Maailman sivilisaatio

Assyyrian valtakunta oli merkittävä seemiläinen valtakunta ja usein keisarikunta muinaisessa Lähi-idässä. Se oli itsenäisenä valtiona olemassa noin 19 vuosisadan ajan n. 2500 eaa. ja 605 eaa. välisenä aikana, joka ulottuu varhaiselta pronssikaudelta myöhäiselle rautakaudelle. Vielä 13 vuosisataa, 7. vuosisadan lopusta eaa. 7. vuosisadan puoliväliin jKr. se säilyi geopoliittisena kokonaisuutena, jota hallitsivat suurimmaksi osaksi vieraat vallanpitäjät (vaikkakin useita pieniä uusassyrialaisia valtioita syntyi eri aikoina tänä aikana).

Kartta muinaisesta Lähi-idästä 1300-luvulla eaa., jossa näkyvät sen ajan suurvallat. Tässä kartassa näkyy Egyptin (oranssi), Hatin (sininen), Babylonin kassiittisen valtakunnan (musta), Assyrian (keltainen) ja Mitannin (ruskea) valtakuntien laajuus. Akaalaisen/Mykeneläisen sivilisaation laajuus on esitetty violetilla.

Ylä-Tigris-joen varrella, Pohjois-Mesopotamiassa (Pohjois-Irak, Koillis-Syyria ja Kaakkois-Turkki) sijaitseva Assyrian valtakunta tuli hallitsemaan mahtavia valtakuntia useaan otteeseen, joista viimeisimmästä kasvoi suurin ja mahtavin valtakunta, jonka maailma oli koskaan nähnyt.

Koska Assyria oli merkittävänä osana laajempaa Mesopotamian ”sivilisaation kehdoa”, se oli aikansa teknisten, tieteellisten ja kulttuuristen saavutusten huipulla. Assyrian valtakunta ulottui huipullaan Välimeren Kyprokselta Persiaan (Iraniin) ja Kaukasusvuorilta (Armenia, Georgia, Azerbaidžan) Arabian niemimaalle ja Egyptiin. Assyria on saanut nimensä sen alkuperäisen pääkaupungin, muinaisen Ašurin (eli Ašurin) kaupungin mukaan, joka on peräisin noin vuodelta 2600 eaa. ja joka sijaitsi nykyisen Pohjois-Irakin Saladinin maakunnan alueella. Ashur oli alun perin yksi monista akkadilaisista kaupunkivaltioista Mesopotamiassa. Assyrian kuninkaat olivat 24. vuosisadan lopulla eaa. alueellisia johtajia Sargon Akkadin johdolla, joka yhdisti kaikki Mesopotamian akkadilaiset seemiläiset ja sumerinkieliset kansat Akkadin valtakunnan alaisuuteen (n. 2334 eaa. – 2154 eaa.). Akkadin valtakunnan kaaduttua n. 2154 eaa. ja sitä seuranneen lyhytaikaisen sumerilaisen Urin kolmannen dynastian, joka hallitsi Etelä-Assyyriaa, jälkeen Assyria sai jälleen täyden itsenäisyyden.

Varsinaisen Assyrian historia jaetaan karkeasti kolmeen jaksoon, jotka tunnetaan nimillä Vanha-Assyyria (2100-luvun loppu – 1800-luvuilla eaa.), Keski-Assyyria (1365 – 1056 eaa.) ja Neo-Assyyria (911 – 612 eaa.). Nämä ajanjaksot vastaavat suurin piirtein keskimmäistä pronssikautta, myöhäistä pronssikautta ja varhaista rautakautta. Vanha-Assyrian kaudella Assyria perusti siirtokuntia Vähä-Aasiaan ja Levanttiin. Kuningas Ilushuman johdolla se valtasi Etelä-Mesopotamian. Vuosisadan loppupuolelta eaa. alkaen Assyria joutui konfliktiin vastaperustetun Babylonian valtion kanssa, joka lopulta syrjäytti etelässä sijainneet vanhemmat sumero-akkadilaiset valtiot, kuten Urin, Isin, Larsa ja Kish. Assyrian onni vaihteli Keski-Assyrian kaudella. Assyrialla oli valtakausi Shamshi-Adadad I:n ja Ishme-Daganin aikana 1800- ja 1800-luvuilla eaa. Näiden kahden kuninkaan valtakauden jälkeen se joutui Babylonian ja Mitanni-Hurrian vallan alle lyhyiksi ajanjaksoiksi 18. ja 15. vuosisadalla eaa.

Assyrian valta-asemassa tapahtui kuitenkin muutos Keski-Assyrian valtakunnan (1365 eaa.-1056 eaa.) nousun myötä. Tänä ajanjaksona hallitsivat suuret kuninkaat, kuten Ashur-uballit I, Arik-den-ili, Tukulti-Ninurta I ja Tiglath-Pileser I. Lisäksi tänä ajanjaksona Assyria kukisti Mitannin ja jätti varjoonsa sekä hettiläisten valtakunnan että Egyptin valtakunnan Lähi-idässä. Pitkät sodat auttoivat rakentamaan Assyriasta soturiyhteiskunnan, jota tuki maa-aatelisto, joka toimitti hevosia armeijalle. Kaikkien vapaiden miespuolisten kansalaisten oli palveltava armeijassa, ja naisten asema oli hyvin alhainen.

Alkaen Adad-nirari II:n sotaretkistä vuodesta 911 eaa. Assyria osoitti jälleen olevansa suurvalta seuraavien kolmen vuosisadan aikana uusassyrialaisella kaudella. Se kukisti Egyptin kahdeskymmenesviidennen dynastian ja valloitti useita muita merkittäviä sivilisaatioita, kuten Babylonian, Eelamin, Median, Persian, Foinikian/Kanaanin, Aramean (Syyrian), Arabian, Israelin ja uushettiläiset. He ajoivat etiopialaiset ja nubialaiset pois Egyptistä, kukistivat kimmerialaiset ja skyytit ja vaativat veroa muun muassa Phrygiasta, Maganista ja Puntista.

Hänen kukistumisensa jälkeen (vuosina 612-605 eaa.) Assyria säilyi maakuntana ja geopoliittisena yksikkönä Babylonian, Median, Akhaemenidien, Seleukidien, Parthian, Rooman ja Sassanidien valtakuntien alaisuudessa, kunnes arabialais-islamilaiset tunkeutuivat ja valloittivat Mesopotamian 700-luvun puolivälissä eaa., jolloin Assyria lopullisesti hajosi.

Asyria muistetaan lähinnä sotilasvoittojensa, teknologisten edistysaskeleidensa (kuten raudan käyttäminen aseissa ja teiden rakentaminen), kidutuksen käytön pelon lietsomiseksi ja kirjallisen historiansa valloituksista. Sen armeijassa oli yleisten joukkojen lisäksi vaunuratsastajia, ratsuväkeä, jousimiehiä ja lanssijoita.