WASHINGTON – Uudessa tutkimuksessa selvitetään, miksi ihmisen mielenterveys on tärkeää tyydyttävän avioliiton ylläpitämisessä ja miten kumpikin kumppani voi vaikuttaa toisen avio-onneen. Näistä tuloksista kerrotaan American Psychological Associationin (APA) julkaiseman Journal of Consulting and Clinical Psychology -lehden lokakuun numerossa.
Ositteena oli 774 avioparia seitsemästä Yhdysvaltain osavaltiosta, tutkijat Mark A. Whisman, Ph.D., ja Lauren M. Weinstock, M.S., Coloradon yliopistosta Boulderista ja Lisa A. Uebelacker, Ph.D., Brownin yliopiston lääketieteellisestä tiedekunnasta arvioivat kummankin kumppanin masennus- ja ahdistuneisuustasoa MMPI-2 asteikolla yhdessä heidän avioliittotyytyväisyytensä kanssa saadakseen selville, liittyikö toisen kumppanin patologia hänen näkemykseensä parisuhteesta ja/tai kumppanin näkemykseen parisuhteesta. Erityisesti tutkijat tutkivat, kuinka paljon kunkin henkilön avioliittotyytyväisyyttä ennusti hänen oma masennus- ja ahdistuneisuustasonsa ja/tai hänen puolisonsa masennus- ja ahdistuneisuustaso.
Tutkimustulokset osoittavat, että kunkin puolison ahdistuneisuus- ja masennustaso ennusti paitsi hänen omaa avioliittotyytyväisyyttään myös puolisonsa tyytyväisyyttä. Mitä ahdistuneempi ja/tai masentuneempi jompikumpi puoliso oli, sitä tyytymättömämpi hän oli avioliittoonsa. Mielenkiintoista on, että masennuksen havaittiin vaikuttavan sekä puolisoihin että puolisoihin enemmän kuin ahdistuneisuus siihen, kuinka tyytyväisiä he olivat avioliittoonsa. Mutta vain puolison masennustaso vaikutti toisen puolison avioliittotyytyväisyyteen. Kun puoliso kärsii ahdistuksesta mutta ei masennuksesta, vaikutus aviopuolisoon oli vähäisempi.
Todisteet ovat osoittaneet, että masentuneen henkilön kanssa elävät ihmiset raportoivat tuntevansa itsensä enemmän kuormitetuiksi ja järkyttyneiksi henkilön masennusoireiden vuoksi, sanoivat kirjoittajat. ”Saattaa olla, että näiden taakkojen laajuus tai suuruus ei ole yhtä suuri ahdistuneen henkilön kanssa elävillä ihmisillä, jolloin yhteys toisen henkilön ahdistuksen ja hänen kumppaninsa tyytyväisyyden välillä vähenee”, sanoi tohtori Whisman. Lisäksi masentuneella kumppanilla voi olla negatiivinen maailmankuva, joka käsittää sen, miten hän suhtautuu kumppaniinsa ja parisuhteeseensa. Sitä vastoin ahdistuneesta kumppanista kärsivä kumppani saattaa tarkastella maailmaa siten, että hän odottaa haittaa tai epäonnistumista, mutta ei välttämättä näe suhdettaan näennäisen negatiivisena verrattuna masennuksesta kärsivään kumppaniin, lisäsi Whisman.
Tutkimuksessa ei myöskään havaittu sukupuolten välisiä eroja avioliittotyytyväisyyden tasoissa miehillä tai vaimoilla, joilla oli samankaltaisia ahdistus- ja masennusoireita. Sukupuolten välillä ei myöskään ollut eroja siinä, missä määrin aviomiehen tai vaimon psykopatologia vaikutti toisen puolison avioliittotyytyväisyyteen. Lisäksi kirjoittajat havaitsivat, että avioliittotyytymättömyys oli suurinta silloin, kun pariskunnan molemmat kumppanit raportoivat korkeista masennusasteista.
Nämä havainnot osoittavat, kuinka tärkeää on arvioida molempien kumppaneiden mielenterveyttä, kun avioliitossa esiintyy tyytymättömyyttä, sanoi tohtori Whisman. ”Avun hakeminen ongelmien alkaessa voi estää avioliiton toimintakyvyn heikkenemisen entisestään ja johtaa parempiin hoitoihin aviopareille, joissa toinen tai molemmat puolisot kärsivät masennuksesta (ja mahdollisesti muista psykologisista ongelmista)”. Kummankin osapuolen psykologisen hyvinvoinnin hoitaminen voi auttaa ehkäisemään avioliiton hajoamista.”
Artikkeli: ”Psykopatologia ja avioliittotyytyväisyys: The Importance of Evaluating Both Partners,” Mark A. Whisman, Ph.D., ja Lauren M. Weinstock, M.S., University of Colorado at Boulder; Lisa A. Uebelacker, Ph.D., Brownin yliopiston lääketieteellinen tiedekunta ja Butlerin sairaala; Journal of Consulting and Clinical Psychology, Vol. 72, No. 5.
Raportoijat: Mark A. Whisman, PhD on tavoitettavissa puhelimitse työnumerosta (303) 492-8569 tai sähköpostitse.
Amerikkalainen psykologinen yhdistys (American Psychological Association, APA), Washington, DC, on suurin tieteellinen ja ammatillinen järjestö, joka edustaa psykologiaa Yhdysvalloissa, ja se on maailman suurin psykologien yhdistys. APA:n jäsenistöön kuuluu yli 150 000 tutkijaa, kouluttajaa, kliinikkoa, konsulttia ja opiskelijaa. APA toimii 53 psykologian osa-alueella toimivien jaostojensa ja 60 osavaltio-, alue- ja Kanadan maakuntayhdistyksen kanssa solmimiensa yhteyksien kautta edistääkseen psykologiaa tieteenä, ammattina ja keinona edistää terveyttä, koulutusta ja ihmisten hyvinvointia.
Vastaa