1900-luvun kartta Scillysaarista. (Kuva: Public Domain/WikiCommons)
Jotkut historioitsijat pitävät Englannin Scilly-saarten konfliktia tunnetun historian pisimpänä sotana, joka venyi huikeat 335 vuotta. Silti toinen osapuoli ei ollut varsinainen valtio, koko keston aikana ei ollut yhtään kuolonuhria, eikä yhtään laukausta ammuttu. Kumpikaan osapuoli ei edes muistanut olevansa yhä sodassa, ennen kuin joku tarkisti paperit.
Kaikki tämä herättää kysymyksen: jos sota julistetaan, mutta kumpikaan kansakunta ei muista sitä, lasketaanko sitä silti?
Scillyn saaret ovat viisi asuttua saarta ja lukuisia muita asumattomia kallioita Cornwallin rannikon edustalla Englannin lounaiskärjessä. Noin 2 000 asukkaan saaret ovat riippuvaisia kalastuksesta ja matkailusta pääasiallisina tulonlähteinä. On epätodennäköistä, että kukaan pitäisi niitä kansainvälisenä uhkana. Silti ne olivat jotenkin sodassa Alankomaiden kanssa vuodesta 1651 aina vain 30 vuotta sitten.
Cromwell’s Castle, 1600-luvun linnoitus, Trescon saarella Scillyn saarilla. (Kuva: Nathan Siemers/flickr)
Ymmärtääksemme 335-vuotissodan alkuperää meidän on palattava Englannin historiassa taaksepäin toisen sisällissodan (1642-1648) aikaan, jota käytiin Oliver Cromwellin parlamentaristien ja rojalistien, jotka tunnetaan paremmin nimillä Roundheads ja Cavaliers, välillä. Cornwall oli yksi viimeisistä rojalistien linnakkeista, mutta vuonna 1648 sekin joutui Cromwellin käsiin. Koska Britannia oli saarivaltio, sillä oli yksi voimavara laivastossaan, joka oli ilmoittanut tukevansa rojalisteja. Parlamentaarikkojen pyyhkäistessä maan halki laivasto painui yhä kauemmas, kunnes sen ainoa mahdollinen turvasatama oli Scillyn saaret. Saaret omisti tuolloin Sir John Grenville, joka oli prinssi Kaarlen (myöhemmin kuningas Kaarle II) läheinen ystävä ja siksi vankkumaton rojalisti.
Samaan aikaan Englannin kanaalin toisella puolella hollantilaiset olivat voittamassa itsenäisyyttään Espanjasta kahdeksankymmenvuotisessa sodassa. Englantilaiset olivat olleet hollantilaisten liittolaisia sodan alusta lähtien, kiitos protestanttisen kuningatar Elisabet 1:n. Alankomaiden itsenäistyessä he luonnollisesti halusivat säilyttää hyvät suhteet Englantiin, mutta sisällissodan ollessa käynnissä heidän oli päätettävä, ketä tukea. Koska näytti siltä, että parlamentaristit kukistaisivat rojalistit, hollantilaiset päättivät liittoutua heidän kanssaan. Tähän kuului myös Alankomaiden laivaston tukeminen. Royalistien laivasto esitti Scillysaarilla melko voimakasta vastarintaa ja takavarikoi useita hollantilaisia aluksia ja suuren määrän rahtia.
Keväällä 1651 Alankomaiden laivaston amiraali Maarten Tromp laskeutui maihin vaatimaan korvauksia. Koska niitä ei saatu, hän tiettävästi julisti sodan Scillyn saarille.
Taulu, joka kuvaa Schenkenschansin piiritystä, joka oli osa hollantilaisten ja espanjalaisten välistä 80-vuotista sotaa. (Kuva: Public Domain/WikiCommons)
Parlamentaarikkojen viimeinen ponnistus johti muutamassa viikossa jäljellä olevien rojalistien alusten antautumiseen. Hollantilaiset tiesivät, ettei heillä ollut enää minkäänlaista uhkaa, ja lähtivät purjehtimaan kohti kotia. Näyttää siltä, että he unohtivat yhden pienen yksityiskohdan: Scillysaaret eivät olleet teknisesti oma kansakuntansa, joten kukaan ei muistanut solmia rauhaa.
Vuodet muuttuivat vuosikymmeniksi, muuttuivat vuosisadoiksi, ja sota hollantilaisten kanssa jäi paikalliseen kansanperinteeseen. Sukupolvet jatkoivat tarinaa siitä, että saaret pysyivät sodassa Alankomaiden kanssa. Kukaan virkamies ei tuntunut tietävän, oliko se totta vai ei.
Hollannin laivaston amiraali Maarten Tromp, joka tiettävästi julisti sodan Scillysaarille. (Kuva: Public Domain/WikiCommons)
Viimein vuonna 1985 saaren neuvoston jäsen ja innokas paikallishistorioitsija Roy Duncan päätti itse tutkia tarinaa. Hän kirjoitti Alankomaiden suurlähetystölle ja pyysi heitä tutkimaan asiaa. Hän sai vastauksen: pitkän etsinnän jälkeen näytti siltä, ettei rauhansopimusta ollut koskaan allekirjoitettu. Huhtikuun 17. päivänä 1986 Alankomaiden suurlähettiläs vieraili Scilly-saarilla allekirjoittamassa rauhansopimusta, mikä lopetti sen, mitä nyt kutsutaan 335-vuotiseksi sodaksi.
Oliko sodanjulistus oikeudellisesti sitova, on edelleen epäselvää. Jotkut historioitsijat väittävät, että Trompilla ei ollut valtuuksia julistaa sotaa ja että hän vain räyhäsi toivoen saavansa korvauksia vahingoittuneista ja menetetyistä tavaroista. Lisäksi, vaikka hänen julistuksellaan olisikin ollut perusteita, asia olisi varmasti ratkaistu Englannin ja vastaperustetun Alankomaiden välisessä sopimuksessa vuodelta 1654.
Lentokuvasta Trescon ja muiden Scillysaarten yli. (Kuva: Tom Corser/tomcorser.com/WikiCommons CC BY-SA 2.0 UK)
Rauhansopimuksen allekirjoittamisen seremonia vuonna 1986 oli enemmänkin julkisuuskampanja kuin tärkeä tapahtuma kansainvälisissä suhteissa. Jopa Duncan myönsi, että sotakysymys oli ollut ”vitsi monta vuotta”. Allekirjoitettu rauhanjulistus on edelleen esillä Hugh Townin valtuustosalissa St Mary’s Islandilla, ja eräs omituinen tapaus Britannian historiassa on antanut Scillyn saarille mahdollisuuden vaatia itselleen paikkaa ennätyskirjoissa.
Vastaa