Nuotinkansi 'Jim Crow Jubilee' kuvitettuna afroamerikkalaisten muusikoiden ja tanssijoiden karikatyyreillä. Alun perin Jim Crow oli hahmo Thomas Ricen laulussa. (rasismi, erottelu)

© Everett Historical/.com

1870-luvun loppupuolelta kansalaisoikeusliikkeen 1950- ja 60-luvun riemuvoittoihin asti rotuerottelu vaivasi Amerikan vesilähteitä, vessoja, ravintoloita, majoituspaikkoja ja liikennevälineitä sekä ”erillisiä, mutta tasa-arvoisia” kouluja. Yhdysvaltain korkein oikeus (Plessy v. Ferguson, 1896) hyväksyi kaiken tämän laillisesti ja kodifioi niin sanotut Jim Crow -lait. Ei ole selvää, miten Jim Crow, hahmo, joka teki 1800-luvulla tunnetuksi mustan naaman minstreleitä, liitettiin näihin lakeihin, mutta tämän symbolin käyttö kertoo kaiken lakien luonteesta ja tarkoituksesta.

Jim Crow’n hahmon uskotaan esitelleen ensimmäisen kerran noin vuonna 1830 Thomas Dartmouth (”Daddy”) Rice, kiertävä valkoinen näyttelijä. Rice ei ollut ensimmäinen esiintyjä, joka pukeutui rätteihin ja mustasi kasvonsa poltetulla korkilla esittääkseen pilkallisen liioitellun afroamerikkalaisen imitaation, mutta hän oli tunnetuin, ja hänen menestyksensä auttoi vakiinnuttamaan minstrelsin suosittuna teatterimuotona, joka kukoisti noin vuodesta 1850 vuoteen 1870.

Rice esitteli ensimmäisen kerran hahmon, joka tuli tunnetuksi nimellä Jim Crow, The Kentucky Rifle -nimisen näytelmän näytösten välissä, jossa hän esitti naurettavan epätasapainoisen tanssin laulaen samalla hänen toimintaansa kuvaavaa ”Jump Jim Crow” -kappaletta (”Weel about and turn about and do jis so/Eb’ry time I weel about I jump Jim Crow”). Hän esitti hahmon pääasiassa hölmöläisenä pelleilijänä. Samalla Rice loi mallin muille minstrel-show-hahmoille, mutta hän myös ruokki, lisäsi ja popularisoi afroamerikkalaisiin kohdistuvia haitallisia stereotypioita, vaikka hänen esityksensä heijasteli valkoisten ihastusta mustaan kulttuuriin.

1830-luvun loppupuolella ”Jim Crow” oli muodostunut afrikkalaisamerikkalaisia halventavaksi epiteetiksi, vaikkei se ollutkaan kiistatta yhtä laajalle levinnyt eikä yhtä vihamielisen pilkkaava kuin jotkut muut termit. Sen hyväksyminen 1800-luvun lopulla tunnukseksi laeille, jotka palauttivat valkoisen ylivallan Amerikan etelässä jälleenrakentamisen jälkeen, kertoo tavoista, joilla halventavaa pilakuvaa käytettiin legitimoimaan käsityksiä afroamerikkalaisten väitetystä alemmuudesta ja järkeistämään oikeudenmukaisuuden ja pääsyn epäämistä, joka oli erottelun ydin.