Yhdysvaltojen lausunto. SENAATTORI MARK DAYTON SENAATTORI EUGENE MCCARTHYSTÄ

Joulukuu 2005

Nostan tänään puheenvuoron osoittaakseni kunnioitusta suurelle minnesotalaiselle ja suurelle amerikkalaiselle: entiselle senaattorille Eugene McCarthylle, joka menehtyi viime lauantaina 89 vuoden iässä.

Senaattorina McCarthy palveli kaksi toimikautta tässä parlamentissa, 1958-1970, palveltuaan ensin viisi toimikautta yhdysvaltalaisessa edustajakamarissa. Erittäin ansiokkaan lainsäädännöllisen uransa lisäksi hänet muistetaan parhaiten historiallisesta presidentinvaalikampanjastaan vuonna 1968, jossa hän syrjäytti virassa olevan presidentin.

Eugene Joseph McCarthy syntyi 29. maaliskuuta 1916 Watkinsissa, Minnesotassa. Hän valmistui St. John’s Universitystä Collegevillessä, Minnesotassa, vuonna 1935 ja suoritti sen jälkeen maisterin tutkinnon taloustieteestä ja sosiologiasta Minnesotan yliopistossa. Yliopiston jälkeen hän vietti yhdeksän kuukautta noviisina benediktiinipappisseminaarissa.

Maailma veti häntä kuitenkin pois, ja hän pelasi puoliammattimaista baseballia, opetti yhteiskuntatieteitä lukiossa, toimi professorina alma materissaan St. John’sissa ja johti sitten sosiologian laitosta St. Thomasin yliopistossa St. Paulissa, Minnesotassa.

Toisessa maailmansodassa hän työskenteli sotaministeriön sotilaallisen tiedustelun osastolla. Hän avioitui opettajakollegansa Abigail Quigleyn kanssa, jonka kanssa hänellä on kolme tytärtä ja poika. Abigail McCarthy kuoli vuonna 2001.

Vuonna 1948 Gene McCarthy valittiin Yhdysvaltain edustajainhuoneeseen Minnesotan neljännestä kongressipiiristä. Edustajainhuoneessa ollessaan kongressiedustaja McCarthy perusti ”McCarthy’s Mavericks” -ryhmän, joka oli demokraattisen tutkimusryhmän edeltäjä – ja joka tulevina vuosikymmeninä vaikutti monien tärkeiden lainsäädäntöaloitteiden kehittämiseen.

Vuonna 1952 hän oli ensimmäinen kongressiedustaja, joka haastoi senaattori Joseph McCarthyn ulkopolitiikkaa koskevassa valtakunnallisessa televisiokeskustelussa. Tämä poliittinen rohkeus ennakoi hänen 15 vuotta myöhemmin tekemäänsä päätöstä haastaa virassa oleva presidentti.

Vuonna 1958 kongressiedustaja McCarthy voitti virassa olevan senaattorin ja nousi senaattori McCarthyksi. Hänet valittiin uudelleen senaattiin vuonna 1964 yli 60 prosentin ääniosuudella. Marraskuussa 1967 hän ilmoitti ehdokkuudestaan presidenttiehdokkaaksi – haastamalla oman puolueensa virassa olevan presidentin Lyndon Johnsonin.

Ilmoituspuheessaan hän sanoi: ”Toivon, että tämä haaste voi lievittää poliittisen avuttomuuden tunnetta ja palauttaa monille ihmisille uskon amerikkalaisen politiikan ja amerikkalaisen hallinnon prosessiin.” Hän sanoi: ”Olen toiveikas, että tämä haaste voi lievittää poliittisen avuttomuuden tunnetta ja palauttaa monille ihmisille uskon amerikkalaiseen politiikkaan ja amerikkalaiseen hallintoon.”

Hänen ehdokkuutensa sytytti uuden sukupolven poliittisia aktivisteja – monet heistä olivat nuoria korkeakouluopiskelijoita, jotka ajelivat partansa, kävivät suihkussa ja menivät ”Clean for Gene” -tapahtumaan.”

He parveilivat New Hampshireen vuoden 1968 ensimmäiseen poliittiseen kilpailuun. Siellä he auttoivat senaattori McCarthya muuttamaan poliittisen maiseman pitämällä presidentti Johnsonin 49 prosentin ääniosuudella demokraattien esivaaleissa, kun 42 prosenttia äänesti senaattori McCarthya.

Harvoin on toista sijaa pidetty tällaisena voittona. Kaksi viikkoa myöhemmin presidentti Johnson vetäytyi ehdokkuudestaan.

Pian tämän jälkeen senaattorikollega Robert Kennedy ja minnesotalainen varapresidentti Hubert Humphrey lähtivät mukaan presidenttikisaan – kaksi tekoa, joita Gene McCarthy ei koskaan unohda eikä anna anteeksi.

Demokraattien kilpailusta tuli eripuraa myöhemmissä esivaaleissa, sitten katastrofaalinen Robert Kennedyn murhan myötä ja sitten tuhoisa Chicagon myrskyisässä kansallisessa puoluekokouksessa, jossa ehdolle asetettiin Hubert Humphrey, ei Gene McCarthy.

Kandidaatti ja puolue eivät toipuneet tuosta katastrofaalisesta puoluekokouksesta, ja Richard Nixon valittiin marraskuussa presidentiksi. Vietnamin sota jatkui vielä seitsemän vuotta.

Gene McCarthy vetäytyi senaatista vuonna 1970 eikä enää koskaan toiminut julkisessa virassa. Jotkut hänen myöhemmistä lausunnoistaan – jotka heijastivat hänen pettymystään ja uhmakkuuttaan – sekä hänen teräväpiirteinen nokkeluutensa tyrmistyttivät joitakin demokraatteja ja pettivät joitakin entisiä kannattajia.

Gene McCarthy oli kuitenkin aina oma itsensä. Hän sanoi kerran, että hänen määritelmänsä isänmaallisuudesta oli ”palvella maataan ei alistumalla, vaan palvelemalla sitä totuudessa.”

Hän käytti kynäänsä ja kieltään puhuakseen omaa totuuttaan riippumatta henkilökohtaisista tai poliittisista seurauksista.

Siltä osin hän oli todellinen isänmaallinen. Kun Johnsonin kannattajat moittivat häntä pelkäksi ”historian alaviitteeksi”, hän vastasi: ”Luulen, että voimme sanoa samaa Churchillista, mutta mikä alaviite!”

Olit paljon enemmän kuin alaviite, senaattori McCarthy. Olit Yhdysvaltain senaattori, teit historiaa ja muutit historiaa.

Olit uskollinen itsellesi, ihanteillesi ja vakaumuksellesi. Olit runoilija, filosofi ja patriootti; suuri minnesotalainen ja suuri amerikkalainen. Lepää rauhassa.