Sekulaarista moraalia ovat käsitelleet tunnetut sekulaarit tutkijat sekä populaarikulttuuriin pohjautuvat ateistit ja uskonnonvastaiset kirjoittajat. Tällaisia ovat esimerkiksi Paul Chamberlainin Can We Be Good Without God? (1996), Richard Hollowayn Godless Morality: Keeping Religion Out of Ethics (1999), Robert Buckmanin Can We Be Good Without God? (2002), Michael Shermerin The Science of Good and Evil (2004), Richard Dawkinsin The God Delusion (2006), Christopher Hitchensin God Is Not Great (2007), Greg Epsteinin Good Without God: What A Billion Nonreligious People Do Believe (2010) ja Sam Harrisin The Moral Landscape: How Science Can Determine Human Values (2011).
”Moraali ei vaadi uskonnollisia oppeja ”Edit
Greg Epsteinin mukaan ”ajatus siitä, että emme voi olla ’hyviä ilman Jumalaa’ ” on ollut mukanamme lähes 2000 vuotta.:5 Toiset esittävät, että tämä ajatus juontaa juurensa kauemmas; esimerkiksi heprealaisen Raamatun psalmissa 14, joka Hermann Gunkelin mukaan ajoittuu maanpakolaisuuden ajalle noin 580 eaa. Siinä sanotaan: ”Tyhmä sanoo sydämessään: ’Jumalaa ei ole’. He ovat turmeltuneita, he tekevät kauhistuttavia tekoja, ei ole ketään, joka tekee hyvää … ei edes yhtä.”
Friedrich Nietzsche julisti tunnetusti, että Jumala on kuollut, mutta varoitti myös: ”Kun ihminen luopuu kristillisestä uskosta, hän vetää jalkojensa alta oikeuden kristilliseen moraaliin. Tämä moraali ei suinkaan ole itsestäänselvyys… Kristinusko on järjestelmä, yhdessä mietitty kokonaisnäkemys asioista. Irrottamalla siitä yhden pääkäsitteen, uskon Jumalaan, rikkoo kokonaisuuden.”
Tämä ajatus on läsnä vielä nykyäänkin. ”Monet nykyään … väittävät, että uskonnolliset uskomukset ovat välttämättömiä moraalisen ohjauksen ja hyveellisen käyttäytymisen standardien tarjoamiseksi muutoin turmeltuneessa, materialistisessa ja rappeutuneessa maailmassa. ”115 Esimerkiksi kristitty kirjailija ja keskiaikataiteilija C. S. Lewis esitti suositussa kirjassaan Mere Christianity (Pelkkä kristinusko) väitteen, jonka mukaan jos yliluonnollista, objektiivista oikean ja väärän mittapuuta ei ole olemassa luonnollisen maailman ulkopuolelta, silloin oikeasta ja väärästä tullaan jumittuneeksi on-ole-tavoite-ongelmaan. Näin ollen, hän kirjoitti, yhden moraalisen normin suosimisesta toiseen nähden tulee luonnostaan yhtä puolustuskelvotonta ja mielivaltaista kuin tietyn ruoan maun suosimisesta toiseen nähden tai tietyllä puolella tietä ajamisen valitsemisesta.3-28 Samaan tapaan kristitty teologi Ron Rhodes on huomauttanut, että ”on mahdotonta erottaa pahaa ja hyvää toisistaan, ellei ihmisellä ole ääretöntä viitepistettä, joka on absoluuttisesti hyvä”. Peter Singer toteaa: ”Perinteisesti uskonnon ja etiikan tärkeämpi yhteys oli se, että uskonnon ajateltiin antavan syyn tehdä oikein, ja syynä oli se, että ne, jotka ovat hyveellisiä, palkitaan ikuisella autuudella, kun taas loput paistuvat helvetissä.”:4
Teismin kannattajat väittävät, että ilman Jumalaa tai jumalia on mahdotonta perustella moraalista käyttäytymistä metafyysisin perustein ja näin ollen esittää johdonmukaisia perusteluja moraalinormien noudattamiselle. C. S. Lewis esittää tällaisen väitteen kirjassaan Mere Christianity. Peter Robinson, poliittinen kirjailija ja kommentaattori Stanfordin Hoover-instituutissa, on kommentoinut, että jos sisäinen moraalinen omatunto on vain yksi sopeutuva tai kehittynyt tunne ihmismielessä, kuten yksinkertaiset emotionaaliset yllykkeet, ei ole mitään luontaista syytä pitää moraalia muiden yllykkeiden yläpuolella.Thomas Dixonin mukaan ”Uskonnot tarjoavat toki puitteet, joissa ihmiset voivat oppia eron oikean ja väärän välillä.”
”Moraali ei perustu uskontoon ”Edit
”Ihmisen eettisen käyttäytymisen tulisi perustua tehokkaasti myötätuntoon, koulutukseen ja sosiaalisiin siteisiin ja tarpeisiin; mitään uskonnollista pohjaa ei tarvita.”. Ihminen olisi todellakin huonolla tiellä, jos häntä joutuisi hillitsemään rangaistuksen pelko ja toiveet kuolemanjälkeisestä palkkiosta.”
– Albert Einstein, ”Uskonto ja tiede”, New York Times Magazine, 1930
Monet eri kommentaattorit ovat todenneet, että moraali ei vaadi ohjenuorakseen uskontoa. Westminsterin kristillisen etiikan sanakirjassa (Westminster Dictionary of Christian Ethics) todetaan, että ”ei ole vaikea kuvitella ihmisten yhteiskuntaa, jolla ei ole uskontoa, mutta jolla on moraali sekä oikeusjärjestelmä, ihan vain siksi, että siinä sanotaan, että ihmiset eivät voi elää yhdessä ilman tappamista ym. estäviä sääntöjä ja että ei ole suotavaa, että nämä kaikki pannaan laillisesti täytäntöön. On varmasti ollut myös ihmisiä, joilla on ollut moraali mutta ei uskonnollista vakaumusta.”:400 Englantilainen filosofi Bernard Williams totesi, että maallinen ”utilitaristinen näkemys” – suosittu eettinen kanta, jossa moraalisesti oikea teko määritellään sellaiseksi teoksi, joka saa aikaan suurimman määrän onnea tai mielihyvää suurimmalle määrälle ihmisiä – on ”ei-transsendentaalinen eikä vetoa inhimillisen elämän ulkopuolella oleviin, varsinkaan uskonnollisiin näkökohtiin”.”:83 Williams väitti myös, että ”joko ihmisen motiivit noudattaa Jumalan moraalista sanaa ovat moraalisia motiiveja tai sitten ne eivät ole. Jos ne ovat, ihminen on jo varustettu moraalisilla motiiveilla, eikä Jumalan esittely tuo mitään ylimääräistä. Mutta jos ne eivät ole moraalisia motiiveja, silloin ne ovat sellaisia motiiveja, että ne eivät voi asianmukaisesti motivoida moraalia lainkaan … päädymme siihen johtopäätökseen, että mikä tahansa vetoaminen Jumalaan tässä yhteydessä joko ei lisää yhtään mitään tai sitten se lisää vääränlaista.”:64-65
Sokrateksen ”Euthyphroksen dilemmaa” pidetään usein yhtenä varhaisimmista kumouksista ajatukselle, jonka mukaan moraali edellyttää uskontoa. Peter Singer kuvaa tätä päättelylinjaa:
”Jotkut teistit sanovat, että etiikka ei voi tulla toimeen ilman uskontoa, koska ’hyvän’ varsinainen merkitys ei ole mitään muuta kuin ’mitä Jumala hyväksyy’. Platon kumosi samanlaisen väitteen yli kaksituhatta vuotta sitten väittämällä, että jos jumalat hyväksyvät jotkin teot, sen täytyy johtua siitä, että nuo teot ovat hyviä, jolloin jumalien hyväksyntä ei voi olla se, joka tekee teoista hyviä. Vaihtoehtoinen näkemys tekee jumalallisesta hyväksynnästä täysin mielivaltaista: jos jumalat olisivat sattumalta hyväksyneet kidutuksen ja paheksuneet lähimmäisten auttamista, kidutus olisi ollut hyvää ja lähimmäisten auttaminen pahaa. Jotkut nykyajan teistit ovat yrittäneet vapautua tämäntyyppisestä dilemmasta väittämällä, että Jumala on hyvä eikä näin ollen voisi mitenkään hyväksyä kidutusta; mutta nämä teistit ovat jääneet itse ansaan, sillä mitä he voivat tarkoittaa väitteellä, että Jumala on hyvä? Että Jumala hyväksyy Jumalan?”:3-4
Greg Epstein, humanistinen kappalainen Harvardin yliopistossa, hylkää kysymyksen siitä, tarvitaanko Jumalaa ollakseen hyvä, ”koska tuohon kysymykseen ei tarvitse vastata – se on hylättävä suoralta kädeltä”, ja lisää: ”Väite, ettei voi olla hyvä ilman uskoa Jumalaan, ei ole pelkkä mielipide (…) se on ennakkoluulo. Se voi olla jopa syrjintää.”:ix Tämä on linjassa Westminsterin kristillisen etiikan sanakirjan kanssa, jossa todetaan, että uskonto ja moraali ”on määriteltävä eri tavalla eikä niillä ole mitään määrittely-yhteyksiä toisiinsa. Käsitteellisesti ja periaatteessa moraali ja uskonnollinen arvomaailma ovat kaksi erilaista arvomaailmaa tai toimintaohjetta.”:401 Muut jakavat tämän näkemyksen. Singer toteaa, että moraali ”ei ole jotain ymmärrettävää vain uskonnon yhteydessä”. Ateistinen filosofi Julian Baggini totesi, että ”mikään ei estä ateisteja uskomasta moraaliin, elämän tarkoitukseen tai inhimilliseen hyvyyteen. Ateismi on luonnostaan negatiivista vain silloin, kun on kyse uskosta Jumalaan. Se kykenee yhtä hyvin suhtautumaan myönteisesti elämän muihin puoliin kuin mikä tahansa muu uskomus.”:3 Hän toteaa myös, että ”moraali on enemmän kuin mahdollista ilman Jumalaa, se on täysin riippumaton hänestä. Se tarkoittaa, että ateistit eivät ainoastaan ole enemmän kuin kykeneviä johtamaan moraalista elämää, he saattavat jopa pystyä johtamaan moraalisempaa elämää kuin uskonnolliset uskovaiset, jotka sekoittavat jumalallisen lain ja rangaistuksen oikeaan ja väärään. ”37
Suosittu ateistikirjailija ja Vanity Fair -lehden kirjoittaja Christopher Hitchens huomautti ohjelmassa Uncommon Knowledge:
”Uskon, että tietämyksemme oikeasta ja väärästä on synnynnäistä meissä. Uskonto saa moraalinsa ihmisiltä. Tiedämme, että emme voi tulla toimeen, jos sallimme väärän valan, varkauden, murhan, raiskauksen, kaikki yhteiskunnat kaikkina aikoina, kauan ennen monarkioiden syntyä ja varmasti, ovat kieltäneet sen… Sokrates kutsui daimoniaan, se oli sisäinen ääni, joka pysäytti hänet, kun hän yritti käyttää jotakuta hyväkseen… Miksi emme vain oleta, että meillä on jokin sisäinen kompassi?”
Filosofi Daniel Dennett sanoo, että sekulaarien organisaatioiden on opittava enemmän ”markkinoinnin” oppeja uskonnolta – ja tehokkailta sekulaareilta organisaatioilta, kuten TED-konferensseilta. Tämä johtuu osittain siitä, että Dennettin mukaan ajatus siitä, että ihmiset tarvitsevat Jumalaa ollakseen moraalisesti hyviä, on äärimmäisen haitallinen, mutta suosittu myytti. Hän uskoo, että se on valhe, joka säilyy, koska kirkot ovat tällä hetkellä paljon parempia organisoimaan ihmisiä tekemään moraalisesti hyvää työtä. Dennettin sanoin:
”Erityisen vahingollista siinä on se, että se käyttää hyväkseen ihanaa inhimillistä ominaisuutta; ihmiset haluavat olla hyviä. He haluavat elää hyvää elämää… Niinpä sitten tulevat uskonnot, jotka sanovat: ’No et voi olla hyvä ilman Jumalaa’, vakuuttaakseen ihmiset siitä, että heidän on tehtävä näin. Se saattaa olla ihmisten tärkein motivaatio ottaa uskonnot vakavasti – yrittää ottaa uskonnot vakavasti, yrittää luoda uskollisuutta kirkkoa kohtaan – koska he haluavat elää hyvää elämää.”
”Uskonto on huono moraalinen opas ”Edit
Suosittu ateistinen kirjailija ja biologi Richard Dawkins on todennut kirjassaan The God Delusion (Jumalan harhakuva), että uskonnolliset ihmiset ovat historian saatossa syyllistyneet monenlaisiin tekoihin ja omaksuneet tiettyjä uskomuksia, joita pidetään nykyään moraalisesti vastenmielisinä. Hän on todennut, että Adolf Hitlerillä ja natseilla oli laajalti kristillisiä uskonnollisia uskomuksia, jotka antisemitistisen kristillisen opin vuoksi innoittivat holokaustiin, että kristityt ovat perinteisesti asettaneet epäoikeudenmukaisia rajoituksia naisten laillisille ja kansalaisoikeuksille ja että kristityt ovat suvainneet orjuutta jossakin muodossa tai muodossa suurimman osan kristinuskon historiasta. Dawkins vaatii, että koska juutalaisten ja kristittyjen tulkinnat Raamatusta ovat muuttuneet historian kuluessa niin, että se, mitä ennen pidettiin sallittuna, on nyt kiellettyä, on älyllisesti epärehellistä uskoa, että teismi tarjoaa absoluuttisen moraalisen perustan maallisen intuition lisäksi. Lisäksi hän väitti, että koska kristityt ja muut uskonnolliset ryhmät eivät tunnusta pyhien tekstiensä kaikkien osien sitovaa auktoriteettia (esim, 2. Mooseksen kirjassa ja 3. Mooseksen kirjassa sanotaan, että sapattina töitä tekevät ja homoseksuaalisista teoista kiinni jääneet oli vastaavasti tuomittava kuolemaan), he kykenevät jo erottamaan ”oikean” ja ”väärän” toisistaan.”:281
Tuttu katkelma Dostojevskin Karamazovin veljeksistä ”Jos Jumala on kuollut, kaikki on sallittua”:63 viittaa siihen, että ei-uskovaiset eivät pitäisi moraalista elämäntapaa yllä ilman mahdollisuutta, että Jumala voisi rangaista. Greg M. Epstein toteaa samanlaisen teeman käänteisenä. ”Syntiä” tehneiden kristittyjen (kuten Bill Clintonin ja Jimmy Swaggartin) kuuluisat anteeksipyynnöt ”rohkaisevat varmaan joitakin, jotka ottavat valtavia riskejä pienen moraalittoman käytöksen jännityksen vuoksi: heidän Herransa antaa heille anteeksi, jos he vain pyytävät tarpeeksi kauniisti, kun – tai jos – jäävät lopulta kiinni. Jos aiot tehdä jotain tuhmaa, teet sen, eikä kaikki maailman teologia pysäytä sinua.”:115-116 Joidenkin kyselytutkimusten ja sosiologisen kirjallisuuden mukaan teistit eivät pärjää sekulaareja kollegoitaan paremmin laajasti hyväksyttyjä moraalinormeja (esim. valehtelua, varkauksia ja seksuaalista uskottomuutta) noudattavien prosentuaalisesti.”
Muita näkemyksiä Muokkaa muokkaa
Jotkut ei-uskonnolliset nihilistiset ja eksistentialistiset ajattelijat ovat vahvistaneet näkyvän teistisen kannan, jonka mukaan teismin persoonallisen Jumalan olemassaolo on sidoksissa objektiivisen moraalinormin olemassaoloon, väittäen, että kysymyksillä oikeasta ja väärästä ei ole luonnostaan mitään merkitystä ja että näin ollen kaikki käsitykset moraalista ovat pelkkää antropogeenistä fantasiaa. Agnostinen kirjailija ja absurdistinen filosofi Albert Camus käsitteli kysymystä maailmankaikkeuden välinpitämättömyydestä ihmiskuntaa kohtaan ja elämän merkityksettömyydestä merkittävässä romaanissaan Muukalainen, jossa päähenkilö hyväksyy kuoleman teloituksen kautta ilman surua tai epäoikeudenmukaisuuden tunteita. Filosofisessa teoksessaan Sisyfoksen myytti Camus väittää, että ihmisen on päätettävä elää uhmakkaasti huolimatta siitä, että hän kaipaa tarkoitusta tai suuntaa ja että todisteita Jumalasta tai moraalisista käskyistä ei ilmeisesti ole. Ateistinen eksistentialistifilosofi Jean-Paul Sartre esitti, että yksilön on luotava oma olemuksensa ja siksi hänen on vapaasti ja itsenäisesti luotava omat subjektiiviset moraalinormit, joiden mukaan elää.
Gaudiya Vaishnavismin filosofi Bhaktivinoda Thakura sanoo kirjassaan Tattva Viveka (jonka Kusakratha das on kääntänyt bengalista):
”Sitä, miten epäitsekkään aineellisen mielihyvän filosofian saarnaaja saa seuraajansa toimimaan moraalisesti maailmassa, ei ole helppo ymmärtää. Omien itsekkäiden halujensa ajamina ihmiset saattavat jonkin aikaa toimia moraalisesti, mutta kun he miettivät asiaa, he lopulta tekevät syntiä. He sanovat itselleen: ”Oi veljeni, älä pysy erossa aistiharrastuksista. Nauti aistiharrastuksista niin kauan kuin muut eivät tiedä niistä. Miksi ei? En usko, että maailma romahtaa heidän takiaan. Ei ole olemassa Jumalaa, kaikkinäkevää Jumalaa, joka antaa meille tekojemme tulokset. Mitä pelättävää teillä on? Olkaa vain hieman varovaisia, niin kukaan ei saa tietää. Jos he saavat tietää siitä, menetätte hyvän maineenne, ja ehkä hallitus tai pahat ihmiset aiheuttavat teille ongelmia. Jos niin käy, et sinä eikä muutkaan ole onnellinen. Tiedä varmasti, että jos ateistisen moraalin saarnaajien sydämet tutkittaisiin, näitä ajatuksia löytyisi.”
Vastaa