Nazca-linjat ovat sarja suuria muinaisia geoglyfejä Nazcan autiomaassa eteläisessä Perussa.
Nazca- eli Nasca-sivilisaatio kukoisti eteläisessä Perussa 200 eaa. ja 500 jKr. välillä.
Nazca-linjat tehtiin useiden vuosisatojen aikana, ja vaikka niiden tarkasta tarkoituksesta kiistellään, laajimmin hyväksytty teoria on, että ne oli suunniteltu kulkemaan niitä pitkin osana uskonnollisia riittejä ja kulkueita.
Kuvioiden monimutkaisuus vaihtelee. Sadat ovat yksinkertaisia viivoja ja geometrisia muotoja; yli 70 on eläimiä, kuten lintuja, kaloja, laamoja, jaguaareja ja apinoita, tai ihmishahmoja esittäviä zoomorfisia kuvioita. Mukana on myös erilaisia kukkia, puita ja muita kasveja – sekä geometrisia muotoja, kuten kolmioita, puolisuunnikkaita ja spiraaleja.
Alueen kuiva ja tuulinen ilmasto on pitänyt linjat selkeinä. Kuviot näkyvät ilmasta käsin, mutta maanpinnan tasolta ne ovat heikommin havaittavissa.
Viivat syntyivät huomattavan helposti ja nopeasti poistamalla hapettuneita tummia pintakiviä, jotka sijaitsivat tiiviisti hajallaan vaaleamman aavikkopampan lattialla. Aavikon kuivuus on säilyttänyt ne hyvin (vaikkakin aurinko voi tummuttaa paljastunutta vaaleampaa hiekkaa ajan myötä), ja monet niistä ovat vielä nykyäänkin selvästi nähtävissä.
Useimmat viivat on muodostettu maahan matalalla kaivannolla, jonka syvyys on 10-15 cm.
Kokonaisuudessaan maanrakennushanke on valtava ja monimutkainen: linjoja käsittävä alue on lähes 450 neliökilometriä (170 neliömailia).
Kaikkein suurimmat kuviot ovat jopa 370 metriä (1 200 jalkaa) pitkiä. Muita hahmoja ovat muun muassa kolibri on 93 metriä (310 jalkaa) pitkä, kondori 134 metriä (440 jalkaa), apina 93 metriä (310 jalkaa) kertaa 58 metriä (190 jalkaa) ja hämähäkki 47 metriä (150 jalkaa).
Kahden uuden pienen hahmon löytymisestä ilmoitti Yamagatan yliopiston japanilainen ryhmä vuoden 2011 alussa. Toinen niistä muistuttaa ihmisen päätä ja on ajoitettu Nazca-kulttuurin varhaiskaudelle tai sitä aikaisemmaksi, ja toinen, ajoittamaton, on eläin.
Nazca-linjat nimettiin Unescon maailmanperintökohteeksi vuonna 1994.
Nazcan autiomaa, jossa juonet sijaitsevat, ulottuu yli 80 kilometriä Nazcan ja Palpan kaupunkien välillä Pampas de Jumanalla, noin 400 kilometriä Limasta etelään.
Tämä autiomaa on yksi maapallon kuivimmista, ja sen lämpötila pysyy lähellä 25 celsiusastetta ympäri vuoden. Tuulen puute on auttanut pitämään viivat paljastuneina ja näkyvissä.
Joidenkin mielestä Nazca-viivat ovat edelleen yksi muinaisen maailman monista mysteereistä, ja ehdotetut selitykset vaihtelevat tähtitieteellisestä kalenterista, pyhistä poluista aina avaruusolentojen tekemiin ufomerkintöihin.
Torjuessaan Erich von Dänikenin hypoteesin, jonka mukaan viivat olisi pitänyt olla ”muinaisten astronauttien” luomia, näkyvä skeptikko, Joe Nickell, on reprodusoinut hahmot käyttäen apuna Nazca-ihmisten saatavilla olleita työvälineitä ja teknologiaa.
Ensimmäisen julkaistun maininnan Nazca-viivoista teki Pedro Cieza de León vuonna 1553 ilmestyneessä kirjassaan, ja hän erehtyi pitämään niitä polkumerkkeinä.
Vaikka ne näkyivät osittain läheisiltä kukkuloilta, ensimmäiset, jotka raportoivat niistä, olivat perulaisia sotilas- ja siviililentäjiä.
Pauli Kosokia, Long Islandin yliopistossa työskentelevää historiantutkijaa pidetään ensimmäisenä Nazca-viivoja tutkineena tutkijana. Hän oli maassa vuosina 1940-41 tutkimassa muinaisia kastelujärjestelmiä, lensi linjojen yli ja huomasi, että yksi linjoista oli linnun muotoinen.
María Reiche, saksalainen kääntäjä, joka tutki paikkaa vuosikausia ja lobbasi sen säilyttämisen puolesta, päätteli myös, että kyseessä oli valtava tähtitieteellinen kalenteri ja että jotkin sen eläinpiirrokset oli mallinnettu yötaivaan tähtien ryhmittymien mukaan. Vuonna 1967 yhdysvaltalainen astrofyysikko Gerald Hawkins ei kuitenkaan havainnut korrelaatiota taivaankappaleiden muutosten ja Nazcan viivojen suunnittelun välillä.
Vastaa