Tässä tutkimuksessa luonnehdimme geneettistä diversiteettiä ja sukulaisuussuhteita Intian Pohjois-Intian shiia- ja sunnimuslimipopulaatioiden sekä maantieteellisesti kohdennettujen naapurimaidensa populaatioiden kanssa. Tutkimme useita populaatiogeneettisesti ja rikosteknisesti kiinnostavia parametreja 15 autosomaalisen STR-loosin alleelifrekvenssien perusteella (D8S1179, D21S11, D7S820, CSF1PO, D19S433, VWA, TPOX, D18S51, D3S1358, THO1, D13S317, D16S539, D2S1338, D5S818 ja FGA). Kaikki tutkitut lokukset olivat Hardy-Weinbergin tasapainon mukaisia, lukuun ottamatta lokuksia D18S51 ja FGA molemmissa muslimipopulaatioissa, myös Bonferroni-korjauksen soveltamisen jälkeen. Kaikkien 15 STR-loosin yhdistetty poissulkemisvoima oli molemmissa muslimipopulaatioissa 0,9999 ja yhdistetty erottelukyky >0,99999. Geenidiversiteettiarvot vaihtelivat shiia-muslimien osalta 0,6784:stä (TPOX) 0,9027:ään (FGA) ja sunnimuslimien osalta 0,7152:sta (CSF1PO) 0,9120:een (D18S51). Havaittu heterotsygotia (H(o)) vaihteli 0,5833:sta (D18S51) 0,8595:een (VWA) shiia-muslimeilla ja 0,6818:sta (CSF1PO) 0,8333:een (D21S11) sunnimuslimeilla, ja se oli alhaisempi kuin odotettu heterotsygotia (H(e)) 11:ssä 15:stä tyypitetystä STR:stä. Analysoimme shiia- ja sunnimuslimipopulaatioiden geneettistä sukulaisuutta maantieteellisesti lähimpiin naapuripopulaatioihinsa Pohjois-Intiassa, Lähi-idässä, Itä-Aasiassa ja Euroopassa käyttäen etäisyyteen perustuvia menetelmiä, mukaan lukien naapuriyhteyspuut ja moniulotteinen skaalaus. Lisäksi arvioimme analyysissä mukana olleiden oletettujen emopopulaatioiden geneettistä osuutta shiiamuslimien ja sunnimuslimien geenipoolissa sekoittumisanalyysin avulla. Vaikka havaitsimme jonkinasteista geneettistä kontribuutiota Iranista molempiin muslimipopulaatioihin, autosomaalisiin STR-tunnisteisiin perustuvien fylogeneettisten analyysien tulokset viittaavat geneettiseen sukulaisuuteen joidenkin maantieteellisesti lähimpien naapurimaiden hindullisten uskonnollisten populaatioiden kanssa.