Hämähäkin iho

Kuten muillakin niveljalkaisilla, hämähäkin ruumista peittää proteiinista ja kitiinistä koostuva enemmän tai vähemmän jäykkä ”iho” eli kutikula (eksoskeletti). Hämähäkin kynsinauhassa on useita kerroksia, joista uloin on lujin, ja sitä peittää ohut pintavahakerros, joka auttaa vähentämään vesihukkaa kehosta. Kynsinauhassa on lihasten sisäiset kiinnityskohdat ja se auttaa verenpaineen säätelyssä. Vaikka se on ulkoisesti kova ja suojaava, kynsinauhaan on kuitenkin sijoitettava hämähäkin aistielimet, jotka ovat erityyppisiä hermotettuja (hermoilla varustettuja) karvoja ja kuoppia, sekä silmät. Kynsinauha ulottuu myös sisäpuolelle, ja se vuoraa etusuolen (suusta vatsaan) ja takasuolen, henkitorvet (hengitysputket) ja naaraan siemennesteen varastointielimet (spermathecae).

Jotta hämähäkki voi kasvaa, koko kynsinauha on irrotettava säännöllisin väliajoin, ja tämä prosessi tunnetaan nimellä koteloituminen. Vanhan kynsinauhan alle syntyy ensin uusi, suurempi kynsinauha, vanha kynsinauha halkeaa ja hämähäkki kiipeää ulos. Uusi kynsinauha on hyvin pehmeä, ja useimmat hämähäkit eivät liiku ennen kuin kynsinauha kovettuu.

Hämähäkin luuranko

Hämähäkin ulkoluuranko sulkee sisäänsä veren täyttämän ruumiinosan. Tämän puolijäykän tilan sisällä verenpainetta voidaan muuttaa sydämen lyöntitiheyden muutoksilla tai lihasten, erityisesti voimakkaiden rintalihasten, supistumisella ja rentoutumisella. Kynsinauha ja veri muodostavat yhdessä paineellisen yksikön, jota kutsutaan hydrostaattiseksi luurangoksi. Tämä on tärkeää kehon muodon (turgor) ja toiminnan ylläpitämisessä.

Elämä ja kuolema

Kyky vaihdella verenpainetta on tärkeä niinkin erilaisissa toiminnoissa kuin karvanvaihdossa ja liikkumisessa. Kuoriutumisen aikana sydämen sykkeen kiihtyminen johtaa verenpaineen nousuun, joka auttaa halkaisemaan heikentyneen kynsinauhan. Raajojen ojentuminen liikkeen aikana saavutetaan pääasiassa voimakkaiden rintalihasten supistumisella, joka lisää rintakehän verenpainetta ja saa raajat ojentumaan ulospäin. Tämä selittää, miksi hämähäkeillä on paljon taivuttajalihaksia, jotka taivuttavat raajoja sisäänpäin, mutta vähemmän ojentajalihaksia, jotka venyttävät niitä ulospäin – niitä ei vain tarvita niin paljon. Se selittää myös sen, miksi loukkaantuneiden tai kuolleiden hämähäkkien jalat ovat aina sisäänpäin taipuneet – ne eivät enää pysty hallitsemaan verenpainettaan, jolloin vahvat taivuttajalihakset pääsevät valloilleen ja vetävät jalat sisään kehon alle. Tätä ”kuolinasentoa” jäljittelevät hämähäkit, jotka pakenevat saalistajia pudottautumalla verkosta maahan – mutta tällä kertaa jalat on tarkoituksella taivutettu sisään leikkiessään kuollutta.