Monet käyttävät dekriminalisointia ja laillistamista synonyymeinä ja vaihdettavina, mikä ei pidä paikkaansa.

Dekriminalisointi tarkoittaa pohjimmiltaan sitä, että tiettyä toimintaa ei enää luokitella rikolliseksi toiminnaksi, vaan sitä voidaan käsitellä vain siviilirikkomuksena, mutta kyseinen toiminta on sääntelemätöntä. Laillistaminen tarkoittaa viime kädessä kykyä säännellä laillisesti tiettyä toimintaa sekä sitä, että kyseistä toimintaa ei enää pidetä rikollisena toimintana. Hieno artikkeli, jossa korostetaan dekriminalisoinnin ja laillistamisen välisiä huikeita eroja, on The Economist -lehden artikkeli ”A half-smoked joint: Päihteiden dekriminalisointi jättää rikollisille käteistä”. Legalize drugs instead.”

Miksi näiden kahden erolla on edes merkitystä?

Dekriminalisointi EI riitä marihuanan osalta. Kuten The Economist huomauttaa, dekriminalisoinnin pitäisi olla vain askel kohti laillistamista ja sääntelyä. Mutta marihuanan jättäminen yksinkertaisesti dekriminalisoiduksi (ilman muuta) auttaa säilyttämään nykyisen vaarallisen rikollisen monopolin siihen. Kuten The Economist yksinkertaisesti ilmaisee:

Dekriminalisointi on vain puolet vastauksesta. Niin kauan kuin huumeiden toimittaminen pysyy laittomana, liiketoiminta pysyy rikollisessa monopoliasemassa. Jamaikan gangsterit nauttivat jatkossakin ganjamarkkinoiden täydellisestä hallinnasta. He jatkavat poliisien lahjontaa, murhaavat kilpailijoitaan ja tyrkyttävät tuotteitaan lapsille. Ihmiset, jotka ostavat kokaiinia Portugalista, eivät joudu kärsimään rikosoikeudellisista seuraamuksista, mutta heidän euroillaan maksetaan silti Latinalaisessa Amerikassa päitä katkovien roistojen palkat. Tuottajamaiden kannalta huumeidenkäyttäjien kohtelu hellävaraisesti samalla kun ne vaativat, että tuote pysyy laittomana, on pahin kaikista maailmoista.

Sentähden dekriminalisoinnissa on järkeä vain askeleena kohti laillistamista. Jamaikan ja muiden nykyiseen järjestelmään turhautuneiden maiden tulisi omaksua urhean Uruguayn, Coloradon ja Washingtonin osavaltion – ainoat paikat maailmassa, jotka ovat saaneet rikolliset lopettamaan toimintansa – edelläkävijäpolitiikka. Laillistamalla kannabiksen viljelystä vähittäismyyntiin nämä paikat ovat riistäneet alan roistoilta ja antaneet sen lainkuuliaisille yrittäjille. Toisin kuin mafia, he maksavat veroja ja noudattavat sääntöjä siitä, missä, milloin ja kenelle he voivat myydä tuotteitaan. Rahat, jotka säästyvät ruohon valvomisesta, voidaan käyttää todellisten rikollisten jahtaamiseen tai päihderiippuvaisten hoitoon.

Kannabiksen dekriminalisointi antaa pitkälti ammuksia niille, jotka vastustavat laillistamista. Tämä johtuu siitä, että jos marihuana jätetään sääntelemättä jengit ja huumekartellit ovat edelleen vahvasti esillä kannabisteollisuudessa, ja lasten pääsy kannabikseen on todennäköisempää. Marihuanan vastustajat voivat sitten käyttää näitä kahta asiaa maalatakseen kannabiksen laajasti huonolla harjalla. Näiden argumenttien poistaminen (tai ainakin lieventäminen) edellyttää laillistamista.

Kun siis puhutte dekriminalisoinnista ja laillistamisesta, muistakaa tunnistaa näiden kahden välinen ero ja ymmärtäkää, että dekriminalisointi on vain puolikas askel kohti laillistamista.

Tajuatteko?