The Road Back Was a Slam Dunk

Siitä oli pitkä aika, kun kukaan Jordanin tuntenut ajatteli – tai uskalsi kysyä – voiko hän leikata. Mutta kun hän palasi Chicago Bullsiin runkosarjan 1994-1995 aikana, ihmiset ihmettelivät: ”Pystyisikö hän siihen taas?” Hän pelasi hyvin, mutta epäjohdonmukaisesti, ja niin pelasi myös Bulls. Joukkue hävisi pudotuspeleissä Orlando Magicille. Pelattuaan kesällä koripalloa Space Jam -elokuvan kuvaustauoilla hän palasi kovalla päättäväisyydellä todistaakseen kaikille epäilijöille, että hänellä oli edellytykset nousta takaisin huipulle. Kausi 1995-1996 rakentui sellaiselle pelaamiselle, jolla ennätyksiä tehdään – joukkue päätti runkosarjan 72-10, mikä oli NBA:n ennätys, joka ylitti Los Angeles Lakersin 1971-1972 tekemän ennätyksen, ja Jordan, jonka heittorytmi oli palannut, saavutti kahdeksannen pistepörssin. Hänestä tuli myös kymmenes NBA-pelaaja, joka teki urallaan 25 000 pistettä, ja hän oli Wilt Chamberlainin jälkeen toiseksi suurin pistemäärä. Jordanin, Pippenin ja Dennis Rodmanin superkombo Bulls voitti vuosikymmenen neljännen NBA-mestaruutensa kukistamalla Seattle Supersonicsin kuudessa ottelussa. Se oli hetki, jota harva katsoja tulee koskaan unohtamaan, kun Jordan vajosi polvilleen, pää kumartuneena voittopallon ylle, katkeransuloisen voiton ja syvän surun tunnehetkessä. Peli oli pelattu isänpäivänä, tasan kolme vuotta hänen isänsä murhan jälkeen. Se oli sellainen hetki, jonka molemmat Jordanit olisivat mielellään jakaneet.

Puolustavat mestarit kohtasivat kaudella 1996-1997 kovemman pelikentän, mutta pääsivät pudotuspeleihin odotetusti. Pelkkä päättäväisyys vei Bullsin viidenteen NBA-mestaruuteensa. Sairaudet, loukkaantumiset ja ajoittain horjuva henkinen keskittyminen vaivasivat joukkuetta. Viidennessä ottelussa Jordan toimitti lähes yksin voittopisteet, vaikka kärsi vatsataudista.

Jordanin muu työelämä liikemiehenä ja julkkisten mainostajana ei ollut koskaan hakoteillä. Hän näytteli yhdessäBugs Bunnyn ja Loony Tunes -jengin kanssa live action/animaatioelokuvassa Space Jam. Megabuck-mainokset yrityksille, kuten Nike ja Wheaties, sekä hänen oma golf-yrityksensä ja merkkituotteet, kuten Michael Jordan -partavesi, jota myytiin tiettävästi 1 500 000 pulloa kahden ensimmäisen kuukauden aikana, tekivät Jordanista monimiljonäärin. Vuonna 1997 Jordan oli maailman parhaiten palkattu urheilija 30 miljoonan dollarin sopimuksella – urheiluhistorian suurimmalla yhden vuoden palkalla – ja noin 40 miljoonan dollarin vuotuisilla mainospalkkioilla.

Tähtipontisen ammatillisen ansioluettelonsa lisäksi Jordania pidettiin kaikin puolin mukavana kaverina, jolla oli moraalista rohkeutta, itsevarmuutta ja henkilökohtaista karismaa. Hän kiitti perhettään ja uskoaan menestyksestään. Kun 1900-luku lähestyi loppuaan, tämä afroamerikkalainen sankari oli kulttuuri- ja urheilu-ikoni kaikkialla maailmassa.