi. ”Minusta on vain niin outoa, että sitä pidetään kaikkien vaihtoehtona.”

”AA on toiminut”, yli kaksi vuosikymmentä raittiina ollut Sanderson sanoi, ”enkä ole kokenut mitään syytä kokeilla muita ohjelmia.” Mutta hän lisäsi: ”Jos jollakulla on vaikeuksia jonkin AA:n konseptin kanssa, tarttukaa siihen, mikä toimii.”

Tämä kaikui siinä, mitä tutkijat kertoivat minullekin. Kuten Keith Humphreys Stanfordista asian ilmaisi: ”Meillä ei ole mitään, mikä toimisi kaikille. Lääketieteessä on hyvin vähän paikkoja, joissa sellainen on.” On siis oltava mahdollisimman paljon vaihtoehtoja.

Todellisuus kuitenkin on tutkijoiden mukaan se, että suurin osa amerikkalaisista hoitopaikoista perustuu 12 askeleeseen – mikä tekee siitä ainoan vaihtoehdon monille ihmisille. Vaikka vaihtoehtoja, kuten SMART Recovery tai LifeRing, on olemassa, niitä ei ole läheskään yhtä paljon saatavilla kuin AA:ta – eikä niitä todellakaan ole rakennettu ammattimaisiin hoito-ohjelmiin samalla tavalla kuin 12 askelta.

Se ei johdu siitä, että muiden keskinäisten auttamisryhmien oletetaan olevan huonompia. Kelly Harvardista kertoi minulle, että hän ”löisi vetoa, että SMART Recovery, LifeRing, nämä muut keskinäisen avun ryhmät, jos ne olisivat yhtä saatavilla ja saavutettavissa, niistä saataisiin samanlaista hyötyä kuin AA:sta. En usko, että AA:n ainutlaatuiset, erityiset piirteet tekevät eron, vaan pikemminkin nämä yhteiset terapeuttiset tekijät, jotka sisältyvät kaikkiin näihin keskinäisen avun ryhmiin.”

Todellisessa maailmassa nämä AA:n ulkopuoliset tukiryhmävaihtoehdot voivat kuitenkin olla harvinaisia – jopa siinä määrin, että niiden tutkiminen, niihin osallistumisen helpottaminen tai yksinkertaisesti niihin ilmoittautuminen on vaikeaa.

Albert koki ongelman omakohtaisesti: Hänen kaupungissaan viikoittain järjestettävien satojen AA-kokousten ansiosta hänen on helppo löytää itselleen sopiva aika ja paikka. Sama ei päde muihin ohjelmiin, joissa on yleensä ehkä kourallinen kokouksia viikossa. ”Se ei vain toimi käytännössä”, Albert sanoi.

Ongelmaa pahentaa entisestään se, että jopa 12-askeleen hoitopaikkoja on huonosti saatavilla. Sairausvakuutusyhtiöt voivat olla haluttomia maksamaan riippuvuushoidosta, vaikka liittovaltion laki velvoittaisi ne siihen – jolloin potilaat joutuvat maksamaan jopa tuhansia dollareita kuukaudessa omasta pussistaan. Hoidon odotusajat voivat myös kestää viikkoja tai kuukausia, mikä vaikeuttaa ihmisten saamista hoitoon rajallisten mahdollisuuksien aikana.

Tämän seurauksena vuonna 2016 julkaistussa kirurgian pääjohtajan raportissa todettiin, että vain 10 prosenttia huumeidenkäyttöhäiriötä sairastavista ihmisistä saa erikoishoitoa. (Tosin joidenkin tutkimusten mukaan yli puolet ihmisistä selviytyy onnistuneesti huumeidenkäyttöhäiriöistään ilman hoitoa.)

Hallituksen politiikka ja terveydenhuollon tarjoajat voisivat muuttaa kaiken tämän panostamalla enemmän resursseja hoitoon pääsyn parantamiseen ja vaihtoehtoisiin ryhmiin. Useammat yksityishenkilöt voisivat yrittää perustaa paikallisia vaihtoehtoryhmien haaroja. Uutta teknologiaa voitaisiin käyttää tapaamisten pitämiseen verkossa henkilökohtaisten tapaamisten sijasta.

Tavoitteena pitäisi olla saada laaja valikoima vaihtoehtoja sairauteen, jota leimaavat yksilölliset piirteet, jotka edellyttävät yksilöllisiä lähestymistapoja. Todellisuus on kuitenkin kaukana tästä.

”Käytettävissä ei vain ole paljon laajasti mainostettuja vaihtoehtoja”, Albert sanoi. AA ja 12-askeleen hoito ovat ”tunnetuin ja suositeltavin vaihtoehto, joten sinne on tapana mennä.”