Vakuutussopimus

Vakuutussopimus voidaan määritellä kahden osapuolen väliseksi sopimukseksi, jossa toista osapuolta kutsutaan vakuutuksenantajaksi ja toista vakuutetuksi. Vakuutuksenantaja eli vakuutusyhtiö sitoutuu kiinteää vakuutusmaksua vastaan maksamaan vakuutetulle kiinteän rahasumman tietyn tapahtuman sattuessa.

Vakuutuslain (Insurance Act, 1938) mukaan

2 §:n 8 momentti: ’Vakuutusyhtiöllä’ tarkoitetaan vakuutuksenantajaa, joka on yhtiö, yhdistys tai osakkuusyhtiö, joka voidaan purkaa 18 §:n nojalla tai johon sovelletaan Intian vuoden 1932 osakkuuslakia (Intia Partnership Act, 1932, 9 of 1932);

2 §:n 9 momentti: ’Vakuutuksenantajalla’ tarkoitetaan yksityishenkilöä tai yksityishenkilöiden muodostamaa yhteenliittymää (unincorporated body of individuals) tai minkä tahansa maan lainsäädännön mukaan perustettua oikeushenkilöä (body corporation), joka harjoittaa vakuutustoimintaa.

Mitä tahansa sopimusta voidaan kutsua sopimukseksi, jos se täyttää vuoden 1872 sopimuslaissa (Contracts Act, 1872) määritellyt pätevän sopimuksen tunnusmerkit eli

Tarjous ja hyväksyminen

Tarjous sopimuksen tekemisestä tulee yleensä vakuutetulta. Joissakin tapauksissa tarjous tulee vakuutusyhtiöltä myös esitteen julkaisemisen, asiamiesten harjoittaman tiedustelun jne. muodossa. On siis selvää, että tarjous voi tulla molemmilta osapuolilta. Tärkein elementti olisi oltava hyväksyminen. Vakuutetun on hyväksyttävä vakuutusmaksun maksaminen vakuutussumman suuruisena ja vakuutusyhtiön on suostuttava maksamaan korvaus, jos vakuutetulle sattuu vahinko sopimuskauden aikana. Vakuutus voi olla henki- tai omaisuusvakuutus.

Harkinta

Vakuutetulta peritään tietty summa vakuutusmaksuna, ja vastiketta vastaan vakuutusmaksun saanut vakuutusyhtiö takaa suuren summan maksamisen. Vakuutussopimukset ovat yksipuolisia sopimuksia, joissa vain vakuutuksenantaja antaa oikeudellisesti täytäntöönpanokelpoisen lupauksen vakuutuksen kattamien vahinkojen korvaamisesta. Yhtiö ei voi haastaa vakuutettua oikeuteen sopimusrikkomuksesta. Vakuutussopimukset ovat kuitenkin myös ehdollisia sopimuksia eli jos vakuutettu ei noudata sopimusta, vakuutuksenantaja ei ole velvollinen maksamaan vakuutetun tappioita.

Kompetentit osapuolet:

Kompetentteihin osapuoliin liittyviä pykäliä ja sääntöjä, joita sovelletaan vuoden 1872 yleisessä sopimuslaissa (General Contract Act, 1872) ja jotka liittyvät kompetentteihin osapuoliin, sovelletaan myös vakuutussopimuksiin. Sanotaan esimerkiksi, että molempien sopimuspuolten on oltava täysi-ikäisiä, eikä alaikäinen voi allekirjoittaa vakuutussopimusta. Molempien osapuolten on oltava täysi-ikäisiä.

Lainmukainen tarkoitus

Kaikilla sopimuksilla on oltava lainmukainen tarkoitus, jotta ne ovat täytäntöönpanokelpoisia tuomioistuimissa, eli niiden tavoitteet eivät ole laissa kiellettyjä tai ne eivät ole moraalittomia tai yleisen järjestyksen vastaisia. Jos vakuutuksen kohde, kuten vastike, todetaan laittomaksi, vakuutuksen sanotaan olevan mitätön.

Katsotaan nyt joitakin vakuutussopimuksen osatekijöitä –

  • vahingonkorvaus
  • vakuuttamisvelvollisuus
  • lähinnä vilpittömän mielen mukaan
  • subrogation
  • luovutus ja nimitys
  • vakuussopimukset
  • välitön syy
  • maksun palautus.

Voidaan sanoa, että jos jostakin sopimuksesta puuttuu jokin näistä olennaisista elementeistä ja muista elementeistä, se on mitätön sopimus. On myös huomattava, että vakuutusyhtiöt mitätöivät sopimuksen usein siksi, että hakija eli vakuutettu antaa vääriä ja virheellisiä tietoja.

Vakuutussopimuksessa olisi määriteltävä vakuutetut riskit, vakuutuksen rajat ja vakuutuksen voimassaoloaika. Lisäksi kaikissa vakuutussopimuksissa tulisi määritellä: Ehdot, rajoitukset ja poissulkemiset. Vakuutussopimus voi koskea henki- tai omaisuutta.

Vakuutusyhtiö määrittelee yleensä sopimuslomakkeessa olevien ohjeiden, ehtojen ja edellytysten avulla sopimusten ehdot. Kun vakuutettu on allekirjoittanut hakemuksen, se tarkoittaa, että hän on hyväksynyt sopimusehdot ja sitoutuu niihin. Vakuutusyhtiön on oltava hyvin varovainen laatiessaan sopimuslomakkeen ohjeita, ehtoja ja edellytyksiä, koska erityistä lakia ei ole olemassa ja koska oikeudelliset määritelmät, eri tuomioistuinten antamat tuomiot ja osavaltioiden hallitusten laatimat ohjeet poikkeavat toisistaan. Tämän vuoksi vakuutusyhtiöiden on oltava erittäin huolellisia muotoillessaan sanoja, jotta se voi olla oikeudellisesti tehokas ja samalla sen on tarjottava vakuutetuille laaja kattavuus. Ennen vakuutussopimuksen allekirjoittamista jokaisen vakuutetun velvollisuus on tutustua näihin ehtoihin, koska vakuutussopimukset eivät ole neuvoteltavissa. On olemassa niin paljon oikeuskäytäntöä, joka hyödyttää vakuutettuja.

On huomattava, että kaikki muut sopimukset paitsi henkilövakuutukset ovat vahingonkorvaussopimuksia, ja näihin sopimuksiin sovelletaan vahingonkorvaussopimusta koskevia periaatteita. Näiden periaatteiden mukaan vakuutuksenantaja korvaa vakuutetulle vakuutussumman maksamisen sopimusehdoissa määritellyn tapahtuman sattuessa. Tällaisissa tapauksissa vakuutetun on osoitettava, että. Korvauksen määrän on vastattava vakuutetun tavaran todellista arvoa, ja jos vakuutettu vaatii enemmän kuin mikä on todellinen arvo, vakuutusyhtiöllä on oikeus saada ylimääräinen raha takaisin vakuutetulta.

Useimmat vakuutussopimukset eli omaisuus-, vastuu- ja sairausvakuutukset ovat vahingonkorvaussopimuksia, joissa vakuutusyhtiöiden on korvattava todelliset menetykset vakuutuskohtaisiin rajoihin asti. Henkivakuutussopimusten kaltaisissa vakuutuksissa niiden on kuitenkin maksettava vakuutuksen nimellismäärä. Jos vakuutettua vaaditaan tekemään muutamia asioita ennen vahinkoa ja sen jälkeen, ja jos hän ei suorita näitä velvollisuuksia tai täytä näitä ehtoja, vakuutusyhtiön ei tarvitse olla velvollinen maksamaan korvaussummaa väittäen, että vakuutettu on rikkonut vakuutussopimusta. Jos sopimusrikkomus on olennainen, tuomioistuin voi myöntää vakuutetulle vapautuksen.

Edellytykset ovat

  • Vakuutetun on ilmoitettava vakuutusyhtiölle hänelle sattuneesta vahingosta.
  • Vakuutetun on omaisuusvakuutuksen osalta esitettävä inventaario vahingoista.
  • Vakuutetun on työkyvyttömyysvakuutuksen osalta esitettävä vakuutusyhtiölle todisteet kaikenlaisesta työkyvyttömyydestä.

Vakuutussopimukset voidaan päättää molemminpuolisesti eli taantumalla. Jos vakuutettu ei kuitenkaan maksa vakuutusmaksun määrää, vakuutusyhtiö voi nostaa tuomioistuimessa kanteen vakuutuksen purkamiseksi. Mutta henkivakuutuksessa on kiistaton lauseke, joka estää henkivakuutusta irtisanomasta vakuutustaan 1-2 vuoden kuluttua.

”Kirjoittajien näkemykset ovat henkilökohtaisia”