JAMESTOWN – Tuntuu oudolta mainostaa sellaisen asutuksen vuosipäivää, jota ei enää ole olemassa.
Jamestown? Miksei juhlita Santa Fessä, N.M:ssä, joka on ollut asuttuna lähes 400 vuotta? Miksei lomailla maailmanluokan Quebecissä, jonka ranskalaiset aloittivat Kanadassa vuonna 1608? St. Augustinessa, Flacassa, asui espanjalaisia ja ranskalaisia sotureita vuonna 1565, ja se on nykyäänkin kukoistava rantakaupunki.
Jamestownin saarella on nykyään paljon puita ja arkeologeja.
Pitäisikö englantilaisten, jotka istuttivat lipun Jamestownin saarelle vuonna 1607, merkitä meille 2000-luvulla jotain, vai onko tämä pelkkää markkinointi- ja matkailu-ihmisten kenttätyötä?
Ovatko kaikki tapahtumat, joissa on pukuihin pukeutunutta porukkaa, yhtään tärkeämpiä kuin Mustaparta- festivaali tai Lahti-päivät tai mikä tahansa muu viikonloppuisin pidettävä festivaali perheille? (”Sail Virginia 2007, jossa on hevoskärryajeluja! Antiikkiautojen näyttelyt! Souza Bands!”)
Monet ihmiset käyttävät paljon rahaa myydäkseen viestiä, että Jamestownin 400-vuotisjuhla on ”Amerikan 400-vuotisjuhla”.
Mutta 400 vuotta sitten oli paljon eurooppalaisia istuttamassa lippuja moniin syrjäisiin, metsäisiin paikkoihin. Ja ne näyttivät melko hölmöiltä mantereella jo kukoistavien intiaanien silmissä – etuvartioaseman asettaminen Floridan rannikolle sen hallinnan vaatimiseksi olisi sama kuin väittäisi, että Apollo 11:n kuunmatkustajakapselin avulla Yhdysvallat sai koko kuun hallintaansa.
Nämä kaikki olivat hauraita operaatioita. Miksi meidän pitäisi muistaa Jamestown, joka kesti vain 92 vuotta ja palasi sitten nopeasti viljelysmaaksi?
”Jamestown on menestystarina, koska se selvisi. Se on ensimmäinen menestyksekäs englantilainen siirtokunta Pohjois-Amerikassa”, sanoi James Horn, Colonial Williamsburgin tutkimuksesta vastaava varapuheenjohtaja ja kirjailija, joka on kirjoittanut teoksen A Land As God Made It: Jamestown and the Birth of America” (Jamestown ja Amerikan synty).”
Jos selviytyminen on mittapuu, olisimme yhtä hyvin voineet muistella englantilaisen Roanoken tarinaa, ”kadonnutta siirtokuntaa”. Erona on se, että Jamestown sai tarvitsemaansa tarvikeapua ja Roanoke ei – kyse oli onnekkaasta ajoituksesta.
Roanoken olisivat saattaneet hävittää intiaanit. Mutta Jamestown sai apua powhataneilta, joten se ei kuollut nälkään. (Jamestown 2007 -juhlavuoden sijaan meillä voisi yhtä hyvin olla Powhatan-päivä, vuosittainen juhla, jolloin me kaikki kumarramme alkuperäiskansoille siitä, että he antoivat eurooppalaisille paikan pöydässään – ennen kuin eurooppalaiset veivät koko pöydän väkisin.)
Roanoken Englannista saapunut huoltolaiva myöhästyi espanjalaisen armadan vuoksi. Kun se saapui, siirtokunta oli kadonnut loputtomiin metsiin. Jamestownin huoltolaiva ilmestyi paikalle juuri viime hetkellä.
Kesäkuussa 1610 eräänä päivänä uudisasukkaat hylkäsivät Jamesin linnoituksen, mutta heitä vastaan tuli James-joessa laiva, jonka kyydissä oli siirtokunnan uusi kuvernööri, joka käski uudisasukkaita kääntymään takaisin ja pitämään siirtokunnan toiminnassa.
Mennään selviytymistä pidemmälle. Jamestown on tärkeä, koska 92 vuoden aikana se hautoi vapaata yritystoimintaa, rotusuhteita, demokraattista hallintoa ja protestanttista uskontoa, jotka hallitsevat amerikkalaista kulttuuria nykyään.
”Kun yritin väittää, että olimme tärkeitä, koska olimme ensimmäisiä, sain vastalauseita. Mutta kun keskustelen Jamestownin perinnöstä, se toimii”, sanoo Joe Gutierrez, Jamestown-Yorktown-säätiön museotoiminnasta ja opetuksesta vastaava vanhempi johtaja.
1500-luvun lopulla Espanjalla oli maailman kaikkien aikojen suurin valtakunta, joka ulottui Eurooppaan ja suureen osaan Amerikkaa. Espanja oli niittänyt Keski-Amerikan ja Karibianmeren kultarikkauksia. Sen tavoitteena oli yhdistää ihmiset katolisen monarkian alaisuuteen, ”yksi monarkki, yksi valtakunta ja yksi miekka.”
Amerikan pohjoispäätä kyttäävät ranskalaiset, toinen katolinen valta. He rakensivat vahvoja liittolaisuuksia intiaanien kanssa turkiskaupan kautta.
Englantilaiset halusivat livahtaa näiden kahden alueen väliin. Roanoke epäonnistui. Jamestown horjui epäonnistumisen partaalla vuosikymmeniä.
”Protestantismi, englannin kieli, englantilaiset oikeusperinteet – kulttuurimme perusta juontaa juurensa Englantiin. Jos nämä asiat ovat sinulle tärkeitä, Jamestown on sinulle tärkeä”, Gutierrez sanoi.
Kun otetaan huomioon tuon kulttuurin nousu maailmanvaltaan 1800- ja 1900-luvuilla, on helppo unohtaa, että Jamestown oli hauraan kansakunnan hauras etuvartio.
Kiinnostavaa Gutierrezin vuoden 2007 viestissä on se, että se sisällyttää epäonnistumiset Jamestownin merkityksen korostamiseen:
VAPAA YRITTÄJYYS
Jamestown ei ollut se pako kohti vapautta, josta kuulemme Massachusettsin pyhiinvaeltajien tarinassa. Kyse ei ollut tutkimusmatkailun ilosta. Kyse oli rikastumisesta. Ei ole monia ”amerikkalaisempia” impulsseja kuin tämä.
Kuvittele, että Bill Gates, Donald Trump ja Oprah Winfrey maksaisivat ponnistelun Marsin kolonisoimiseksi ensi vuonna ja jakaisivat kaikki siitä saatavat voitot. Tämä oli lontoolaisen Virginia Companyn tavoite vuonna 1607.
Ja liikemiesten johtamana siirtokuntana Jamestown epäonnistui. Vuosien lasinvalmistuksen, silkinviljelyn ja muiden epäonnistuneiden alkujen jälkeen uudisasukkaat löysivät rahaa tuottavan tupakkakannan. Lontoolaiset liikemiehet eivät kuitenkaan vieläkään kyenneet johtamaan siirtokuntaa tehokkaasti eivätkä pitämään siirtolaisia hengissä. Englannin kuningas otti Virginian haltuunsa vuonna 1625.
Pohjois-Amerikan tarjoamat luonnonvarat ja sen edistämät kauppareitit ruokkivat Englannin taloutta. Virginian, New Yorkin ja Carolinoiden taloudellinen menestys antoi Englannille vaurautta, jota se tarvitsi kilpaillakseen Ranskan ja Espanjan kanssa, mikä käänsi maailmanvaltatasapainoa. Jamestownin tarina on taloudellisen imperiumin synty.
Eikä kauppareitit ole yksisuuntainen asia. Englanti ei sitoutunut siirtomaidensa sotilaalliseen valvontaan eikä hallinnut Virginian taloutta siinä määrin kuin Espanjan kruunu kontrolloi Amerikan siirtomaatalouttaan. Yksityinen yritystoiminta ja yksityinen maanomistus saivat jalansijaa, ja ne ohjasivat maahanmuuttoa ja rotusuhteita vuosisatojen ajan – ja aiheuttivat lopulta Amerikan vallankumoukseksi kutsutun jakautumisen siirtomaiden ja kruunun välillä.
ROTUSUHTEET
Talous johti rotusuhteiden malliin, joka on jäljitettävissä yhdysvaltalaisessa yhteiskunnassa tänäkin päivänä.
Englantilaiset uudisasukkaat sanoivat mielellään, etteivät he kohdelleet alkuasukkaita yhtä ankarasti kuin espanjalaiset, ja englantilaisamerikkalaiset sitoutuivat afrikkalaisten viralliseen orjuusjärjestelmään vasta kaksi vuosisataa sen jälkeen, kun espanjalaiset olivat sen tehneet.
Mutta englantilaiset eivät myöskään kohdelleet alkuperäisamerikkalaisia yhtä hyvin kuin ranskalaiset. Kun oli selvää, että alkuasukkaat eivät aikoneet joukoittain kääntyä kristinuskoon, englantilaiset jatkoivat heidän syrjäyttämistään arvokkaalta maalta.
Ja kun oli selvää, että Virginian siirtokunta tarvitsi tupakkaa selviytyäkseen, englantilaisamerikkalaiset nappasivat kaiken mahdollisen työvoiman poimimaan tuota satoa – vaikka nämä työläiset kääntyisivätkin kristinuskoon sankoin joukoin.
Ensimmäiset afrikkalaiset, jotka asuivat ja työskentelivät brittiläisessä pohjoisamerikkalaisessa uudisasutuksessa, tulivat Jamestowniin vuonna 1619. Nuo ensimmäiset ”parikymppiset” saattoivat voittaa vapautensa ja omistaa maata. Mutta ei voi erehtyä siitä, että heidät tuotiin tänne vastoin tahtoaan. Miljoonat muut seurasivat heitä seuraavien kahden vuosisadan aikana.
Talous ajoi englantilaisamerikkalaisen siirtomaayhteiskunnan järjestykseen, jossa rotu ja luokka olivat lähes sama asia. Tarvittiin raju sisällissota, jotta järjestelmä saatiin paperilla lopetettua. Järjestyksen sosiaaliset käytännöt kestivät 1900-luvun loppupuolelle asti.
”Kaikki siirtomaayhteiskunnat ovat aina monimuotoisempia kuin ne olivat ennen siirtomaavallan aloittamista”, Horn sanoi.
Tämä on kaunis tapa sanoa se. Jamestown 2007 -tapahtuman suunnittelijat ovat tehneet kovasti töitä tuodakseen alkuperäisamerikkalaisten ja länsiafrikkalaisten tarinan mukaan tämänvuotiseen muistojuhlaan.
Ja se on hypetyksen ja vaivannäön arvoista – korjata aiemmat laiminlyönnit. Tämä on Virginian tilaisuusikkuna. Nyt on se hetki, jolloin pääsemme National Geographicin ja Smithsonian Magazinen kanteen ja saamme 10 minuuttia uutiskanavilla.
Koska Santa Fen 400-vuotisjuhlaa vietetään kolmen vuoden kuluttua ja St. Augustinen 450-vuotisjuhlaa muutaman vuoden kuluttua, Jamestownin hypeä voi helposti huuhtoa pois latinalaisamerikkalaisten vaikutusvallan nouseva virtaus Yhdysvaltain kulttuurissa.
DEMOKRAATTINEN HALLITUS
Jamestownin merkityksen suuri myyntivaltti on edustuksellisen demokraattisen hallinnon alku.
Virginian herrasmiehet perustivat edustajainhuoneen (House of Burgesses) säätämään paikallisia lakeja enemmistöäänestyksellä vuonna 1619, vuotta ennen Mayflower Compactia ja samana vuonna, kun ensimmäiset afrikkalaiset tuotiin siirtokuntaan työtä varten. (Historioitsijat ovat rakastaneet tätä symboliikkaa, koska ei voi erehtyä siitä, että orjatyö antoi Thomas Jeffersonin kaltaisille amerikkalaisille herrasmiehille aikaa työstää itselleen vapaa ja demokraattinen yhteiskunta.)
Tämä ajatus ei kuitenkaan melkein selvinnyt. Englannin kuningas Jaakko I halusi lakkauttaa House of Burgessesin samalla, kun hän poisti Lontoon Virginia Company of Londonin määräysvallan Virginiassa, mutta hän kuoli juuri sen jälkeen, kun hän oli repinyt yhtiön peruskirjan. Hänen poikansa Kaarle I nimitti kuninkaallisen kuvernöörin valvomaan siirtokuntaa, mutta antoi Burgessien huoneen jäädä neuvomaan kuvernööriä.
Tästä käytännöstä kasvoi ajatus, että kaikkien ihmisten pitäisi hallita itse itseään. Kesti vuoteen 1920, ennen kuin naiset saivat äänioikeuden kaikkialla Yhdysvalloissa, ja vuoteen 1964, ennen kuin mustien ja köyhien äänioikeutta haittaavat merkittävät esteet poistettiin. Mutta tuosta ensimmäisestä henkäyksestä Jamestownissa on tullut 2000 vuoden aikana pisimpään elänyt demokratia.
PROTESTANTISMI
Nykyaikaiset, maallistuneet amerikkalaiset eivät ymmärrä, miten suuri merkitys uskonnolla oli eurooppalaisten ajattelussa neljä vuosisataa sitten. Ensimmäiset Jamestownin uudisasukkaat halusivat ansaita rahaa, mutta he laittoivat tehtävälistalleen myös intiaanien käännyttämisen kristinuskoon ja tukikohdan perustamisen vastapainoksi katolisten suurvaltojen Ranskan ja Espanjan menestykselle Uudessa maailmassa.
Vähän intiaaneja käännytettiin.
Mutta monien englantilaisten siirtomaiden virallinen uskonto, Englannin kirkko, väistyi lopulta laajemman uskonnonvapauden tieltä, johon kuuluivat baptistit ja kveekarit ja metodistit ja presbyteerit ja luterilaiset ja…
Yhdysvaltojen kaikki presidentit ovat olleet protestantteja lukuun ottamatta yhtä. Äänestäjillä, jotka väittävät kristinuskoa johtavaksi periaatteekseen, on edelleen suuri poliittinen valta vaaleissamme.
JAMESTOWNIN PERINTÖ
Jos Jamestown voi väittää kaikkea tätä, miksi useimmat amerikkalaiset luulevat, että brittiläiset siirtomaat saivat alkunsa Uudessa-Englannissa sijaitsevasta Plymouthin plantaasista?
Jamestownilla on päivämäärät ja tosiasiat puolellaan. Ja Virginia oli rikkain ja mahtavin brittiläisistä siirtokunnista ennen Amerikan vallankumousta. Mutta uusenglantilaiset olivat äänekkäimpiä patriootteja Britanniasta irtautumisen aikaan. Kun vapaus oli turvattu, he kiirehtivät antamaan oman leimansa kansalliseen perustamistarinaan.
Sisällissota vain vahvisti tätä väitettä. Voittajat kirjoittavat historian, ja kun pohjoiset osavaltiot voittivat sodan, ne eivät juurikaan ottaneet huomioon etelän roolia Yhdysvaltojen perustamisessa. Ei ole mikään erehdys, että presidentti Abraham Lincoln julisti marraskuussa vietettävän kiitospäivän, joka on Uuden-Englannin suurin mainos, ensimmäisen kerran sisällissodan riehuessa.
Ajatus siitä, että puritaanit olivat mallina kaikelle eurooppalaiselle kehitykselle brittiläisen Pohjois-Amerikan kautta, on itse asiassa suurempi myytti kuin myytti manifesti kohtalosta (eurooppalaiset marssivat Jumalan heille antaman mantereen halki), sanoo Jim Whittenburg, historianprofessori William and Maryn collegessa.
Kaikki tämä 400-vuotisjuhlavuoden markkinointi auttaa, mutta voi silti kestää vielä 50 vuotta, ennen kuin tarina uppoaa ja Jamestown pääsee irti Uuden Englannin tarinasta, mutta, hän sanoi, ”en näe, että se katoaa lähiaikoina.”
Jamestown on tarina istutetusta siemenestä. Se ei kukkinut heti. Se ei aluksi vaikuttanut kovin hyödylliseltä. Mutta kävi ilmi, että siemen oli kudzu. Se on levinnyt kaikkialle maahan vielä senkin jälkeen, kun alkuperäinen siemen on kuollut ja nykyaikaiset jänteet peittävät sen, mihin alkuperäinen siemen istutettiin.