Uconn Healthin maku- ja hajuklinikka arvostaa kiinnostustasi. Vuodesta 1996 lähtien olemme keränneet tietoja yli 3000 ihmisestä, joilla on maku- ja/tai hajuongelmia. Yli 1 000 näistä henkilöistä on käynyt keskuksessamme perusteellisessa arvioinnissa. Periaatteessa tarjoamme potilaillemme seuraavia palveluja: (1) Maku- ja/tai hajuongelman tyypin ja vakavuuden dokumentointi; (2) Todennäköisen syyn (todennäköisten syiden) määrittäminen; (3) Hoito, jos tila todetaan hoidettavaksi (alle puolet potilaista); ja (4) Potilasasiakirjojen atk-pohjainen ylläpito (mikä mahdollistaa yhteydenpidon jatkossa, jos asianmukainen hoito tulee saataville).

Arviolta noin kahdella miljoonalla aikuisella amerikkalaisella on maku- ja/tai hajuhäiriö. Näitä ovat anosmia (täydellinen hajuhäviö), hyposmia (osittainen hajuhäviö), ageusia (täydellinen makuhäviö), hypogeusia (osittainen makuhäviö), parosmia (hajuvääristymä tai haamuhaju) ja dysgeusia (jatkuva epänormaali maku). Nenässä ja suussa on itse asiassa kolme ”kemosensorista” järjestelmää. Ensimmäinen, hajuaisti, on kyky havaita ja tunnistaa hajuja. Toinen on makuaistimus eli maku. Makuaistin toiminta rajoittuu suussa olevien makeiden, happamien, suolaisten ja katkerien aineiden havaitsemiseen ja tunnistamiseen. Kolmas aisti, ”yleinen kemiallinen aisti”, on kyky havaita suussa olevien aineiden ärsyttävät ominaisuudet ja nenässä olevat hajut. Yhteisen kemiallisen aistin avulla havaitsemme chilipippurin polttavuuden ja ammoniakin kihelmöinnin.

Tietoa mausta vastaanottavat lukuisat makunystyrät, jotka jakautuvat ympäri suuonteloa. Hajutietoa käsittelee erikoistunut hermokudos aivan nenäontelon yläosassa. Yleinen kemiallinen aisti välittyy monien pienten hermopäätteiden kautta nenän ja suun limakalvoissa. Näistä kolmesta aistista peräisin oleva tieto välittyy aivoihin useita erillisiä reittejä pitkin.

Termit ”aromi” ja ”maku” sekoitetaan usein keskenään. Maku määräytyy ruoan ja juoman aromin (hajun), maun (makean, happaman, suolaisen tai karvaan laadun), rakenteen, lämpötilan ja mausteisuuden (tai ärsyttävyyden) perusteella. Kaikki nämä aistikokemukset muodostavat yhdessä ”maun”. Usein, kun ihmiset sanovat, etteivät he osaa maistaa, he todellisuudessa kertovat, etteivät he osaa arvostaa ruoan makua. Koska ruoan aromi muodostaa noin 3/4 sen mausta, nämä henkilöt ovat yleensä kärsineet vain hajuaistin heikkenemisestä.

Kun kemosensorisen ongelman tyyppi on määritetty, mieluiten testaamalla, on tunnistettava sen syy. Vaikka maku- ja hajuhäiriöt liittyvät moniin lääketieteellisiin ja hammaslääketieteellisiin sairauksiin, useimmat niistä johtuvat vain muutamasta häiriöstä.

Elinikäinen anosmia

Jotkut ihmiset syntyvät ilman hajuaistia. Tätä kutsutaan synnynnäiseksi anosmiaksi. Elinikäiseen hajuaistin kyvyttömyyteen on monia mahdollisia syitä. Yleisimmin kuvattu, vaikka sitä esiintyy vain yhdellä naisella 50 000:sta ja yhdellä miehellä 10 000:sta, synnynnäinen anosmia on Kallmanin oireyhtymä. Tämä oireyhtymä voi esiintyä suvussa, ja se ilmenee pääasiassa hajuaistin häviämisenä ja hormonaalisina ongelmina, jotka estävät normaalien sukupuoliominaisuuksien kehittymisen. Naisilla tämä voi näkyä normaalien kuukautisten puuttumisena, rintojen huonona kehittymisenä, harvalukuisina tai puuttuvina kainalo- ja häpykarvoina. Miehillä saattaa esiintyä pieniä kiveksiä ja penistä, harvaa tai puuttuvaa kasvo-, kainalo- tai häpykarvoitusta. Steriliteetti saattaa esiintyä. Jos et koskaan muista pystyneesi haistamaan ja olet havainnut itsessäsi tai läheisissä perheenjäsenissäsi epänormaalia seksuaalista kehitystä, sinun kannattaa ottaa yhteyttä oman alueesi endokrinologiin (hormonaaliseen asiantuntijaan) arviointia varten.

Jotkut henkilöt, jotka eivät muista koskaan pystyneensä haistamaan, ovat syntyneet normaalilla hajujärjestelmällä, mutta menettäneet tämän kyvyn lapsuudessa. Kaksi todennäköisintä syytä tähän ovat päävamma ja virusinfektio. Aikuisilta saadut tiedot osoittavat, että merkityksettömätkin päävammat voivat johtaa pysyvään ja täydelliseen hajuaistin menetykseen. Pienet päähän kohdistuvat iskut ovat yleisiä lapsuudessa. On todennäköistä, että jotkut ”synnynnäisiksi anosmikoiksi” leimatut lapset ovat syntyneet siten, että heidän hajujärjestelmänsä on ollut ehjä, mutta se on vaurioitunut lapsuudessa. Myös virusperäisten hengitystieinfektioiden (flunssan) on tiedetty vaurioittavan hajujärjestelmää (ks. jäljempänä). On mahdollista, että joillakin lapsilla hajujärjestelmä on vaurioitunut pysyvästi virusinfektion vuoksi hyvin nuorena.

Virusvaurio ja nenä-/nielutauti

Lue lisää

Pään trauma

Lue lisää

altistukset

Nenän yläosassa olevaa erikoistunutta hajukudosta voivat vaurioittaa myös ympäristötekijät, kuten kemikaalit, metallipölyt ja puupölyt. Näitä voi kohdata kotona tai työpaikalla. Sekä akuuttien että kroonisten altistusten on raportoitu aiheuttavan sekä tilapäistä että pysyvää hajuaistin menetystä.

Muut syyt

Harvoin tietynlainen hyvänlaatuinen aivokasvain voi aiheuttaa hajuaistin menetystä. Jokaisen henkilön, jolle on kehittynyt asteittainen hajutoimintojen heikkeneminen ja jolla ei ole todettu olevan mitään edellä lueteltuja muita mahdollisia syitä, tulisi harkita tämän kasvaimen arviointia. Vaikka se on harvinainen, se on hoidettavissa.

Maku- ja hajuhaitat ovat liittyneet myös moniin lääketieteellisiin sairauksiin, ja niitä on raportoitu lääkkeiden, leikkausten ja sädehoidon sivuvaikutuksena. Näitä on liian paljon lueteltavaksi tässä. Kattavampi luettelo löytyy seuraavista katsauksista: Mott AE ja Leopold DA, ”Disorders in Taste and Smell”, Medical Clinics of North American, 6:1-33, 1991; Mott AE, Grushka M ja Sessle BJ, ”Diagnosis and Management of Taste Disorders and Burning Mouth Syndrome” (Makuhäiriöiden ja polttavan suun oireyhtymän diagnostiikka ja hoito), Dental Clinics of North America, 37(1):1993.

Erityisohjeita potilaille, joilla on hajuaistin menetys

Hajuaistin avulla voidaan havaita varhaisessa vaiheessa ympäristössämme olevat vaaralliset aineet, ja tämän aistijärjestelmän menetys asettaa yksilön vaaraan. Nämä riskit voidaan kuitenkin minimoida ryhtymällä tiettyihin varotoimenpiteisiin. Jos et ole vielä tehnyt niin, varmista, että kodissasi on savunilmaisimet ja että ne toimivat. Ne olisi tarkistettava kuukausittain. Jos olet alttiina mahdollisille kaasuvuodoille, kehotamme sinua hankkimaan kaasunilmaisimen. Tietoa tästä saa paikalliselta kaasuyhtiöltä tai merikaupasta (kyvyttömyys havaita savua ja/tai vuotavaa kaasua ovat kaksi potentiaalista vaaraa niille, joilla ei ole hajutoimintoa). Potilaiden on myös oltava poikkeuksellisen varovaisia ruoan ja juomien kanssa. Jäähdytettyjen elintarvikkeiden on oltava päivämäärämerkittyjä ja niitä on säilytettävä asianmukaisissa lämpötiloissa. Kaikki elintarvikkeet on tarkastettava ennen valmistusta ja syömistä. Pilaantuneelta näyttävä ruoka on hävitettävä. Mieluiten kotitalouden jäsenen, jolla on ehjä hajujärjestelmä, tulisi tarkastaa kaikki kyseenalaiset ruoat tai juomat.

Toivomme, että tästä tiedosta on sinulle hyötyä. Kerro meille, jos voimme antaa lisätietoja sinulle tai lääkärillesi/hammaslääkärillesi.