Mitä ”magia” tarkalleen ottaen on ”magia” tai, tarkemmin sanottuna, mitä on magia antiikin kontekstissa? Oxford Classical Dictionary määrittelee sen ’manipulatiiviseksi strategiaksi, jolla pyritään vaikuttamaan luonnon kulkuun yliluonnollisin keinoin’. Sana ”manipulatiivinen” on tässä yhteydessä tärkeä, koska se viittaa ihmisen väliintuloon, joka ohjaa maagista tekoa kohti tavoitettaan.
Magia ja sen mahdollisuudet hallita hallitsematonta ovat luontaisesti inhimillistä, ja siitä on ollut esimerkkejä vuosituhansien ajan kulttuureissa kaikkialla maailmassa. Tässä artikkelissa tarkastelemme esimerkkejä antiikin Kreikan ja Rooman klassisissa kulttuureissa käytetystä magiasta.
SUOSITELTU ARTIKKELI:
The Ancient Thracian City of Perperikon
Magia liittyi näissä antiikin yhteiskunnissa löyhästi uskontoon, ja sen teho oli usein riippuvainen erilaisten jumaluuksien avusta. Usein epäilyttävien käytäntöjensä vuoksi magialla oli kuitenkin omaleimainen kulttuurinen asema, sillä se ei ollut täysin sanktioitu eikä täysin kielletty.
Kummallakin kreikkalaisella ja roomalaisella oli lakeja, jotka rajoittivat maagisia käytäntöjä, mutta yksityisesti magialla näyttää olleen voimakas vetovoima, ja sitä arvostettiin korkealle kaikilla yhteiskunnan tasoilla. Noitia ja taikureita esiintyy myös kaikkialla kreikkalaisessa mytologiassa. Kuuluisa esimerkki on noita Circe, jonka taikajuomat hillitsivät ovelaa sankaria Odysseusta.
Kiroustaulut ja sitovat loitsut
Antiikin ajan esimerkit magiasta voidaan ryhmitellä löyhästi kahteen luokkaan: ”Mustaan” magiaan, joka liittyy suurelta osin haittojen aiheuttamiseen, ja ”valkoiseen” magiaan, joka liittyy hyötyjen tai suojelun tarjoamiseen. Kiroustaulut kuuluvat ehdottomasti edelliseen kategoriaan.
Nämä taulut olivat tavallisesti ohuita lyijypaloja, joihin oli kaiverrettu vihollisen kirous ja jotka voitiin sitten taittaa ja usein sinetöidä ja lävistää naulalla. Kiroukset haudattiin sitten, yleensä vesistöihin tai kaivoihin ja myös hautoihin.
Tällaisten paikkojen ajateltiin tarjoavan nopean tien Tuonelaan. Alamaailman jumalten ja jumalattarien, kuten Haadesin, Hekateksen ja Hermeksen, uskottiin voivan auttaa kirousten täyttymisessä. Tällaisia tauluja on löydetty tuhansia eri puolilta klassista maailmaa Kreikan Ateenasta Lounais-Englannin Bathiin.
SUOSITELTU ARTIKKELI:
Egyptin hieroglyfien historia ja Rosettan kivi
Varhaisimmat kiroustaulutiedot ovat peräisin viidenneltä vuosisadalta eaa.JKr. Ateenasta. Näissä tauluissa käytetty kieli sisältää monia esimerkkejä siitä, että ihmiset pyysivät jumalia ”sitomaan” aiotun kohteensa. Tämän sitomisen käsitteen alkuperä on epäselvä, mutta sen uskotaan juontuvan kreikkalaisen mytologian tarinoista, joissa jumalat voivat sitoa tai sitoa toisiaan, mutta kuolevaiset eivät voi sitoa heitä.
Sitomisen teko saa siis eräänlaisen jumalallisen toimijuuden. Sitominen näyttää olevan yritys rajoittaa tai aiheuttaa vahinkoa kohteelle, mutta ei kuitenkaan aivan haluta tuhota tai tappaa sitä. Kiroustauluissa käsitellään monenlaisia aiheita, kuten vastikkeetonta rakkautta, korkean profiilin oikeusjuttuja ja kauppiaiden välistä kilpailua. Kaikki yhteiskunnan tasot ovat osallisina; eräässä kreikkalaisessa taulussa on jopa viittaus kuuluisaan puhujaan Demosthenesiin.
Voodoo-nuket
Voodoo-nuket tai -figuuri tai -nukke liittyivät toisinaan myös kiroustabletteihin. Egyptiläisten uskotaan käyttäneen ensimmäisinä tällaisia nukkeja jo vuonna 2000 eaa. Vihollisen näköisiksi vahasta tehdyt figuurit haudattiin hautoihin, jotta ne saisivat tuonpuoleisen jumalan Osiriksen ankaran kohtelun.
Kreikasta on löydetty esimerkkejä, jotka ovat peräisin neljänneltä vuosisadalta eaa. Nuket on useimmiten tehty mudasta, vahasta tai lyijystä, ja monien hahmojen kädet on sidottu selän taakse, oletettavasti korostamaan sidontaprosessia, johon viitataan monissa kiroustauluissa.
Figuuriin kaiverrettiin usein aiotun kohteen nimi. Neulat asetettiin sitten kehon strategisiin kohtiin. Kaksi yleisintä nukketyyppiä ovat rakkaudelle ja henkilökohtaiselle viholliselle suunnatut nuket.
Potentiaaliselle rakastajalle suunnattujen nukkejen kohdalla neulat sijoitettiin usein silmiin, suuhun ja sukupuolielimiin, ei vahingoittamiseksi vaan kiihottumisen edistämiseksi. Henkilökohtaisiin vihollisiin kohdistetuissa kohteissa figuurit asetettiin usein pienoiskoossa oleviin arkkuihin, ehkäpä virallistamaan heidän matkansa Tuonelaan.
Ancient Amulets In The Classical World
Amuletteja käytettiin laajalti eri puolilla klassista maailmaa. Nämä esineet ovat malliesimerkki ”valkoisesta” magiasta, sillä niiden uskottiin parantavan vaivoja ja tarjoavan suojaa kantajalleen tai käyttäjälleen. Esimerkkejä tällaisista amuleteista ovat kasvit, kukat, eläinten hampaat, ohuet suikaleet eläinten luusta tai jalometalleista (niin sanotut lamellit) ja koristeelliset korut, jotka on valmistettu kaiverretuista tauluista tai puolijalokivistä. Joihinkin amuletteihin oli kaiverrettu rukouksia tai loitsuja, ja tämä voi antaa meille kontekstin esineelle ja sille, mihin sitä on voitu käyttää.
Magian harjoittajat määräsivät usein loitsuja tai suullisesti lausuttuja loitsuja käytettäväksi amuletin kanssa. Platon kertoo Sokrateen käyttämästä lääkkeestä päänsärkyyn, joka koostui erityyppisen lehden hankkimisesta ja sitä seuranneesta puhutusta loitsusta.
SUOSITELTU ARTIKKELI:
12 egyptiläistä hieroglyfia ihmisistä ja heidän ruumiinosistaan
Ephesia Grammata oli kreikkalaisten ja roomalaisten käyttämä erityinen amulettityyppi. Ne saivat alkunsa salaperäisestä kirjainsarjasta, jolla ei ollut kieliopillista merkitystä ja jonka väitettiin olevan kaiverrettuna Efesoksen Artemiksen kulttipatsaaseen.
Ihmiset käyttivät kirjaimilla kaiverrettuja esineitä suojellakseen itseään pahoilta hengiltä sekä vitsauksilta. Jotkut urheilijat myös ompeluttivat kirjaimet vaatteisiinsa tai nahkasandaaleihinsa parantaakseen voittomahdollisuuksiaan.
Pyhät kasvit, yrtit ja juuret
Pyhät kasvit voidaan luokitella myös eräänlaiseksi amuletiksi, sillä niitä käytettiin enimmäkseen taikajuomissa ja resepteissä parantamaan vaivoja ja ehkäisemään sairauksia. Sairaat tai loukkaantuneet ihmiset rukoilivat usein kreikkalaista jumalaa Asklepiosta, jonka uskottiin ymmärtävän kasviperäisen lääketieteen salaisuudet.
Noin 300-luvulla eaa. Theophrastos Eresolainen (n. 370-288 eaa.) kirjoitti uraauurtavan teoksen Tutkimus kasveista, jota lääkärit ja maagiset harjoittajat käyttivät seuraavien vuosisatojen ajan. Theofrastos kuvasi satoja kasveja ja niiden oletettuja maagisia ominaisuuksia. Esimerkiksi Pennyroyalia käytettiin naisten ehkäisyvälineenä,
Squilliä käytettiin ruttosta tai taudista eroon pääsemiseen, suopursua käytettiin murtumiin ja varhaista purppuraa orkideaa käytettiin aphrodisiacina. Theofrastoksen jälkeen kreikkalaisissa maagisissa papyruksissa, jotka ovat peräisin noin vuodelta 30 eKr. – 600 jKr., mainitaan yli 450 kasvia, yrttiä ja mineraalia muinaisissa resepteissä kasviperäisiä lääkkeitä ja juomia varten.
Kreikkalaiset maagiset papyrukset
Kreikkalaiset maagiset papyrukset ovat laaja kokoelma Egyptistä löydettyjä papyrustekstejä, joiden tuotantoaika on yli 600 vuotta. Tekstit ovat monien eri ihmisten kirjoittamia, ja ne sisältävät kasvisruokien reseptien lisäksi luetteloita maagisista kaavoista, hymnejä ja sellaisten jumalien ja demonien nimiä, joita voitaisiin kutsua apuun harjoittajan avuksi.
Teksteissä on myös esimerkkejä ohjeista voodoo-nukkejen valmistamiseen. Osa teksteistä löydettiin hiuslukkojen ja vaatteiden palasten ympärille taiteltuina, mikä saattaa viitata siihen, että papyruksia pidettiin itsessään amuletteina. Nykytutkijat eivät ole varmoja siitä, kuinka salaisia tai julkisia nämä tekstit olivat, mutta viittaukset pappeihin joissakin myöhemmissä papyruksissa viittaavat ehkä siihen, että taikuudella alkoi olla samanlainen asema kuin virallisemmilla uskonnollisilla käytännöillä Rooman valtakunnan loppuvuosisadoilla.
Emme luultavasti koskaan tule tietämään magian todellista asemaa antiikin maailmassa. Mutta nykyisten esimerkkien perusteella on selvää, että se ylitti sukupuolen ja yhteiskunnallisen aseman rajat. Antiikin taikuus näyttää olleen erityisen henkilökohtainen käytäntö, ja siksi se antaa meille kiehtovan kuvan antiikin Kreikan ja Rooman ihmisten jokapäiväisistä peloista, rakkauksista ja toiveista.
Vastaa