Erityistarpeita koskevia trusteja on kolmea päämuotoa — ensimmäisen osapuolen erityistarpeita koskevat trustit, kolmannen osapuolen erityistarpeita koskevat trustit ja yhdistetyt trustit. Kaikki kolme luottamuslajia on suunniteltu hallitsemaan erityistarpeita omaavan henkilön resursseja siten, että edunsaaja voi edelleen saada julkisia etuuksia, kuten SSI- ja Medicaid-etuuksia (Supplemental Security Income). First-party special needs trusts ja pooled trusts pitävät hallussaan varoja, jotka kuuluvat erityistä tukea tarvitsevalle henkilölle, kun taas third-party special needs trusts – kuten nimikin kertoo – rahoitetaan varoilla, jotka eivät koskaan kuuluneet trustin edunsaajalle, ja ne tarjoavat useita etuja kahteen muuhun trustityyppiin verrattuna.
Third-party special needs trusts -luottamushenkilöt perustaa lahjoittaja eli henkilö, joka lahjoittaa varat trustiin. Nämä trustit suunnitellaan tyypillisesti osana luovuttajan jäämistösuunnitelmaa, jotta voidaan vastaanottaa lahjoituksia, joilla voidaan auttaa erityistarpeista kärsivää perheenjäsentä luovuttajan ollessa vielä elossa, ja hallinnoida perintöä erityistarpeista kärsivälle henkilölle, kun luovuttaja kuolee. Kolmannen osapuolen erityistarpeita koskevat trustit voivat olla henkivakuutusten edunsaajia, ne voivat omistaa kiinteistöjä tai sijoituksia ja ne voivat jopa saada etuuksia eläketileiltä (vaikka tämä prosessi on hyvin monimutkainen eikä sitä yleensä suositella, ellei edunsaajan perinnön rahoittamiseen ole käytettävissä muuta omaisuutta). Sijoitusrahaston kokoa ei ole rajoitettu, ja varoja voidaan käyttää lähes kaikkeen, mitä edunsaaja tarvitsee täydentääkseen valtion etuuksiaan. Edunsaajan kuollessa kolmannen osapuolen erityistarpeisiin perustuvan trustin varat voivat siirtyä lahjoittajan muille sukulaisille tai minne tahansa muualle.
Tämä viimeinen tekijä on yksi kolmannen osapuolen erityistarpeisiin perustuvan trustin tärkeimmistä eduista: koska trustin varat eivät koskaan kuuluneet edunsaajalle, valtio ei ole oikeutettu saamaan korvausta edunsaajan puolesta hänen kuollessaan tehdyistä Medicaid-korvauksista, toisin kuin ensimmäisen osapuolen trustin tai yhdistetyn trustin tapauksessa. Näin huolellinen lahjoittaja voi hyödyttää erityistarpeista kärsivää perheenjäsentään ja samalla mahdollisesti säästää varoja muille henkilöille, joilla ei ole samoja tarpeita.
Mikäli first-party trustit on perustettava alle 65-vuotiaan henkilön hyväksi, third-party trusteilla ei ole ikärajoja. Joissakin osavaltioissa ensimmäisen osapuolen trustien on oltava tuomioistuimen valvomia, mutta kolmannen osapuolen trustien ei melkein koskaan tarvitse käydä läpi samaa prosessia, varsinkaan kun luovuttaja on vielä elossa. Lisäksi luovuttajan ollessa elossa trustin varat tuottavat yleensä tuloveroa luovuttajalle, ei edunsaajalle, jolloin vältytään hankalilta tuloveroilmoituksilta, joita muuten verovelvolliselle edunsaajalle ei tarvitse tehdä, ja niiden selittämiseltä sosiaaliturvalautakunnalle.
Vaikka kolmannen osapuolen erityistarpeisiin perustuvalla trustilla on monia etuja, se ei ole aina käyttökelpoinen vaihtoehto erityistarpeita omaavien henkilöiden perheille. Yksi kolmannen osapuolen trustin suurimmista haitoista on sen ehdoton kyvyttömyys pitää hallussaan erityistarpeita omaavalle henkilölle kuuluvia varoja. Jos siis trustin edunsaaja saa perinnön, jota ei alun perin ohjattu erityistarpeiden trustiin, tai jos hän ratkaisee henkilövahinkojutun, varat on sijoitettava joko ensimmäisen osapuolen trustiin tai yhdistettyyn trustiin, sillä yksikin dollari edunsaajan omia varoja voi pilata koko kolmannen osapuolen trustin. Näistä rajoituksista huolimatta useimmat ihmiset, jotka yrittävät auttaa erityistarpeista kärsivää perheenjäsentä, joutuvat ainakin harkitsemaan voimakkaasti kolmannen osapuolen erityisluottamuksen laatimista. Erityistarpeiden suunnittelijasi voi auttaa sinua ymmärtämään, miten nämä tärkeät trustit sopivat muihin perintösuunnittelutavoitteisiisi.