Euroopan maurit
Etymologia
Etymologia
Termin ”mauri” muunnelmia ovat monet eurooppalaiset käyttäneet muinaisista ajoista lähtien yleisnimityksenä alkuperäisafrikkalaisille. Toisin kuin yleisesti luullaan, termi ei ole synonyymi ”islamilaiselle” tai jollekin tietylle arabialaiselle tai afrikkalaiselle uskonnolle, sivilisaatiolle tai etniselle alkuperälle.
Englanninkielisen termin ”Moor” alkuperä on kreikkalainen sana, ”μαυρο” eli ”mavro”, joka tarkoittaa kirjaimellisesti ”musta, mustunut tai hiiltynyt”, ja sitä on pitkään käytetty kuvaamaan mustia tai hyvin tummia asioita, kuten ”Mavri Thalassa”, joka viittaa Mustaanmereen, tai ”mavri spilia”, joka tarkoittaa ”mustaa luolaa”.” Antiikin kreikkalaiset käyttivät termiä kuvaamaan afrikkalaisten ihonväriä ja (vielä nykyäänkin jotkut kreikkalaiset käyttävät termiä ”mavro” viittaamaan afrikkalaisiin, joskin halventavasti).
Ei tarvitse olla kielitieteilijä nähdäkseen sanan kehittymisen kreikkalaisesta ”mavrosta” latinankieliseen sanaan ”mavrvs” (itse asiassa ”mavro” ablatiivissa, yksikössä, maskuliinisessa latinankielisessä muodossa). Englanninkielinen translitterointi on ”Maurus” ja monikkomuoto on ”Mauri”, jota muinaiset roomalaiset käyttivät erityisesti mustista afrikkalaisista. Sekä kreikan- että latinankieliset kirjoittajat käyttivät termiä nimenomaan rotuidentiteettinä. Epitome de Caesaribus -teoksessa (390-luku jKr.) kerrotaan, että Aemilianus oli ”rotunsa puolesta mauri”. Procopius Caesarealainen (500-565 jKr.), kreikaksi kirjoittanut bysanttilainen oppinut, sanoi Sotahistoriassaan: ”sen lisäksi, että on miehiä, jotka eivät ole mustaihoisia kuin maurit…”
Keskiajalla termiä (samoin kuin espanjankielistä ”moro”, saksankielistä ”mohr”, hollantilaista ”moor” jne.) käytettiin edelleen mustaihoisiin afrikkalaisiin viitaten. Esimerkiksi yhdessä vanhimmista hollantilaisista teksteistä, Lancelot-Compilatiessa (1300-luku jKr.), mauri kuvattiin nimenomaan ”mustaksi”.”
Lisätodisteita latinankielisen termin ”Maurus” oikeasta määritelmästä löytyy varhaisista englantilais-latinalaisista sanakirjoista:
– ”Maurus” oli John Etickin A new English-Latin dictionary -teoksessa (1783)
– William Youngin A new Latin-English dictionary -teoksessa (1810)
– William Youngin A new Latin-English dictionary -teoksessa (1810)
– ”Maurus” on ”musta mauri”
– Ainsworthin latinankielisen sanakirjan mukaan, Morell’s abridgment by Alexander Jamieson, Robert Ainsworth (1828), ”Maurus” tarkoittaa ”mustaa mauria”
Englanninkielisissä sanakirjoissa ja tietosanakirjoissa ennen 1900-lukua termi ”Moor” tarkoitti myös ”Black”:
– ”Moor” tarkoitti ”negro” tai ”black-a-moor” Samuel Johnsonin A Dictionary of the English Language (1768) -teoksessa
– John Wilkesin Encyclopaedia Londinensis (1817) luettelee ”moor” seuraavasti: ” a negro; a blackamoor.”
– John Olgilvien The Imperial Dictionary of the English Language (1882) mukaan moor oli ”musta mies tai neekeri”
Jopa Ison-Britannian kansallisarkisto yhtyy tähän arvioon:
Viime vuosina useat revisionistit (mukaan lukien wikipedian toimittajat) ovat kuitenkin päättäneet tarkoituksellisesti vääristää sanat ”Maurus” ja ”mauri” tarkoittaakseen yksinkertaisesti arabia, muslimia ja/tai berberiä – mikä on vakava vastakohta historialliselle ennakkotapaukselle.
Etymologiaa koskevia väärinkäsityksiä
Vastoin yleistä uskomusta englanninkielinen sana ”moor” ei polveudu sanasta ”Almoravid”, joka oli sen dynastian nimi, joka hallitsi suurta osaa nykyisestä Marokosta, Mauritaniasta ja Etelä-Espanjasta vuosina 1040-1147 jKr. Almoravid on itse asiassa anglisoitu versio arabiankielisestä nimestä Al-Murabitan, joka tarkoittaa karkeasti ottaen ”niitä, jotka ovat valmiita puolustamaan”. Kuten edellä mainittiin, sanan ”mauri” latinankielisiä ja kreikankielisiä versioita käytettiin useita vuosisatoja ennen Almoravid-dynastian olemassaoloa. Dynastian valtakauden aikaisten arabihistorioitsijoiden mukaan Almoravidit eivät edes olleet kotoisin Afrikasta vaan Arabiasta.
Maurit Euroopan muinaisessa ja keskiaikaisessa historiassa
Vanhan ajan roomalaiset kirjasivat perinpohjaisesti ylös alkuperäisväestönä olleiden afrikkalaisten elämäntapoja, joita he nimittivät yhteisesti ”maureiksi”. Neljännelle vuosisadalle jKr. mennessä Rooman armeija rekrytoi voimakkaasti maureja heidän poikkeuksellisten taistelutaitojensa vuoksi. Eräs tällainen maurien kenraali, Aemilianus (207-253 jKr.), jota kuvataan Epitome de Caesaribus -teoksessa (390-luku jKr.), oli niin taitava, että hänestä tehtiin Rooman Moesian provinssin (Balkanin niemimaa) keisari, vaikkakin vain neljän kuukauden ajaksi.
Muista taitavista afrikkalaisista tehtiin katolisia suojeluspyhimyksiä, kuten suosittu Pyhä Maurice eli latinaksi Mauritius, jota kuvaillaan ranskalaisen piispan Pyhän Eucheriuksen (434-450 jKr.) teoksessa Passio Martyrum Acaunensium (Agaunumin marttyyrien kärsimys). Tekstin mukaan Pyhä Mauritius eli noin vuonna 286 jKr. ja hänen uskotaan kuuluneen egyptiläisistä kristityistä koostuvaan Thebanin legioonaan, joka palveli Rooman armeijassa hänen komennossaan. Pyhän Mauricuksen prikaatin väitettiin tuhoutuneen, koska se ei totellut käskyjä tappaa kristittyjä roomalaisessa Helvetiassa (Sveitsissä). Vanhin tunnettu fyysinen kuva hänestä luotiin kuitenkin vasta vuonna 1281 jKr. (yksityiskohtainen patsas, joka on nykyisin Magdeburgin katedraalissa Saksassa; kuva oikealla).
Kumpikaan Aemilianus tai Pyhä Maurice ei ollut niin sanotusta ”Mauretanianasta” (lat. Mavritania), jonka virheellisesti uskotaan olevan muinaisen roomalaisen provinssin nimi Afrikan luoteisrannikolla. Tätä aluetta ei kutsuttu ”Mauretaniaksi” missään tunnetussa antiikin kirjallisessa tekstissä eikä se ollut nimetty niin sanotun ”Maurin heimon” mukaan, kuten monet nykyaikaiset historioitsijat uskovat. ”Mauri” on vain monikkomuoto latinankielisestä translitteroinnista ”Maurus”, kuten edellä mainittiin. Kyseisen alueen vanhimman tunnetun kartan (kuvassa oikealla) mukaan sen nimi oli Tingi (tai kirjallisuudessa Tingitana). Sen sijaan roomalaiskatoliset kirjoittajat 5.-9. vuosisadalla jKr. käyttivät ”Mauretaniaa” synonyyminä koko Afrikasta, eivät mistään tietystä alueesta.
Tunnettu katolinen pyhimys Afrikasta oli Victor Maurus tai Pyhä Victor Maurus, marttyyri, jonka oletetaan eläneen noin vuonna 303 jKr. (Vanhimman tiedossa olevan, häntä esittävän kuvauksen päivämäärää ei ehkä voi pitää luotettavana, sillä kirkko, josta kuva löytyy, eli Milanon lähellä sijaitseva Pyhän Victorin basilika, on uudelleenrakennettu useaan otteeseen ja sen jälkeen se on melkein tuhoutunut Toisessa maailmansodassa). Toisen afrikkalaiskatolisen marttyyrin, Veronan pyhän Zenon, elämästä kertoi ensimmäisen kerran 7. vuosisadan italialainen kirjailija Coronato, joka vahvisti, että Zeno oli kotoisin Afrikasta.
Vuoteen 470 jKr. mennessä Rooman valtakunnan hajoamisen jälkeen afrikkalaiset alkoivat hitaasti asuttaa uudelleen Etelä-Eurooppaa, ja vuonna 711 jKr. kenraali Tarik ibn Ziyad al-Gibral (tai Tariq bin Abdullah bin Wanamu al-Zanati), islamisoitunut afrikkalainen alkuasukas, josta nimikin ”Gibraltar” juontuu, johti suurta maihinnousua tuon samaisen niemimaan taakse. On selvää, että Tarik oli afrikkalainen. Sisiliassa asunut kartografi ja egyptologi Al Idrisi (1099-1161 jKr.) (hänen sukunsa polveutuu arabialaisista Idrisideistä, jotka valloittivat Marokon ja Etelä-Espanjan vuonna 788 jKr.) mainitsi hänet nimellä Tariq bin Abd ’Allah bin Wanamu al-Zanati. Al-Zanati viittaa Luoteis-Afrikassa asuvaan Zenatan kansaan.
Tarikin linnoitus (kuvassa alla) on Euroopan varhaisin tunnettu keskiaikainen linna, joka rakennettiin vuosisatoja ennen Ranskan Loiren laakson linnoja. Legendan mukaan sanonta ”Taivaan kiitos vuodesta 711” juontaa juurensa siitä ylivoimaisesta helpotuksen tunteesta, joka koettiin, kun maurilainen sivilisaatio tunkeutui Iberian niemimaalle (Espanjaan, Portugaliin ja Andorraan) ja Etelä-Ranskaan ja korvasi alkukantaisen visagoottien feodaalisen maaorjuuden. Yli 750 vuoden ajan maurit johdattivat Espanjan ennennäkemättömään yhdistymis-, uskonnon-, koulutus- ja yritysvapauden aikakauteen.
Vuoteen 800 jKr. mennessä frankit alkoivat ponnistella hillitä maurilaisväestön levittäytymistä pyrenneesin vuoriston eteläpuolelle. Suuri osa myöhemmästä kirjallisuudesta, tarustosta ja taiteesta keskittyi frankkien pyrkimyksiin kukistaa maurit. Esimerkiksi Rolandin laulu (ranskaksi La Chanson de Roland, 1140-1170 jKr.), vanhin tunnettu ranskalainen kirjallinen teos, kuvaa frankkien Kaarle Suuren (742-814 jKr.) pitkää sotaretkeä Etelä-Ranskassa. Tekstin kertomus Marsile-nimisestä maurien johtajasta on seuraava:
”Vaikka Marsile on paennut, hänen setänsä Marganice on edelleen jäljellä, hän, joka hallitsee Karthagoa, Alfrerea, Garmalia ja Etiopiaa, kirottua maata. Hänellä on komennossaan mustia ihmisiä, heidän nenänsä ovat suuretja korvansa leveät, yhteensä heitä on yli viisikymmentätuhatta. He ratsastavat kiivaasti ja raivokkaasti, sitten he huutavat pakanallista taisteluhuutoa.”
Sitten erästä toista afrikkalaista kenraalia, jota frankit kutsuivat nimellä Abisme, kuvataan seuraavasti: ”Eturintamassa ratsastaa saraseeni, Abisme… Hän on musta kuin sulatettu piki.”
Pohjois- ja Keski-Euroopassa eläneistä maureista on myös useita kuvauksia, muun muassa niin sanotusta ”Freisingin maurista”. Vanhin tunnettu hänen kuvansa käyttö missä tahansa vaakunassa on peräisin noin vuodelta 1300 jKr. ja sen on luonut Wittelsbachin piispa Emicho Skofja Lokassa, Sloveniassa. Saksan Freisingin kaupungin vanhin tunnettu vaakuna on vuodelta 1362, ja siinä on maurin pää sekä karhu, jonka hän oletettavasti voitti matkustaessaan Freisingin piispa Abrahamin kanssa. Legendan mukaan Freisingin mauri oli palvelija, mutta hänen päässään oleva kruunu saattaa kumota mainitun legendan. Münchenin arkkihiippakunta, paavi Benedictus XVI ja useat Baijerin kunnat käyttävät edelleen Freisingin maurin kuvauksia virallisissa vaakunoissaan, mikä on osoitus afrikkalaisten läsnäolosta ja arvovallasta keskiajan Euroopassa.
”Maurus” (muodossa Maurice, Moritz ja Morien jne.) tuli synonyymiksi edellä mainittujen lisäksi lukuisille arvostetuille mustille. Esimerkiksi Sir Morien (myös Moriaan tai Moriaen) oli ritari, jota historiankirjoituksessa Lancelot-Compilatie (Haagin Lancelot-kokoelma), hollantilaisessa Lancelot-versiossa (1300-luku jKr.), kuvataan perusteellisesti seuraavasti: ”kaikki mustat…. hänen päänsä, vartalonsa ja kätensä olivat kaikki mustat, ainoastaan hampaat säästyivät”. Morien on Sir Aglovalin ja maurilaisprinsessan poika, jonka Agloval tapasi Afrikassa etsiessään Graalin maljaa. Sir Morienia kuvataan myös ”rohkeaksi ritariksi”, joka kokee rasismia etsiessään kuljetusta ulkomaille tapaamaan isäänsä: ”Kukaan ei vie minua veden yli, koska olen mauri.”
1490-luvulla jKr. katoliset vallanpitäjät olivat alkaneet vapauttaa Iberian niemimaan suuresta osasta sen suurta islamilaista maurilaisväestöä (sekä muita ei-kristillisiä uskontoja, kuten juutalaisuutta, harjoittavia ihmisiä). Espanjan Ferdinand V ja Isabella I valtasivat Granadan pitkän sodan jälkeen alueen vuonna 1492 ja lupasivat säilyttää uskonnonvapauden. Kardinaali Francisco Jimenez Cisneros aloitti kuitenkin vuonna 1499 laajamittaisen inkvisition, johon kuului joukkokarkotuksia kristinuskoon, vainoja, kirjojen polttamista sekä moskeijoiden ja synagogien sulkemista, ja vuoteen 1502 mennessä Ferdinand ja Isabella karkottivat kaikki ei-kristityt, joiden joukossa oli myös monia maureja (mutta ei välttämättä kristillistyneitä maureja).
Portugalin kuningas Manuel karkotti myös ei-kristityt, joista monet olivat maureja, kuninkaallisella asetuksella vuonna 1496. Seurauksena oli, että jotkut muuttivat muualle Eurooppaan, jossa heistä tuli korkea-arvoisia aatelisia, koska heidän tietojaan ja taitojaan arvostettiin edelleen. Vaikka useimmat maurilaiset aatelissuvut (mistä termi ”musta aatelisto” sai alkunsa) avioituivat eurooppalaisten kanssa, heidän sukunimensä liittyivät edelleen heidän afrikkalaiseen perintöönsä. Sukunimissä, kuten Moore, Morris, Morrison, Morse, Black, Schwarz (saksankielinen sana ”musta”), Morandi, Morese, Negri jne. on kielellinen viittaus afrikkalaiseen syntyperään. Esimerkiksi vanhimmissa Schwarz-suvun vaakunoissa on jopa afrikkalaisen kuva eli ”Schwarzkopf” (”musta pää” saksaksi). Muut suvut ja kunnat ottivat käyttöön samankaltaisia vaakunoita, jotka ovat edelleen olemassa jossakin muodossa, mikä osoittaa afrikkalaisten tärkeän roolin Euroopan historiassa.
Jatkuu >>
Vastaa