A device used for self-administration of aerosolized drugs.

Potilaan hoito

Oikein käytettynä annosteluinhalaattori voi antaa tarkat lääkeannokset hengitysteihin. MDI on L-muotoisessa suukappaleessa oleva lääkeainesäiliö, jota voidaan käyttää yksinään tai ”välikappaleen” kanssa (pidätyskammio, joka on suunniteltu aerosolisoimaan lääkettä, jotta se pääsee alempiin hengitysteihin). Terveydenhuollon ammattilaisen, joka opettaa potilaalle oikean MDI-tekniikan, on kerättävä lääkesäiliö ja suukappale, pakkausseloste ja välikappale (jos sellaista käytetään). MDI-sumutin on suihkutettava kerran tai kahdesti ennen käytön aloittamista ja välikappale on tarkastettava vieraiden esineiden varalta. Potilaan on pestävä kätensä huolellisesti, ja hän voi joko istua tai seistä. Jos käytössä on huippuvirtausmittari, potilaan on mitattava lukema ennen injektioruiskun käyttöä. Potilaan on tämän jälkeen puhdistettava kurkku ja nenäkäytävät. Potilaan on pidettävä inhalaattoria pystyasennossa ja ravistettava sitä ohjeiden mukaisesti, sitten poistettava korkki ja pidettävä inhalaattoria siten, että kanisteri on ylhäällä ja suukappale on potilaan avoimeen suuhun päin alhaalla. Kallistamalla päätä hieman taaksepäin potilaan on hengitettävä hitaasti ja kokonaan ulos. (Kun käytetään inhalaatiosumutetta, jossa on välikappale, inhalaattorin korkki poistetaan ja suukappale työnnetään tukevasti välikappaleeseen, sitten välikappaletta ja inhalaattoria pidetään yhdessä pystyasennossa ja ravistetaan voimakkaasti 5 tai 6 kertaa. Tämän jälkeen tilainhalaattorin korkki poistetaan, päätä kallistetaan taaksepäin ja hengitys päästetään ulos hitaasti ja kokonaan). Inhalaattorin suukappale voidaan asettaa kahdella tavalla: 1 – 2 tuumaa (2,5 – 5 cm) avoimen suun edessä, suu auki; tai suukappale suussa ja huulet suljettuna sen ympärille. Jälkimmäinen tekniikka ei kuitenkaan ole yhtä tehokas lääkkeen annostelussa, eikä sitä pitäisi koskaan käyttää steroidien antamiseen. Kun potilas hengittää hitaasti, tasaisesti ja syvään suun kautta, hänen on painettava kerran kanisteria ja jatkettava sisäänhengittämistä 3-5 sekunnin ajan. Tämän jälkeen hengitystä on pidättäydyttävä 10 sekunnin ajan (tai niin kauan kuin mahdollista), jotta lääkkeen annetaan asettua keuhkoihin. Inhalaattori on poistettava suusta ennen uloshengittämistä. Jos käytetään spaceria, potilaan on asetettava spacerin suukappale suuhun ja suljettava huulet sen ympärille, painettava kanisteria suihkuttaakseen lääkettä spaceriin ja alettava hengittää hitaasti suun kautta 3-5 sekunnin ajan. Tämän jälkeen hengitystä on pidättäydyttävä 10 sekunnin ajan (tai niin kauan kuin mahdollista). Spacer on poistettava suusta ennen uloshengittämistä. Jos on määrätty useampi kuin yksi puhallus, potilaan on odotettava 1-2 minuuttia puhallusten välillä, jotta toinen puhallus tunkeutuu paremmin keuhkoihin. Potilaalle on opetettava muistamaan ”B ennen C:tä”, kun käytetään inhaloitavaa keuhkoputkia laajentavaa lääkettä ja kortikosteroidia; ensin inhaloidaan keuhkoputkia laajentava lääke, odotetaan noin 5 minuuttia ja sitten inhaloidaan kortikosteroidi. Tämä auttaa avaamaan hengitystiet, jotta steroidi imeytyy mahdollisimman hyvin. Kortikosteroidin sisäänhengittämisen jälkeen potilaan on huuhdeltava suu vedellä ja uloshengitettävä.

Spacer ja L-muotoinen suukappale ja korkki on huuhdeltava lämpimällä, juoksevalla vedellä vähintään kerran päivässä ja pestävä lämpimällä saippuavedellä, minkä jälkeen ne on huuhdeltava vähintään kerran viikossa. Varusteiden on aina annettava kuivua ilmakuivaksi. Potilas voi laskea lääkesäiliön käyttöiän lukemalla etiketistä annosten kokonaismäärän, laskemalla päivittäin käytettyjen puhallusten määrän ja jakamalla kokonaisannokset päivittäisten puhallusten määrällä. (Jos siis kanisteri sisältää 200 annosta ja potilas ottaa 8-10 annosta päivässä, uusi kanisteri tarvitaan kuukauden kuluttua). Terveydenhuoltokouluttajan on annettava potilaalle kirjalliset ohjeet ja kuvat MDI:n asianmukaisesta käytöstä. Potilaalle on myös opetettava (ja annettava) tietoa kunkin lääkkeen toivotuista vaikutuksista ja mahdollisista haittavaikutuksista. Opetustilaisuus, potilaan suorittama menetelmän esittely ja kaikki esitetyt kysymykset olisi dokumentoitava potilasasiakirjoihin.